Käyttäjän Hiluxmetsuri kirjoittamat vastaukset
-
Epävakauden riesa on näköjään ainoa tapa kriisiyttää tämä maa siihen pisteeseen, että muutoshaluja alkaa olla.
Ylikehittynyt sosiaaliturva, edellisestä sekä isosta rakennemuutoksesta johtuva massiivisen kalliiksi tuleva työttömyys, pakolaisvyöry jyrkkine sosiaaliongelmineen olisi jo ihan riittävä vastus. Mutta ei se riitä. Maa on ajettava lakkojen kautta enemmän suohon muutaman yksilön kukkoilutarpeen tyydyttämiseksi.
Saa tulla vaikeat ajat ja varmasti tuleekin. Suomessa on aina lakaistu maton alle todelliset ongelmat ja hyssytelty ne kuoliaaksi poliittisilla lehmänkaupoilla ja häivyttämällä ne ulkomaanvelalla mukavasti tulevaisuuteen.
Meillä on vielä uskoa poliisiin, rajanvartijoihin, palokuntaan. Mutta kyllä usko AY-liikkeen parantavaan voimaan on mennyt. AY-liikkeellä ei ole vastuuta työttömyydestä eikä työllisyydestä. Ei oikeastaan vastuuta mistään. Se on vain yksi edunvalvontajärjestö. Tekee itsestään suuren numeron, mutta ei vastaa seurauksista. Itsekin olen yhden jäsen mutta onneksi tuolla on kuitenkin ymmärrystä olla kusematta yhteisiin muroihin.
Paikallisesti voidaan sopia kaikenlaista jos on tahtoa. Mitä kauemmaksi yrityksistä asiat viedään, sitä keskusjohtoisemmaksi ja jäykemmäksi yhteiskuntamme muuttuu. Vaikea on enää keksiä mikä vielä voisi olla säännellympää. 50 vuotta yrittäjävastaista politiikkaa on tehnyt tehtävänsä. Neuvostoliitto kaatui 70 vuodessa. Tätä odotellessa hyvää itsenäisyyspäivän odotusta vaan kaikille.
Kyllä sen rsahan pitää pysyä koukussa ilman sen kummenpaa pelkoa, että se pötsähtää vauhdissa maahan. Pahin juttu joka voi tapahtua on mielestäni tilanne, jossa kaatuu eteenpäin ja samalla saha irtoaa. Kaatuu suoraan terään. Hyi helvetti sentään.
Kerran olen mennyt sirkustyylillä alamäkeä saha edelläni ja lopulta laskeuduin maahan siten, että saha oli edelleen kiinni valjaissa ja terä edelleen siellä putken päässä. Ei käynyt kuinkaan, mutta jos olisin kaatunut terän päälle olisi se käynyt tyrän päälle…
Stihl on pysynyt kyydissä nykyisellään ja irti sen saa koukusta ihan sekunnissa.
Tää terottaminen on mennyt tarkaksi puuhaksi. Nyt kuin joku oikeasti osaava tekisi juutuupivideon terotuksesta? Sitä voisi katsella ja oppia uutta.
Kokeilin kerran harittaa sellaisella viilaan yhdistetyllä raolla. Ei se mitään kestänyt. Kolme kunnon vääntöä ja alkoi harittaa tuo työkalu. Palautui kauppiaalle, joka silmät ymmyrkäisenä katsoi kuin ihmettä. No rahat sain takaisin.
Tämä jälkeen olen harittanut viilapenkissä. Terä siis irti rsahasta ja hammas sopivasti leukojen väliin ja väääääntöööö. Tulee sopiva kun ilmaa näkyy hampien välistä. En ole tosin mitannut ihan kympilleen tuota haritusta, mutta sen verran kierrän terää, että on suunnilleen samoin kaikki.
Niin. Tätä kommentoin jo aiemmin. Mitä tiukemmaksi laatuvaatimukset viedään, niin sitä vähemmän tulee kallista tavaraa ja loppu menee halvalla selluksi.
Hyvinhän tässä lopulta taas käy: artisti maksaa.
AR:llä mielenkiintoinen puulajikohtainen sahasuositus. 🙂
Niin.
Minusta tästäkin aiheesta on hyvä keskustella eikä liene haitaksi sekään, että on erilaisia käsityksiä.
Minulla ei ole pysty, vaaka, hankinta, tienvarsi, omakorjuu, tai mitä niitä voikaan olla, vastaan mitään. On hyvä, että on vaihtoehtoja.
Rahoituksessa tarkoitin ennakkomaksun ja lopputilityksen eroa. Summa on iso, mutta rakennushankkeessa tilanne on vieläkin yksipuolisempi eli tilaajat ovat onnistuneet sopimaan tuollaisesta hyvin jälkipainotteisesta maksutavasta lisättynä 60 päivän maksuajoilla.
Hyvää pohdintaa RR!
Nykyjärjestelmä on melko lailla yksipuolinen. Ainakin se on vahvistaa erinomaisella tavalla yhden toimijatahon ylivaltaa, joka ei ole omiaa lisäämään yhteistyötä.
Metsäyhtiöiden puuvaranto on hyvin edullisella hinnalla metsissä pienten etumaksujen kautta haltuunsaatua. Jos teollisuus ostaisi puut ihan oikeasti suoraan käyttöön ja maksaisi portilla, räjähtäisi pääomatarve moninkertaiseksi. Nykysysteemissä metsänomistajat tosiasiassa rahoittavat teollisuutta, niin karua kuin se onkin.
Miltäpä sinusta tuntuisi, jos myisit auton ja ostaja maksaisi sinulle tonnin käteen, veisi auton ja kahden vuoden kuluessa maksaisi autosta jäännöskauppahinnan sen mukaan, jonka on erillisessä arvioinnissaan todennut ?
Edellä siis yksi syy siihen miksi pystykauppa jatkuu.
Liekö muita vaihtoehtoja kehitettävissä tässä toimintaympäristössä?
Jotenkin minusta tuntuu, että puukauppa tapahtuu edelleen pelon ilmapiirissä. Vähän niinkuin -70-lukuiseen tapaan.