Käyttäjän hemputtaja kirjoittamat vastaukset
-
Tunnustan, en ole oikein koskaan tajunnut tätä parkua monimuotoisuuden puutteesta. Sen puoleen parku lahostakin ihmetyttää ja ennallistus, hyi kun heikottaa tuollainen törppöily.
Mielestäni monimuotoisuutta löytyy kun viitsii hiukan vilkuilla muutakin kuin luontoväen vinoa ”tiedotusta”.
Metsiköiden kuviot Etelässä ovat suht. pieniä ja jos kävelet suoraa kilometrin niin jopa löytyy monimuotoisuutta reitin varrelta. Pohjoisen suuret kuviot ovat nekin osa monimuotoisuutta.
Siihen päälle sitten hakkuut ja raivaukset äestyksineen ja aurauksineen, ojituksia unohtamatta. Se yksitotinen, iäkäs kuusikkokin, mikä siinä mättää, ettei kelpaa osaksi monimuotoista Suomen metsäluontoa.
Sitten nämä uhanalaiset örtit ym. Niistä melkoinen osuus – ettei peräti enemmistö – ovat uhanalaisia laiduntamisen loppumisen vuoksi, ei metsätalouden.
Laho on sitten oman runonsa väärti. Pökkelöt ja vastaavat ymmärrän. Tirpat tarvitsevat kodin ja ruokaa. Muu lahotus sitten kyllä johtuu lahoviasta – sanonko missä.
Lainaus Jätkä: ”Päätehakkuuikään kehittyneessä kuusikosa ilmiö näkyy selvästi, kun se harvennetaan suojuspuuasentoon. Muutamassa vuodessa on tuvi pullistunut jopa niin, että alkaa epäilyttää tyvilahon vaikutus. Kuitenkin hakkuun aikana puut ovat olleet ihan normaaleita.”
Ei syytä epäillä ja eiköhän noin käy tavallisen harvennuksenkin jälkeen.
Kun tuolla edellä ”löydöstä” kerroin, jäi mainitsematta, että ensimmäiseksi on syytä tarkistaa havainto eikä lähteä muuttamaan kuutiokertoimia eli onko pullistunut muutenkin kuin harvennuksen jälkeen.
En helpolla usko harvennuksia syylliseksi tyvien turpoamiseen. On sitä ennenkin osattu harventaa.
Toistaiseksi epäilen edelleen hiilidioksidin lisääntymistä seuraavaa rehevöitymistä.
Viimeisimmässä Metsälehti makasiinissa kerrottiin, että Suomen puut ovat alkaneet tyvestä turpoamaan. Ihmeteltiin – kuinkas nyt näin. Voi aiheuttaa kuutiointikertoimien tarkistuksen, jonka herkun on ainakin pari kertaa meikäläinenkin kärsinyt.
En tiedä syytä, mutta veikkaan. Tuulet tuskin ovat voimistuneet, mutta kertovat hiilidioksidipitoisuuden (kauhee, siis ihan kauhee myrkky) lisääntyneen. Siitähän puut tykkäävät ja latvustot tuuheutuvat jopa niin, että lakkapäiset männyt alkavat työntää oksaa ylöspäinkin. Sitten tarttee tyveä vahvistaa, että pysyy pystyssä.
Lupaavat tutkia homman. Saisivat tutkia samalla miten on valtapituuden kanssa. Onko muuttunut/kasvanut Pohjoiseen mennessä. Kiinnostaisi myös tietää miksi pohjoinen valtapituus on lyhyempi. En oikein usko, että revontulet polttavat latvoja.
Lukeilin tuota keskustelua kuusikosta ja lahosta.
Tajusin reiän sivistyksessäni. En tiedä tai muista mitä kulotus tekee maannousemalle. Satiai… eiku punkit ainakin vähenee.
Pitääkö palata kaskiaikaan eli hakkuuaukko kulotetaan ja kylvetään parina vuonna viljalle tai miksei vaikkapa kuituhampulle.
Lukaisin uudesta Metsälehti Makasiinista Marko Mäki-Hakolan kolumnin ”Höpinäkiintiö täyttyi”.
