Käyttäjän hemputtaja kirjoittamat vastaukset
-
Lainaus risuparralta: ”Miksi suon laitaan pitäisi laittaa erillinen ilmoitus kyltti? Ojittamaton avosuo on monimuotoinen.
Sinä et halua ymmärtää , että suuri puu määrä ei ole sama kuin suuri monimuotoisuus! Eihän siinä mitään uutta ole. Kaltaisiasi Suomen metsä väestä on suurin osa ja se näkyy metsiemme nyky kunnossa.”
Myös tuntureiden laelle pitäisi tuo kyltti laittaa. Ehdotan molempiin kyltteihin selventävää lisähuomatusta ”Tämä ei ole Osaran aukea” ja isoin keppikirjaimin.
Ymmärrän kyllä ojittamattoman avosuon monimuotoiseksi kuten myös ojitetun. Tosin taitaa avosoiden ojitus olla melkoisen turhaa hommaa eli ei onnistu, mitä et näköjään tiedä.
Mistä päättelet, että mielestäni suuri puun määrä on sama kuin monimuotoisuus. Koskaan en ole sellaista sanonut eli yrität työntää ns. valeuutista. Olet hukannut tiedot monimuotoisuudesta.
Tekstistäsi näkyy, että olin oikeassa arvellessani vihertulpan haittaavan aivojesi toimintaa.
En noista pinta-aloista tiedä enkä viitsi tarkistaa. Pisin katu taitaa alkaa Lieksasta ja päättyy Nurmeksen torille.
Tarkoitin väestömäärältään toiseksi suurinta ja Etelän maalikylää. Sekin järjästys on voinut kyllä muuttua noiden kuntaliitosten mukana. Pinta-alakaan ei kyllä ole ihan vähäinen. Moottoriteitä menee kaupungista läpi kaksi ja rautatie päälle. Silti löytyy monimuotoisuutta mukaan lukien vanhat mylly- kalapurot sekä joet ja järvet.
Löytyy sitä monimuotoisuutta esim. Pudasjärven kaupungistakin. Siellähän oli aikoinaan Euroopan suurin hakkuuaukea ja katkera pala viherhiippareille. Se kun kasvoikin ja on nykyään tervettä metsää. Käynyt kasvaessaan läpi monta monimuotoisuuden vaihetta. Kuusamon tien soiden reunoille kyllä kannattaisi pistää varalta suurilla kirjaimilla kyltti ”Tämä on avosuo”. Muuten saattava cityvihreät luulla niitä noiksi kuuluisiksi Osaran aukeiksi, kun muita aukeita ei näy.
Lainaus koillis lapilta: ”Erittäin hieno asia että tuo”monimuotoisuus”on tavoittanut myöskin kaupunkien keskustat,lähiöistä puhumattakaan.Näin ollen kenenkään ei tarvitse matkustaa kauas huomatakseen kuinka rikas luontomme onkaan.”
Aivan oikein huomattu. Asun Suomen toiseksi suurimmassa kaupungissa. Ikkunan alla on kaistale täysin luonnontilaista kalliometsää. Kauriit kävivät klasin alla pari kuukautta sitten, sepelkyyhkyt tekevät pesää 100 metrin päässä, jne, pultsareita näkyy harvoin. Örttejä on myös joka lähtöön, lahoakin löytyy, ei edes tarvitse laskea mukaan lahopäitä, joita riittää.
Tuolla joku epäili vanhan metsän yksimuotoisuutta. Väärin epäilty. Samalla epäili hakkuuaukon monimuotoisuutta, myös väärin epäilty. Oikeastaan hyvä esimerkki älyn ja havaintokyvyn käyttöä estävästä vihertulpasta.
Lainaus Gla:lta ”Hemputtaja: ”Olivat suht. nuorta metsittynyttä ahoa, mutta on tullut nähtyä vanhojakin hoitamattomia. Eivät ne kyllä monimuotoisuudella hehku sen enempää kuin talousmetsätkään.”
Miten määrittelet monimuotoisuuden ja miten sen toteat kohteessa?”
Tarvittaessa menen parin metriä pinnan alle, mikä joskus on tullut tehtyäkin.
Huono kysymys. Sanomani ei muutu miksikään, eikä muut monimuotoisuuden määritelmällä.
