Käyttäjän hikoileva torso kirjoittamat vastaukset
-
Kiitos jeesille asian esittelystä. Aika näyttää onko hyötyä, rekisteröidyin.
HJE:lle ja muille unelmajengiläisille kaksi kysymystä: kuinka monta tulijaa meidän pitää ottaa vastaan Lähi-idän ja Afrikan kriisimaista, että kriisi loppuu? Ja jos se ei lopu, mihin vedetään raja?
Se ei minulle ole uutta, etteivät metsästäjät osaa lukea merkkejä luonnossa. Heitä kun kiinnostaa vain oma kapea sektorinsa. Sitä kylläkin ihmettelen ettei metsuri motokuski erota hankausjälkeä syöntijäljestä vaikka työkseen metsissä liikkuu. Jäljet ovat niin erilaiset keskenään, että umpisokeakin ne erottaa kerran opittuaan.
Kuka mitäkin karsinnalla tavoittelee. Jos tarkoitus on parantaa tulevan tyvitukin laatua, on paras aika keskitalvesta kevääseen, niin pitkään kuin puu kuorineen on jäässä – kuori kestää silloin hutilyönnit ja irtoavan oksan tyven rapaisut. Täysin sopimatonta aikaa on nila-aika, jolloin jo sormenpaksuisen kuivan oksan irti lyöminen aiheuttaa usein kuorivaurion.
”Seikalle , että metsästäjiä ei joillakin alueilla ole enää riittävästi , pystyy tuskin paraskaan poppamies tekemään mitään .”
Lähetetty: 2 h, 7 min sitten – Suorittava porrasTähän nyt ei sentään poppamiestä tarvita. Lainsäätäjä vain ilmoittaa, että pinta-ala rajoitus ja lupakäytäntö lakkautetaan ja kas! Ongelmaa ei enää ole.
Suorittavalle portaalle: kaatolupamaksuja jää käyttämättä hirvivahinkojen korvauksiin sen tähden, että korvausehtoja on kiristetty toistuvasti (sen takia että lupamaksuja ei jouduttaisi korottamaan niiden riittämättömyyden takia). Tiedät tämän itsekin ja silti länkytät.
Eipä olla hirvistä näköjään jaksettu kirjoittaa vielä tarpeeksi, kun piti jätkä pätkänkin avata taas uusi ketju. Yrittäkäämme uutterammin!
Jhv on oikeilla jäljillä, mutta asia ei ole pelkästään MTK:n käsissä (jos olisi, olisivat kuitupuun hinnatkin jotakin muuta kuin nykyiset). Kolmen iloisen rosvon eikun sellunkeittäjän napamiehet tykkäävät myös tulittaa sarvipäitä, minkä vuoksi kohteita pitää olla paljon. Kuulin juuri paikallisen seuran peijaisissa kehuttavan, etteivät K. Jordanin saaliiden trofeet ole enää aikoihin kämppäänsä mahtuneet.