Käyttäjän hemputtaja kirjoittamat vastaukset
-
Taitaa olla niin, että luonto hoitaa sopeutumisen kuten se on tehnyt ennenkin.
Kuten joku kertoi jo, ei lämpene ensimmäistä kertaa. Tuskin viimeistäkään. Kilpisjärvelläkin taisi joskus kasvaa komeita mäntyjä, mistä voimme päätellä, että lämpeneminen lisää kunnon talousmetsäksi kelpaavaa alaa.
Ilmaston muutokseen liittyy rankasti samaa intohypetystä kuin aikanaan ”suuren metsäkuoleman” vuosina (1980-90 lukujen tienoilla). Taitaa olla osittain sama porukkakin liikkeellä.
Monenlaista kauhua tarjotaan, ihan värisyttää. Edellä oli maininta jonkun gurun väitteestä, että ilmastopakolaisia on jo. Epäilen, että tuohon voi lisätä määreen ”katin kontit” – todistakaa. Pakolaiset ovat melko varmasti seuraus ylikansoituksesta ja surkeasta hallinnosta, kuten ovat pohjimmiltaan saasteetkin.
Luotettavuushan on metsässä tärkeä ominaisuus. Katsastustilastojen luotettavin auto oli Jaguar S-type vai oliko se XL.
Kannattaa panna harkintaan, jos on auton vaihto edessä. Jaguar:ia taidetaan myydä myös diesel-koneella.
Vielä kun saisi moottorisahankin dieselinä.
En tiedä miten on nykyisin, mutta ennen ei ollut lehtikuusitukki arvotonta, jos oli karsittu. Mahogany osti ja teki niistä viilua.
Ellei nyt kukaan tarvitse, niin kuka tietää miten on 20 vuoden päästä.
Myös puualusten korjauksessa ja mastopuina olivat kysyttyä tavaraa.
Kiitokset Planterille vihjeestä.
Latasin opuksen. En siihen vielä kunnolla tutustunut, mutta vaikuttaa hyvältä. Suosittelen kuitenkin varovaisuutta. Ainakin osalla kirjoittajista on hiukan ”ekologinen” maine – muistaakseni – ja heti alkuteksteissä on esim. maininta: ”entistä ajankohtaisempaa, koska luonnon monimuotoisuuden määrä on kiihtyvällä vauhdilla kutistumassa”
Tuo siitä huolimatta, että mittauksesta määrittelystä sanotaan ilmeisesti ihan oikein näin: ”Koska monimuotoisuudella on useita ilmenemismuotoja, on selvää, ettei sille ole olemassa yhtä ainoaa tyhjentävää mittaria. Onkin tärkeää, että mitattava ominaisuus valitaan huolella, sillä valinta vaikuttaa siihen, millaista tietoa saadaan ja millaisia päätelmiä järkevästä toiminnasta tiedon perusteella tehdään. Toisaalta mitattavan suureen valinta itsessään heijastaa arvojamme ja käsityksiämme monimuotoisuuden olennaisista ja tärkeistä piirteistä. Esimerkiksi elinympäristöjen monimuotoisuuden valitseminen mittaamisen kohteeksi voi kertoa siitä, että tätä monimuotoisuuden ulottuvuutta pidetään erityisen arvokkaana.”Näyttää monimuotoisuus olevan käsite, minkä voi ymmärtää kuten sattuu sopimaan ja mitata myös kulloisenkin tarpeen mukaan. Ts. jos on oikein ilkeä, voi sanoa, että mitataan mitä huvittaa oman määritelmän mukaan ja sitten kerrotaan monimuotoisuuden vähenevän.
Juuri näin kuin Visakallo epäilee. Luulisin, että tutkijat omissa selvityksissään ovat monimuotoisuuden kunnolla määritelleet, mutta eipä ole simmuun sattunut.
Monimuotoisuus taitaakin käsitteenä jäädä itsekunkin päätettäväksi. Ainoa taitaa olla uhanalaisten luettelo, joka sekin on alan harrastajien arvioon perustuva, vaikka onkin paras saatavilla oleva tieto.
Valtakunnan metsien arvioinnissa on muistaakseni – ainakin kerran – tehty myös perusteellinen kasvikartoitus. Liekö tuota enää uusittu koska oli hemmetin kallista hommaa.
Toistaiseksi väitän, että puheet monimuotoisuuden vähenemisestä ovat vain väitteitä tai puheita ilman varsinaisia todisteita. Suomen luonto on niin laaja ja moninainen, että mutu-tuntumalla tehtyjä tiedotteita on syytä välttää.