Oli oikein hyvä ”seloste” siitä missä mennään. Jossain mielessä oli väärässä julkaisussa ja voi jäädä vain metsäalan sisäiseksi turinaksi.
Tekisi gutaa, jos se julkaistaisiin jossain muussakin aviisissa. Jos ei olisi muuta vaikutusta, niin ainakin ns. luontoväki vetäisi herneen nenuunsa. Luonto -lehteä voi ehdottaa piloillaan, Hesariin tuskin kelpaa ja Maaseudun Tulevaisuudessakin menee oikeastaan väärälle kohderyhmälle.
Jaa huomaan, että Gla on närästynyt meikäläisen kauheista mielipideistä.
Ei kuulemma vaikuttanut, että tutkijat Oulusta eivät kiistäneet ilmaston muutosta.
Kerrottakoon nyt sitten, että ei tietenkään vaikuttanut. En kiistä ilmastonmuutosta. Ainahan tuo on muuttumassa johonkin suuntaan. Lämmintä on ollut ennenkin ja on vastakin. Tykkään, että lämpenee, on mukavampi elellä.
”Kuusessa ollaan” löysi ihan nätin kuvan. Hirmuinen on piikki. ”Hirmuisesta” piikistä huolimatta luonto tykkää hiilidioksidista kuten myös palosammuttimet ja limpparit.
Kannattaa kuitenkin hieman syventyä mittakaavaan. Hiilidioksidin osuus ilmakehässä on alkujaan pieni ja helposti tuollainen käyrä hämää.
Sama koskee lämpötilojen muutosta. Useimmat käyrät näyttävät hirmuisia heittoja ja lätkämailoja. Kannattaa vilkaista y-akselin mittakaavaa. On useimmiten -2 – +2 välissä ja lämmön heittojen merkitystä voipi miettiä.
Mitä tulee metaaniin, niin se muistaakseni haihtuu aika nopeasti ilmakehästä. Paljon nopeammin kuin esim. reservuaari indeksin kovat puheet.
Tuolla Jovain ihmetteli: ”En tiedä mitä tuolla isossa maailmassa ajatellaan ilmaston muutoksesta, mutta suhtautumisesta päätellen, kaikesta ei kuitenkaan olla samaa mieltä, vai mennäänkö kansallisilla päätöksillä yhteisen edun edelle?”
Osallistun ihmettelyyn. En kiellä, että olisi lämpiämään päin, mutta se ei ole eka kerta. Sitä ihmettelen miten hyödyllisestä hiilidioksidista – jota ilmakehässä on aika vähän – on äkkiä tullut kauhea myrkky. Sitähän luonto kaipaa ja ottaisi mielellään lisääkin.
Sitten toinen juoni. Olen törmännyt kuviin ja esityksiin, joissa kerrotaan, että homma onkin päinvastoin. Ensin lämpiää ja sitten alkaa irrota hiilidioksidia. Ei suinkaan päinvastoin.
Hiukan kun miettii (bensalyijyn heikentämillä hoksottimilla), mitä tapahtuu kun esim. viileä metsämaa lämpenee, niin alkaa kysyttämään. Tosin suuremmin tuota kauheaa myrkkyä irtoaa merestä – kuulemma.
Ihmettely ei kuitenkaan poista sitä, että ainakin paikallisesti ilman saastuminen on mennyt överiksi. Ei tekisi mieli olla Peking:ssä tai Pariisin keväässä paksuimpina aikoina.
Ja sitten jotain aivan muuta. Eilen jossain lehdessä sattui simmuun juttu Kalifornian metsäpaloista. Komiat oli pinta-alat. En tietenkään muista mistä lehdestä.
Jutussa oli pieni sivuheitto, joka jäi kaivertamaan. Siinä väitettiin, että kun metsäpalot oli onnistuneesti pidetty kurissa, seurauksena 90 % lajeista (kasveista) oli alueelta hävinnyt.
Luku jäi vaivaamaan ja kun katsoo vanhaa kuusikkoa, se voi jopa pitää paikkansa. Epäilen kuitenkin, että olisiko myös hakkuut alueelta puuttuneet. Muuten on vaikea uskoa tuollaisia vähentymisisiä.