Yleinen väite, että vanha, hoitamaton metsä olisi monimuotoisempi kuin talousmetsä, ei välttämättä pidä paikkaansa.
Lainaus Gla:lta ”mutta koska talousmetsä muodostuu mm. puulajistoltaan ja etenkin sen määrien suhteiltaan paljon yksipuolisemmaksi kuin hoitamaton metsä, lisäksi valtavalle määrälle pieneliöitä tarjoavan lahopuun määrä on talousmetsässä pieni, taatusti sama ilmiö esiintyy sielläkin.”
On tullut nähtyä hoitamattomia metsiä. Melkein tuossa klasin allakin oli yksi. Ei voinut kehua kovin monimuotoiseksi, mutta nyt luultavasti voi kun siellä raivaussaha soi muutaman päivän. Olivat suht. nuorta metsittynyttä ahoa, mutta on tullut nähtyä vanhojakin hoitamattomia. Eivät ne kyllä monimuotoisuudella hehku sen enempää kuin talousmetsätkään.
Talousmetsää hoidetaan, mikä tarkoittaa jaksoja jolloin syntyy tilaa ns. monimuotoisuudelle. Lopputulos voi olla, että talousmetsä on kiertonsa aikana monimuotoisempi kuin hoitamaton. Kertoo sitten jos joku tietää paremmin.
Sitten tuo ikuinen lahopuun määrä. Helppohan se on tarkistaa kummassa on enemmän, mutta sanoopa sitten mikä määrä riittää. Eivät ole lahopuulajit kadonneet, eivätkä luultavasti katoakaan. Voimme jopa päätellä, että lahopuuta on metsissämme ihan tarpeeksi.
Lainaus A.Jalkaselta: ”Nyt ei puhuta marjoista eikä kaskikaudesta, vaan uhanalaisista lajeista ja luonnontilaisista metsistä. Mutta siinä te ja sitolkka olette oikeassa, että uhanalaisuuden ja monimuotoisuusvajeen vakavuusaste riippuu siitä, mihin aiempaan luontomme tilaan nykyistä tilaa verrataan”.
No mainitsin huvikseni marjat. Peitti vissiin sen, että kehtasin väittää/arvella uhanalaisten lajien olleen uhanalaisia eli harvinaisia jo ennen kuin ”uhanalaisuus” ja ”monimuotoisuus” keksittiin. Saattoivat olla harvinaisia jo ennen kuin keksittiin metsätalous.
Kehtaan myös epäillä, että metsäluontomme on vähintään yhtä monimuotoinen kuin se oli 1800 -luvulla. Voi olla monimuotoisempikin koska kaskeaminen, harsintahakkuut (eli jatkuva kasvatus) ja tervanpoltto on jäänyt vähiin. Kukapa tuon varmaksi tietää. Ehkä metsätyyppien kehittäjien vanhoista papruista löytyisi tietoja myös uhanalaisista tai monimuotoisuudesta.
Mitä taas tulee tuohon hiilidioksidipelleilyyn niin IPCC:kin tietää, että vesihöyry on erittäin paljon pahempi syyllinen kasvihuoneilmiöön. Ei vain pahemmin siitä huutele, kun sitä on huono panna maksulliseksi.
Lainaukset Timpalta ja Annelilta: ”metsätalous on meillä vastuussa monen lajin uhanalaistumisesta. ”
Eikö tasapuolisuuden vuoksi olisi syytä todeta myös, että metsätalous on ”vastuussa” monien avoimien maastojen lajien runsastumisesta? Ehkä niistäkin joitakin uhkaisi muuten uhanalaistuminen”.
Kehtaan epäillä (ilman tutkittua tietoa), että metsätalous ei ole vastuussa lajien uhanalaistamisesta. Noista uhanalaisista taitaa suurin osa olla jo luontojaan varsin harvinaisia ja ovat olleet sitä aina. Kunnes toisin todistetaan pidän metsätaloutta viattomana. Kulotusten ja metsäpalojen torjunta voivat olla poikkeus. Niitä suosivat lajit ovat voineet harvinaistua.
