Käyttäjän Henrik Heräjärvi kirjoittamat vastaukset
-
Omat havaintoni vastaavat nimimerkki Burlin (18.10.2014) kokemuksia. Kasvukilpailussa muista jälkeen jäänyt lehtikuusi muodostaa voimakkaasti sydänpuuta jo parinkymmenen vuoden iässä. Parhaimmillaan 25-vuotiaassa rungossa kantoleikon läpimitasta 90 % ja kolmen metrin korkeudestakin selvästi yli puolet rungon läpimitasta on sydänpuuta. Tämä siis alikasvospuissa, joissa viimeisten lustojen leveys on muutamien millimetrien luokkaa. Valtapuut kasvavat Etelä- ja Väli-Suomessa 5-10 mm lustoja ja alkavat tuottaa sydänpuuta vasta paljon myöhemmin, kuten viestiketjussa on todettukin.
Harvennushakkuussa (jos kyseessä on puhdas lehtikuusikko) poistetaan yleensä nimenomaan alikasvospuita, joiden laadun ajatellaan vastaavan hyväkasvuisten valtapuiden laatua. Käsitykseni mukaan näin ei siis ole vaan alikasvospuut ovat puuaineensa osalta selvästi valtapuita laadukkaampia. Ongelma on ensiharvennuspuiden pieni koko, mikä käytännössä estää esim. sahauksen ja sorvauksen viiluiksi. Käyttökohteiksi pitää siis miettiä tuotteita, joissa pieni läpimitta ja oksikkuus eivät haittaa, mutta joissa hyvästä lahon- ja säänkestosta on etua. Tällaisia ovat tyypillisesti aitatolpat ym. ulkorakenteet. Itse olen tehnyt ranteenvahvuisesta, kuoritusta ja lähes kokonaan sydänpuisesta lehtikuusesta mm. postilaatikkotelineen, joka moreenimaahan upotettuna kesti n. 25 vuotta ilman mitään pintakäsittelyä (lopulta kestävyyden mittarina oli lumiaura, joka oli vahvempi ja katkaisi jo jonkin verran pehmenneen tolpan…).
Esimerkiksi hirviporukoiden kannattaa kysellä isänniltä alikasvoslehtikuusia ampumatornien rakennustarpeiksi. Kuusi ja haapakin kestävät hyvin säätä, mutta arvioisin alikasvoslehtikuusen kaksinkertaistavan tornin käyttöiän.
Henrik Heräjärvi
MetsäntutkimuslaitosMetlan toimintatavoista
– Yksittäiset organisaatiot, esim. yritykset, voivat tilata meiltä asiantuntipalveluita kuten lausuntoja, selvityksiä, testauksia tai tutkimuksia. Teemme niitä erittäin mielellämme. Tilaustutkimuksissa kuten kaikessa muussakin toiminnassa pyrimme objektiivisuuteen ja tieteellisesti hyväksyttävään sekä läpinäkyvään toimintatapaan. Tilaustutkimusten tulokset jäävät vain työn maksajan tietoon.
– Edelleen suurin osa tutkimuksistamme on julkisrahoitteisia ja siten julkisia myös tulostensa osalta. Tutkimusohjelmien ja -hankkeiden aiheet määritellään yleensä tutkijoiden ja asiakkaiden (rahoittajat ja hyödynsaajat) yhteistyönä.
– Metla poikkeaa yliopistoista siinä, että teemme niitä vähemmän perusteiden tutkimusta ja enemmän soveltavaa tutkimusta, kehittämistyötä, joskus tuotekehitystäkin. Juuri tästä syystä meillä on oltava toimiva suhde asiakkaisiimme.
– Helpoimmin kuvan Metlan toiminnan laajuudesta saa http://www.metla.fi -sivustolta, klikkailemalla vaikka sieltä auki vaikka käynnissä olevat tutkimusohjelmat. Meillä on yli 300 tutkijaa (Euroopan suurin metsäntutkimusorganisaatio) ja käynnissä olevia hankkeita taitaa olla lähes yhtä paljon, joten kokonaisuuden kuvailu tässä on mahdotonta.Lopuksi, syy siihen miksi täällä taitaa olla melko harvoin tutkijoiden kannanottoja, ei varmaankaan ole rohkeuden vaan ajan puutteessa. Itsekin selailin tätä palstaa liki puolen vuoden tauon jälkeen, kun huomasin Hiluxmetsurin esittämän, kommentointia edellyttävän kysymyksen.
Palkitsevinta näissä keskusteluissa on se, että kaikki kääntyy lopulta tavalla tai toisella joko myyrien tai niitä saalistavien otusten syyksi, mikä helpottaa tutkijoiden kantamaa syntitaakkaa.
Henrik Heräjärvi
Osavastuullisena mainitun tutkimus- ja kehittämisohjelman valmisteluun ja toteutukseen, lyhyt vastaus Hiluxmetsurin huoleen:
Metla on valmistellut tämän uuden ohjelman sisältöä poikkeuksellisen monipuolisen asiakasdialogin (yritykset, etujärjestöt, virkamiehet,…) kautta. Pelkkien tutkijoiden ajatelmien perusteella ohjelman lähtökohta olisi varmasti aika eri näköinen kuin mitä se nyt on. Metsälehdessä julkaistusta uutisesta ei käy selvästi ilmi se ”osaamisen arvoketjumalli” mitä yritämme uudessa ohjelmassa noudattaa. Se pitää sisällään niin perusteiden tutkimuksen, soveltavan tutkimuksen, kehittämis- ja testaustoiminnan kuin tuotekehityksenkin. Kaikilla tasoilla on vahvasti mukana asiakasnäkökulma, asiakkaiden intresssit ja heidän rahansa. Pelkillä veroeuroilla tehtävän tutkimuksen määrä jäänee aika pieneksi, mikä on mm. Metlan tutkijoille samalla suuri haaste ja mahdollisuus.
Metla on panostanut puun korjuuseen, puuraaka-aineisiin ja puutuotteisiin liittyvän, kaikkien käytössä olevan osaamisen kasvattamiseen enemmän kuin mikään muu organisaatio Suomessa viime vuosikymmeninä. Tuloksia kuulemaan ja tulevia töitä suuntaamaan voi tulla 18.3 Suomen Luontokeskus Haltiaan, jossa pidetään viisivuotisen PUU-ohjelman loppuseminaari:
PUUN VUODET – PUU-ohjelman loppuseminaari 18.3.2014
http://www.metla.fi/tapahtumat/2014/puu-loppuseminaari/index.htmHenrik Heräjärvi, Metla