Käyttäjän Hiluxmetsuri kirjoittamat vastaukset
-
Pakettiautona vero on pienempi kuin ha.
Lisäksi kun vekotin on 2000-luvulta niin menee painon mukaan verot, uudemmissa päästöjen mukaan ja jos olisi uusi iso 2500 kg kokonaismassainen auto ( eli usein konekin on isompi kuin näissä vanhoissa), niin päästöjä tulee ja sitten tulee käyttövoimaveroakin maksettavaksi.
Mutta jollakin kait sinne puruntuotantoon on päästävä ja tuohon ajoon tällainen pikkuisen iäkkäämpi ja ruttuisempi kulkine on ihan omiaan.
Keittiökaapeissa suurinta muotia ovat nykyään hieman iäkkäämmät kalusteet 🙂
Kiitos kysymyksestä.
Kyllä minulla on Hilux ihan oikeastikin 🙂
Malli ln110 eli vuodelta 1995, kilometrejä n. 350 000 eli aletaan olla auton käyttökilometrien puolivälissä.
Autossa on edessä manuaalisesti navoista kytkettävät napalukot, jotka siis kytkevät vedon etukardaanilta pyöriin. Vetoa on on toki vain silloin kun jakolaatikosta on valittuna 4-veto, muutoin mennään takavedolla.
Auton liikkuvuuteen vaikuttavat paljon renkaat ja etenkin niitten kuvio. Vakio 205 leveät saa uppoamaan helposti. Minulla on keskileveät 235 mm isolla palakuviolla olevat renkaat. Meno paranee heti.
Sitten kun ajellaan maastossa tai paikoissa, joissa meinaa jäädä kiinni, niin nuo napalukot saa kytkettyä milloin vain, mutta suosittelen laittamaan ne jo ennen kuin on kiinni ja ajelemaan 2-vedolla. 4-veto tulee sitten kepistä helposti tarvitsematta mennä mutaan kykkimään.
Hiluxissa on takana ns. kitkalukko, joka lisää maastoliikkuvuutta jonkun verran, mutta ei huimasti. Auto on myös taka-akseliltaan kevyt ja meno paranee kun lavalla on kuormaa niinkuin minulla usein rankaa tai pöllejä. Ajan siis autolla myös puuta.
Jos auton ajaa akseleita myöten kiinni, niin silloin voi koettaa edestakaisin ja käsijarrulla aktivoi kitkalukon, mutta tuossa tilanteessa usein vain kaivaudutaan syvemmälle. No, minulla on takavinssi, 4,5 tn vetovoimalla, joten voin auttaa auton pois pulasta. Tuota vinssiä olen käyttänyt myös puiden vetoon, 30 m vaijeria riittää useimmiten. Harvoinhan tuota vinssiä tarvitsee, mutta lohduttaa ihmeesti kun ollaan oikeasti jumissa. Ei tartte sitä Valamettia tai Teeren Johnnya kutsua paikalle.
Mutta yllättävän pahoista paikoista tuolla Hiluxilla pääsee ja meno vain paranee kun lavalla on painoa.
Voin siis suositella Hiluxia kevyeen maastoajoon, mutta todellinen off-road vaatii sitten panssarit pohjaan, paineilmalukot ja 31″ renkaat. Vinssi tarvitaan
Tehometsänhoito -sanan voi näköjään ymmärtää monella tavalla, näemmä.
Tietämättä mitä sanalla tarkoitetaan jossain virallisessa metsäalan sanastossa, minulle tulee tuosta kyllä mieleen melko suoraviivainen taloudellisen hyödyn maksimoiseen tähtäävä puuha. Toki sanaan sisältyy myös äärimmäinen tehokkuus ja kaikenlaisen turhan välttäminen sekä arvoketjujen suoruus. Logistiikka. Korjuuketju. Pääoman tuotto.
Voi kai tuota tehometsänhoitoa olla olemassa sitenkin, että se ei täysin unohda ympärillään olevien muiden arvojen olemassaoloa. Vai voiko? Onko tehometsänhoito äärimmilleen vietyä yhteen tuottavimpaan puulajiin keskittymistä? Vai onko se parhaimman kokonaistuoton tuottavan valikoiman vaalimista?
Minulle tuo tehometsänhoito käsitteenä sisältää keskittymistä johonkin ja jonkin turhan karsimista. Tää turha saattaa joissain tapauksissa olla sellaista, jolla joku toinen katsoo olevan arvoa.
Otetaan esimerkki. Mistä hankkisit Moa-linnun? Paljonko sellainen maksaisi?
Vastaus: et mistään, koska se tapettiin sukupuuttoon jo kauan aikaa sitten. Kyseinen lintu oli sopeutunut sellaisiiin olosuhteisiin, joissa ei ollut 2-jalkaisia ylivertaisia saalistajia. Sanomattakin on selvää, että Moa-linnulle ei voida asettaa hintaa. Se olisi ollut korvaamaton.
Mutta mistä me tiedämme mikä on tärkeätä? Luonto on rakennellut omaa tasapainoaan ja kehitellyt omaa tehokkaiden lajien valikoimaansa viimeisten muutaman sadan miljoonan vuoden aikana. Mitä me olemme sanomaan mikä on tärkeätä ja mikä ei ?
Ps. Hilux on hyvä auto.
Loppuun hymiö ja kannustus Kisille 🙂
Jalostusarvo on metsän osalta mielenkiintoinen käsite. Miten metsän myyjä ”jalostaa” tuotteensa? Mitä sellaista jalostustoimintaa metsän kasvatus sisältää, joka oikeuttaa korkeampaan hintaan?
Metsän kasvatus kuiduksi on ihan bulkkibusinestä, alkeisjalostusarvon puuhaa, kaikella kunnioituksella meitä metsänkasvattajia kohtaan.
Jos metsänomistaja haluaa jalostaa jotain, niin olisi edettävä kohti lopullista asiakasta ja tehtävä jotain sellaista, joka lisää tuotteen arvoa. Löytyy tuhat esimerkkiä siitä mitä puusta voi saada, muutakin kuin kuitua.
Jos tuotetta ei jalosta niin ei siitä kovin kummoista hintaakaan ole satavissa. (Typo korjaus)
Mielenkiintoista suhtautumista yo-kokelaiden ajattelun kypsyyttä testaavaan kysymykseen. Voisin kuvitella, että asiaa vastauksessaan käsittelevä oppilas miettii tehometsätalous-termin sisältöä. Pohtii minkälaista tuollainen metsätalous voisi olla ja miksi se tuhoaisi luontoarvoja.
Ehkä tuossa vastauksessa voisi vilistä vertailua taloudellisten arvojen ja luontoarvojen ristiriidasta ja ehkä myös sopusoinnusta joissakin tapauksissa.
Kypsä kokelas siis osaisi käsitellä aihetta kiihkottomasti ja taitavasti eri näkökulmia vertaillen.