Käyttäjän hemputtaja kirjoittamat vastaukset
-
Lainaus savo’ttamies_ ”Puista ei saisi keittää sellua ..vessapaperitarpeiksi , vaan ne pitisi kasvaattaa järeiksi ja tehdä taloja….”.
Jos tosiaan noin kirjoitti Emma Kari, niin näyte on hyvä. Herää vain kysymys, että pyyhkiikö Emma tyttönen pylleröisensä pumpulilla.
Tuon tiedon perillemenon suhteen jäi vieläkin pähkäilypyörä vemputtamaan.
Tieto ei taida tepsiä siksi, että on kyse aatteesta ellei peräti uskonnosta. Aatteen kyllästämä immeinen hyväksyy tiedon vain oikeista lähteistä ja näin käy vaikka henkilö olisi tutkija.
Jos Linkola sanoisi avohakkuun lisäävän monimuotoisuutta (minkä se tekee) ja jatkuva kasvatus ei sitä tee – alkaisi tieto purra. Sama vaikutus voisi olla, jos Hautala tai Hassi kehuisi grillatun liito-oravan olevan oikein maukas mökkeilijän iltapala.
Timppa tuolla lausuu mm: ”mutta avainasemassa on oikea tieto. Valitettavasti Suomen koululaitos ei sitä tuota.” ja on oikeassa. Sopii epäillä, että kestää aikansa ennen kuin suostuu oikeaa tietoa tuottamaan.
Syytäkin voi epäillä. -70 ja -80 luvuilla lastemme opettajat kävivät läpi vihreästä myllystä. Seuraukset olivat kurjia. Ei välttämättä ollut viisasta kertoa edes omille lapsille, että vanhemmat ovat metsäalalla.
Eihän se tietenkään kaikilla opettajilla ole rasitteena, mutta aika monella on. Moni lapsistamme on saanut koulussa viherpesun.
Mitä tulee tuohon vihreiden politiikkaan, ovat lirissä kaavailemiensa Helsingin pulevartien kanssa. Hemmetin liito-oravat Espoosta ovat levinneet pääkaupunkiimme ja saattavat estää komeat ja ihanat kaupunkibulevardit.
Näin kertoi Helsingin Sanomat tänään.
Pitkässä juoksussa tämä tietenkin tarkoittaa, että pääkaupunkimme – tuo ilon ja riemun kaupunki – on tyhjennettävä. Ennen vuosisadan päättymistä on Eduskuntatalokin siirretty Ivaloon. Ehkä siellä ei ole liito-oravia.
Minä taas en ymmärrä missä ovat tiedotusvälineiden moraali ja vastuuntunto. Ei olisi suuri vaiva ensin hiukan pähkäillä, mikä on jonkun ns. tiedeuutisen vaikutus. Jos tuntuu painavalta, niin Suomi on täynnä asiantuntijoita, joilta voi varmistaa tiedon oikeellisuuden.
Sikäli vihreät ovat viattomia. Saahan sitä väittää mitä lystää – määrättyyn pisteeseen saakka – kuulijalle ja lukijalle jää sitten vastuu ymmärtämisestä.
Kappas A.Jalkanen ehti väliin ja kerron vähän jatkoa hänen kertomaansa.
Tuossa yllä mainitsemassani julkaisussa on tietoa myös tuosta Erkki Lähteen lausunnosta. Soppa kiehahti 5.5.1985 Helsingin Sanomissa (missäs muualla?) otsikolla ”Metsät tuhoutuvat, miten käy ihmisen”.
Ennusti, että Suomessa ollaan 2 – 3 vuodessa samassa kusessa kuin Keski-Euroopassa, jonne hän esitteli hurjia vaurioarvioitaan.