Lainaus Planter: ”Olemme hävittäneet metsät ??
”Soiden ja metsien hävitys on ollut lähes vertaansa vailla, sanoo Helsingin yliopiston ympäristömuutoksen professori Atte Korhola.” http://www.iltasanomat.fi/taloussanomat/art-2000005023355.htm”
Tyypillinen ympäristöliikkeen mielipideheitto, jossa ei ole mitään perää eikä perusteita ja vastuuton media toistaa silmää räpäyttämättä. Ajaapa Atte kehä III toiselle puolelle ja tyyrää ekasta mutkasta suoraa. Mistähän mahtaa itsensä löytää. Tosin sama temppu onnistuu kyllä Kehä III:n sisäpuolellakin.
Vai on Suomen metsien monimuotoisuus tuhottu. Näin kertoo mm. visakallo. Tyypillinen viherfasistien propagandaväite. Menee kansalaisiin perille kuin väärä raha ja mm. Hesari lyö rumpua vauhdittamiseksi.
Epäilen raskaasti väitteen pitävyyttä. Kansalaisen on myös lähes mahdotonta varmistaa väitteen pitävyyttä ja siksi se on niin makea propagandaväline. Vähät selvityksetkin panevat epäilemään koska tekijöiden lähtöasenne on turhan usein jo lukkoon lyöty.
Monimuotoisuuden hävittämisestä syyttely on todella mainio propagandaväline. Väitettä voikin jatkaa maailman tappiin. Edellinen ”paras” lyömäase eli Osaran aukeat meni persieelleen kun ne halvatut kasvoivat umpeen liian nopeasti.
Katselen ympärilleni kun metsässä kävelen. Jos tarvon 2 km suoraa, niin jopas on monimuotoisuutta tarjolla. Sattuu simmuun kaikenlaista örttiä ja risua. Täällä Etelässä erityisesti maisema ja kasvillisuus vaihtuu nopeasti. Pohjoisessa saa lompsottaa pitemmän reitin, mutta kyllä sielläkin maisema ja monimuotoisuus hellii silmää.
Sattuu silmään umpikuusikossakin. Näyttää äkikseltään ihan kuolleelta sammalikolta (no, sammalkin on elävää juu ja kuuluu monimuotoisuuteen), mutta kyllä siellä muutama örtti odottelee vuoroaan eli avohakkuuta tai harvennusta.
Rane2 mainitsi historian. Jos metsien hoidon historia kiinnostaa, löytyy hyvä kirjakin noin niin kuin alkuun. Tekijä on Tapani Tasanen: ”Läksi puut ylenemähän. Metsien hoidon historia Suomessa keskiajalta metsäteollisuuden läpimurtoon 1870 -luvulla. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 920, v. 2004″
Vai ei kasva hakkuuaukolla muuta kuin horsmaa ja vattua. Olen nähnyt mesiangervoakin, juu. Eivätkä puusilmät muita näekään. Karullekin aukealle kyllä ilmestyy yhtä sun toista. Se aukea ja nuori metsä muuttuu koko ajan ja lopuksi on jäljellä vakiintunut vanha metsä, joka ei juuri monimuotoisuudella juhli, mutta sekin on metsän monimuotoisuutta.
Niitä vanhoja metsiäkin on moneen junaan. Kyllä niitä löytyy. Tuossa ikkunan allakin on näytteeksi kaistale kalliometsää, joka on täysin luonnontilaista maapuineen ja keloineen. Ei koskettu varmaan ainakaan 150 vuoteen, ellei salamoita lasketa. Säästynyt luultavasti siksi kun ei ole joukossa ainuttakaan mä-tukkia.
Samaa mieltä. ”Monimuotoisuus” on yksi noista hienoista käsitteistä, joita viherväki käyttää mielellään ja joko tahallaan tai tietämättään väärin. Ohimennen tavallinen tallaaja saa sitten käsityksen, että hävitetty on monimuotoisuus.
Esimerkiksi mielellään vihjaillaan, että avohakkuut pilaavat monimuotoisuuden, vaikka asia on täsmälleen päinvastoin. Hakkuut takaavat monimuotoisuuden säilymisen.
Vihjaillaan myös, että metsätalous tuuppaa lajeja sukupuuttoon. Mitenkähän lienee? En oikein usko.
Jätetään sekin kertomatta, että esim. uhanalaiset kasvit ovat lähes järkiään olleet aina harvinaisia ja niistäkin taitaa enemmistö kärsiä maa- ja karjatalouden muutoksesta.