Käyttäjän hemputtaja kirjoittamat vastaukset
-
Meinasin unohtaa. A.Jalkanen kysyi 15.2.23, klo 11.21 ”<i>käsitellyt alueet on tiputeltu pois arvioista (meikän väite)
Missä siellä kirjassa tällainen jako ilmenee? Itse olen tulkinnut koko ajan niin että nimenomaan käsittelyn vaikutuksia metsiin pidetään kaiken pahan alkuna ja juurena.”
Kyseinen teos on ”Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018, Luontotyyppien punainen kirja” löytyy verkosta nimihaulla. Ja vastaan.Yritin etsiä, en enää löytynyt suoraa viittausta (925 sivua). Vannon, että siellä oli, mutta perun puheeni kun en löytänyt.
Metsälehdessä (viime vuonna?) oli kyseisen kirjasen arvio eli haukut ja olen arvostelun kanssa samaa mieltä. Teos ei ole ansioton, mutta vihervaiva on tehnyt siitä epämääräisen. Yksi vika on luontotyyppien luokitus, joka nojaa luonnon koskemattomuuteen kun olisi pitänyt luokittaa myös käsiteltyä metsää hiukan enemmän. Kuten on hiukan tehty ojitettujen soiden kohdalla.
Edellä on viittailtu teokseen: ”Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018. Luontotyyppien punainen kirja”. On siinä asiaakin, mutta siihen on syytä suhtautua hyvin varovaisesti. Kuten yleensäkin ns. luontotyyppien puheisiin ja teksteihin.
Yksi paha puute siinä on, että käsitellyt alueet on tiputeltu pois arvioista, kun ne tekijöiden mielestä eivät edusta ”luontoa”.
Virhe on yleinen muuallakin ja vaatisi ilmeisesti jonkinlaista käsitteiden selvennystä. On varsin epämääräistä rajata arvioiden ulkopuolelle esim. ojitetut suot ja hakkuualueet. Kyllä niilläkin luonto rehottaa. Yleensäkin kirveen käymätöntä aluetta on Suomesta vaikea löytää, että paras olisi lopetta turhanaikainen ja epämääräinen luokittelu.
Vahvistan A.Jalkasen kertoman. Hyvin voivat liito-oravat Espoossa. Taisi olla ainoa kerta kun olen tuon hämäräkulkijan nähnyt ja se oli täällä keskellä Espoota. Olohuoneen klasista suoritin havainnon.
Oli liikkeellä keskellä päivää ja menossa viinakaupan suuntaan.
Jatkanpa vielä. Ojitusalueen ennallistaminen ei ole halpaa hommaa ja väitän melkoiseksi luonnon raiskaukseksi.
Sillä kustannuksella saattaisi jopa saada suon puuston tuottajaksi. Muistelen nähneeni tuhkalla lannoitettua koepalstaa keskellä raakaa, puutonta ojikkoa ja hyvä oli puusto ja pensaikko.
Tiedä vaikka reipas alkulannoitus muuttaisi suon luonnetta, niin että kasvulaadun muutos jäisi pysyväksi.
Mjaa’ah, jos joku sanoo, että soiden ojitus on luontokatoa niin pieleen menee. Luontoa se ojitusaluekin ja kovasti niillä näkyy yhtä sun toista elämää.
Sillä ojien tukkimisella ei voiteta yhtään mitään – sotketaan vain lisää. Antaa olla ja luonto hoitaa. Voi tietenkin mennä parisataa vuotta, mutta ei luonnolla ole mihinkään kiire.
Todellista luontokatoa aiheuttivat aikanaan viljelysmaiden salaojitukset. Kyllä harmitti pikkunöössinä kun katosivat luhrikat ja ahomansikat. Harmitti myös kuovia kuin pikkutirrppojakin kun pesimäpaikat häipyivät.
Nimimerkki Kurki tuolla edellä 26.1.2023, 21:53 kertoo mm. monimuotoisuudesta ja luontokadosta. Olenpahan samaa mieltä. En ole löytänyt luotettavia (enkä oikeastaan kelvottomiakaan) todisteita monimuotoisuuden huononemisesta tai luontokadosta.
Muutenkin nuo propagandistiset ”käsitteet” ovat vähän niin ja näin. Esim. moni vannoisi sähkölinjan aiheuttaneen luontokatoa tai monimuotoisuuden heikentymistä. Kuitenkin linjan matalahko kasvusto ja eläimistö on usein monipuolisempi kuin metsässä, minkä läpi se menee.
En luota Luonto -lehteen, mikä lie syynä.
Historiatietoa löytyy parhaiten/eniten julkaisusta: ”Läksi puut ylenemähän. Metsien hoidon historia Suomessa keskiajalta metsäteollisuuden läpimurtoon 1870-luvulla. Tasanen, Tapani (2004). Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja. <b>Numero</b> 920”
Voi olla kyllä vaikea löytää. Ehkä Luken kirjastosta.
Epäilevät suolla ajoa ja syystäkin. Ainakaan mossella ei kannata yrittää eikä juuri kuormankaan kanssa.
Taitava kaveri kyllä ajaa vajaalla kuormallakin, jos on telat. Olenpahan nähnyt kun seiskan pillari ajelee menemään. Eka sääntö on että ei saa suon pintaa rytyyttää rikki. Käännötkin on tehtävä suurella, varovaisella kaarella ja pitää varoman, että alle ei kerry turvepatjaa.
Metsäammattilaisia tuolla niinku vähä moititaan. Onhan tuosta vihjailtu ennenkin, että roistoja, jotka pilaavat Suomen luonnon.
Huvikseni puolustan. Metsäammattilaisia on tuhansia ja kaikilla on pitkä (vuosien) koulutus ja kokemus metsäluonnon hoidosta. Metsänomistajasta ja hakkuumiehestä alkaen ymmärtävät metsän ekologiaa merkittävästi paremmin kuin cityvihreä, risupartainen (ylä- ja alaparta) villasukkahiippari.
Eivät pidä erityistä melua itsestään. Hiljoikseen puuhailevat Suomen metsissä ja jälki on priimaa.
Jokuko tosissaan on varma, että avohakkuu tärvelee monimuotoisuutta. Asian tila kun on justiinsa päinvastoin.
Jos näin uskoo, niin kyllä on hoksottimet hiukan sekaisin.