Käyttäjän Hepe kirjoittamat vastaukset
-
”… boorin puutosta on myös piilevää lajia, eli juuriston kasvu häiriytyy jo korkeammissa pitoisuuksissa, ja neulasoireet ja verson kasvuhäiriöt näkyvät vasta alhaisemmissa boorin pitoisuuksissa. Boorilannoitus voi siis olla kannattava sijoitus vaikka neulasanalyysin mukaan se ei vielä olisi ihan tarpeen, eikä kemeran ehdot täyty.”
Boori on järkevää huomioida aina metsän lannoittamista mietittäessä kun Suomenniemellä vaan ollaan. Riittävästä booritasosta voi ja kannattaa pitää huolta muutoinkin kuin boorilannoitteilla, joilla ”akuutit tapaukset” yleensä korjataan. Kangas- ja turvemaille löytyy booripitoisia lannoitteita, joita käyttämällä esim. ”ihan tavallisen typpilannoituksen” yhteydessä niukkuutta voidaan korjata ja ehkäistä kehittymästä esim. puunkorjuun jälkeen puutokseksi. Booria kun poistuu metsästä aina puuta korjattaessa, menevät kalikat sitten sahan pöydälle tai sellukattilan kitaan. Muilla kuin boorilannoitteilla booria tulee hehtaarille suositelluilla käyttömäärillä yleensä muutamasta sadasta grammasta kiloon. Kun korjataan boorinpuutosta, lisättävä määrä on yleensä n. 2 kiloa hehtaarille.
Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille keskustelijoille :)!
Vastauksia Pekka K:n kysymyksiin:
– Käytettävästä raaka-aineesta analysoidaan kaikki kuormat.
– Tuhkat tulevat useilta eri voimalaitoksilta. Liperin tehtaalle tuhkia tulee esim. Kaakkois-Suomen metsäteollisuuskeskittymien voimalaitoksilta.
– Kolmesta tuotteestamme eniten käytettyyn T-4000 metsätuhkaan ei lisätä/poisteta aineita. Hyvä raaka-aine ja sen tarkka laadunseuranta hoitaa homman. Boorilla terästettyjen tuotteiden (BT-300, BT-4000) ravinnelisä tulee boorihaposta jota lisätään tuhkaan tuotantoprosessissa.
Heikki Suvanto
FA Forest Oy – EcolanPeten viesteissä tuotiin metsänomistajan, mutta myös lannoitevalmistajan näkökulmasta hyvin esille tuhkalannoituksen (ja kaikkien lannoitusten) kaksi tärkeää asiaa. Ravinteet ja levitystasaisuus.
Turvemailla käyttömäärä on hyvä laskea suositusten mukaisesti. Fosforia tarvitaan yleensä n. 40 kg/ha ja kaliumia tuo 70-80 kg/ha. Kalium on yleensä se ravinne, joka kuluu kasvun kiihtymisen myötä ensimmäisenä puutteen puolelle, joten ainakin nuorempia puustoja lannoitettaessa (esim. ensiharvennusmetsiä) 90-100 kg/ha lisäys hehtaarille ei ole pahitteeksi.
Tuhkasta keskustellaan nykyisin paljon, mutta samalla unohdetaan usein, että tuhka ja tuhkalannoite ovat kaksi eri asiaa. Tuotettaessa lannoitetta teollisesti saapuvat raaka-ainekuormat analysoidaan ravinteiden ja haitta-aineiden osalta. Jos kuorma ei täytä vaatimuksia, sitä ei käytetä lannoitetuotannossa. Tämä on tärkeää, koska voimalaitosten käyttämien polttoseosten vaihdellessa myös tuhkan laatu vaihtelee. Myös tehtaalta lähtevät erät analysoidaan ja tiedot ilmoitetaan tuoteselosteessa asiakkaalle.
Rakeisuus on avainsana puhuttaessa levitystasaisuudesta. Pölymäistä tuhkaa tai ns. itsekovetettua tuhkaa käytettäessä valtaosa tuhkasta (ja ravinteista) jää yleensä ajouralle ja sen varteen n. 5 m uran reunasta. Rakeista tuhkalannoitetta käytettäessä tarvittava annos saadaan koko alalle olettaen, että ajourien väli on 20-25 m.
Heikki Suvanto
FA Forest Oy – EcolanOk… jos metsätalouden osuus fosforin ja typen huuhtoumasta on 5-6 % on lannoituksen osuus metsätalouden kokonaishuuhtoumasta samat 5-6 % tätä nykyä (Suomen ympäristö 816 mukaan). Eli merkitys on suhteessa raskaanlaiseen maanmuokkaukseen ja ojien kunnostamiseen melko pieni.
Lannoitteissa homma on mennyt eteenpäin. Turvemaiden apulannat ovat entistä hidasliukoisempia, tuhka on sitä luonnostaan ja rakeisena se ei edes kulkeudu vesien mukana. Kovilla mailla typpihuuhtouma taas pysyy kurissa kunhan lannoittaa kasvukauden aikana, että puut ja muut kasvit ehtivät sitomaan lisätypen itseensä. Eli probleemaa ei pitäisi olla kunhan toimii järkevästi.