Tasapuolisuuden nimessä olen samaa mieltä tasapuolisuudesta. Suattaapa hyvinnii muutamat harvinaisetkin lajit virkistyä hakkuiden seurauksena. Mustikkaa ja puolukkaa tulee ainakin hyvin muutamana vuonna – vadelmaa myös. Saattaa luhrikkakin virkistyä marjomaan. Täällä Etelässä en ole tarkistanut, mutta Pohjoisessa hakkuualueet ovat parhaita marjamaita.
Vaikka kuinka yritän, niin olen siis kerettiläinen ja tuhma järki väittää, että kaikki metsätalouden toimet lisäävät monimuotoisuutta. Metsäteiden reunatkin ovat oikeita kukkapenkkejä ja suojarisukoita.
Lainaus Gla: ”Hemputtaja: ”Voin – tällä tietoa – aivan rauhassa todeta, että Suomen metsät ovat melkoisesti monimuotoisempia kuin olivat 1800 -luvulla ja itsenäisyyden alkuaikoina.”
Mihin tämä tieto perustuu? Palautin juuri kirjastoon monimuotoisuutta käsittelevän kirjan, kun uusintakerrat tuli täyteen”.
Tietolähde on sama kuin monella heistä, jotka kertovat monimuotoisuuden vähentyneen eli vedetty kankkujen välistä.
Ja luotan kyllä tutkimuksiin, mutta en ilman muuta. Valitettavasti suhtaudun erittäin epäluuloisesti kirjaan, jossa kerrotaan monimuotoisuudesta. Aihe ei ole helppo ja siihen lipsahtaa helposti sekaan yleisesti hyväksyttyjä – etten sanoisi populistisia – ”tietoja”.
Jumituin miettimään tuota ”monimuotoisuutta”. Siinäpä on sellainen kirves, jota käytetään suht. huolettomasti ja arvatkaa keitä aina syytetään.
On kuulemma vähentynyt tuo monimuotoisuus. Mitenkähän on ja mihin tuollainen väite perustuu.
Monimuotoisuuden asteen tutkiminen ei ole helppo ja halpa homma. Teettää työtä niin pirusti. Helpointa on todeta painokkaasti, että ”juu heikentynyt on ja metsätalous on syyllinen”.
Muistelen, että Valtakunnan Metsien inventoinnissa oli – ainakin kerran – mukana asiantuntijat, jotka inventoivat kasvillisuuden. Taitaa jonkinlainen kevyt selvitys kulkea edelleen touhussa mukana. Heikosti on havaintoja muista selvityksistä.
Kun joku kertoo monimuotoisuuden vähentyneen, voi siis aivan rauhassa kysyä, että mihin tämä tieto perustuu. Tutkijankaan mielipidettä ei tarvitse hyväksyä, vaikka olisi kirjannut sen arviona julkaisun johtopäätöksiin. Jos sellainen toteamus tutkimusjulkaisusta löytyy, on syytä katsoa koko julkaisu eli onko tosiaan kyse tutkitusta tiedosta.
Voin – tällä tietoa – aivan rauhassa todeta, että Suomen metsät ovat melkoisesti monimuotoisempia kuin olivat 1800 -luvulla ja itsenäisyyden alkuaikoina. Voin myös painottaa, että aina kun ihminen tekee metsässä jotain, luonnon monimuotoisuus lisääntyy.
Lainaus Risuparralta: ”Yksi kertoo monimuotoisuudeksi sitä , että kilometrin matkalla on eri puu lajien , eri ikäisiä kuvioita ja muutama sora kuoppa!”.
Niinpähän tuli kirjoitettua. Sorakuoppaa en maininnut, mutta kun tuli puheeksi lisätään sekin monimuotoisuuteen. Sellaistakin kun on tullut varjeltua. Oli ikääntynyt ja metsittynyt ja olisi pitänyt muotoilla hiukan, mutta kun törmäpääskyt olivat vallanneet kaikki sorrettavat seinämät. Ei tehty mitään.
Tietenkin ymmärrettiin tarkoitushakuisesti vääriin – lisätään sitten matka kahteen kilometriin. Sillä kahden kilsan matkalla löytyy vielä enemmän ja samoin muutakin kuin puita. Löytyy kaikenlaista örttiä, lahoa, ötökkää, vettä, jne. Aika usein sattuu kohdalle myös uhanalaiseksi luokitettua. Vihersokea ei tietenkään näe metsää puulta eli ei huomaa muuta kuin kauhealla metsätaloudella raiskattua metsää.