Lähteen (demari) lausunnosta innostui valtionvarainministeriökin ja tiedusteli virkakirjeellä maa- ja metsätalousministeriöltä, että mitäs ny tehlään – pitääkö ryhtyä kiireellisesti torjumaan tämän mittaluokan vahingoista kansantaloudelle koituvia vaikeuksia. Metla lausui ministeriölle, että mikään tutkimuksiin perustuva arvio ei tue käsitystä metsien laajamittaisesta kuolemasta.
Perustavan laatuinen vahinko oli kuitenkin jo tehty ja sitä ei ole korjattu vieläkään.
Tuo alkulaukaus (?) kertoo myös sen, että vihreät ja toimittajat eivät ole ainoat syylliset metsätalouden mollaamisessa. Metsäläisistä osa on myös ansiokkaasti, naama peruslukemilla kussut oman pomppansa taskuun ja kusevat edelleen.
Jatkanpa vielä hippusen.
Minullapa on harvinainen julkaisu/vihkonen (luultavasti) ”Metsäkuoleman mediakupla 1980- ja 1990-luvulla. Kullervo Kuusela 1996. Kustantaja Metsämiesten säätiö, Monistus Metsähallitus, Vantaa”. Mistä lie käteen osunut.
Siellä on esimerkki suoraselkäisestä toimittajasta. Esimerkki on Lapin Kansa 19.9.1994 ja toimittaja Heikki Tuomi-Nikula. Otsikoinut juttunsa nimellä ”Nolo olo”. Oli tutustunut uusiin tietoihin Lapin metsävaroista, jotka olivat kasvaneet melkoisesti sitten viime kurkistuksen. Häpeili sitä, että oli pudonnut ”saastetohtoreiden kaivamaan metsäkuolemakuoppaan”.
Toisin sanoen hän kertoo, että yksi metsän- ja luonnon tutkijoiden klikki oli johtanut toimittajat pahasti kuraiseen ojaan.
Kyseinen toimittaja nousi ylös ojasta, mutta aika moni toimittaja rypee siellä edelleen.
Gla tuolla ylhäällä osuu asian ytimeen.
Hiukan haluan kuitenkin tarkentaa. Tutkijoiden ”aatteellisuus” tosiaan ohjailee tutkimusta liikaa, mutta sen mitä tekevät yrittävät tehdä oikein.
Tulkinta on sitten eri asia ja siihen syyllistyvät aika usein – ja pahoin – arvoisat toimittajat. Eivät myöskään korjaa virheellisiä lausumiansa.
Tuo Gla:n kertoma esimerkki on yksi kurja näyte siitä missä on kuljettu vuosikymmeniä.
Itse havahduin vastaavaan – mutta ei yhtä pahaan? – 90 -luvun alussa jolloin kaikkien metsien piti olla kuolemassa. Taisi olla Hesari, joka hehkutti kuinka Suomen metsien harsuuntuminen oli tutkimuksen mukaan 10 %:n huitteilla. Teksti antoi käsityksen, että kuolemassa ovat metsät kun harsuuntuminenkin on edennyt nuin pitkälle.
Jokin jutussa kilkutti. Onnistuin löytämään tuon tutkimuksen ja kas siellä kerrottiin, että sellaista ilmiötä kuin ”harsuuntuminen” ei ollut ennen tutkittu ja ei ollut tiedossa miten harsuuntuneita puut ovat luonnostaan. Tutkija oli siis antanut oikean tiedon, mutta toimittaja vetäisi siitä omia, vääristyneitä tulkintojaan.
”Kortti pois jokaiselta yli 65 vuotiaalta”
Jos palattaisiin asiaan sitten kun Kalle Kehveli täyttää 65 vuotta.
En joutunut syömään sitä ekaakaan, hyvistä ohjeista huolimatta.
Ei ole ensimmäinen kerta kun Hesarissa on päästetty läpi metsäalaan asiallisesti suhtautuva juttu. Se on kiero juoni. Voivat tarvittaessa väittää olevansa puolueettomia.
En huomannut juttua, mutta mitenkähän käy. Onko vastineeksi viikolla muutama mielipide avohakkuukieltoa buffaamassa.