Käyttäjän hemputtaja kirjoittamat vastaukset
-
Tuo isaskar keturin mainitsema harsuuntuminen on yksi aihe, joka aiheutti herätystä ainakin meikäläisessä. Kovasti oli muodissa.
Vahingossa tutustuin tuolloin yhteen Metsäntutkimuslaitoksen julkaisuun. En muista enää tutkijan nimeä. Oli kuitenkin ensimmäisiä ellei ensimmäinen, joka aihetta tutki.
Hesari oli myös tutustunut tuohon tutkimukseen ja ilmoitti juhlallisesti, että saasteet ovat harsuunnuttaneet Suomen metsät perusteellisesti ja siitä nyt tutkittua tietoakin. Piti katsoa tuota julkaisua uudestaan kun mielestäni siellä ei niin sanottu ja ei sanottu.
Siinä kerrottiin, että harsuuntumista oli niin ja niin paljon ja koska aihetta ei ollut koskaan ennen tutkittu ei voi tietää mihin suuntaan harsuuntuminen on kehittymässä, jos yleensä menee johonkin suuntaa.
Seppo Vuokolle isot kiitokset artikkelista ”Suomen metsät – häviämisen partaalla?” Metsälehdessä nro 9/6.5.2021. Otsikon alla on teksti ”Onko Suomen metsäluonnon monimuotoisuus todella Euroopan heikoimmasta päästä? Näin julkisuudessa tasaisin väliajoin todetaan ja viitataan kolmisen vuotta sitten tehtyyn Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarviointiin. Seppo Vuokko päätti selvittää, mistä oikein on kyse ja luki aiheesta kirjoitetun yli tuhatsivuisen mietinnön”.
Olen tässä ketjussa huomautellut p.maisesta teoksesta ”Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018. Luontotyyppien punainen kirja (1313 sivua)” ja tuo mainittu mietintö perustunee siihen tai on sama.
Vuokon arvio tuosta valtioneuvoston 2018 julkaisemasta mietinnöstä Suomen uhanalaiset luontotyypit rauhoittaa. Joku muukin on huomannut mitä puppua vihermyrkytyksen saaneet ns. asiantuntijat maailmaan työntää.
Taidan olla jo iäkäs. Edelleen kuitenkin jaksan häiriintyä kun huomaan minkälaisen haamuluonnon viherkansa on onnistunut suomalaisille tarjoamaan. Kurjinta on, että perille menee kuten meni aikanaan mm. Osaran aukeat. Saattavat mennä vieläkin – kukaties avosuo ja tunturin laki kelpaavat tietämättömälle Osaran aukoksi kun ei muuta enää näy.
Jos tuo teos on tosiaan mennyt ulkomaillekein on taas viherklaani – valtiovallan suopealla avustuksella – paskonut pahasti omaan pesään.
Tuo teksti olisi hyvä saada muuallekin kuin Metsälehteen, mutta enpä usko, että moni aviisi sitä julkaisisi – ei ainakaan Helsingin Sanomat.
Annelin lyhyt luettelo lienee ”virallisia” kokousedustajia. Heidän vaikutuksensa on varmaan merkittävä, kun kokouksen lopputilaisuudessa nousevat seisomaan ja taputtamaan hurmaantunut ilme pärställä. Hurmaantunut taputushan oli edellisen kokouksen painavin tulos.
Osallistujia Suomesta lienee muitakin. Edellisten kokousten osallistujamääräksi muistelen tiedotusvälineiden laskeneen tuonne 150 hengen huitteille. Tiedä sitten. Jos noin oli niin edistymisen ja painavuuden vuoksi tulisi tavoitella vähintään 200:n osallistujan asiantuntevaa laumaa.
Teenpä perään toisenkin nau’unnan, kun tuli katsoneeksi tämän ketjun aloitustekstin uudestaan pitkästä aikaa.
On muuten varsin harhaista tekstiä. Tekijä on niitä, jotka kulkee metsässä ja istuu autossakin sokeana eikä näe kuin autiutta.
Ei ole tässä sirkuksessa järkeä, ei. Puheet monimuotoisuuden vähenenemisestä ja luonnon yksipuolistumisesta ovat enimmäkseen perusteetonta puppua. Eivät perustu mihinkään.
Jaa, väitin väärin. Perustuu mainokseen. Vilahti tässä hiljan jossain netin uutisvyöryssä Greenpeaacen mainos, jossa kerrottiin kuinka huonosti luonnossa menee. Harmittaa kun en löytänyt sitä uudestaan.
Aikanaan tuli vahinkoa kun salaojat vei ojanpenkat ja mm. niiden luhrikat, mutta eiköhän se ole tasoittunut, kuten metsäojienkin vaikutus.
Jokunen tirppalaji on harvinaistunut, mutta en syyttäisi metsätaloutta.
Lainaus Gla: ”Tuokin kaveri on tittelistään päätellen hankkinut itselleen korkeakoulututkinnon, mutta tiedon käsittelyä ohjaa silti oma asennemaailma.”
Varsin tavallinen ”koulutustulos” nykyään. Koskee myös toimittajia, joilla heilläkin taitaa olla aika hyvä koulutus ja huutavat hiivatisti, jos joku yrittää olla heitä parempi. Silti metsäalan asiantuntijoina käytetään mm. Greenpeacen ”metsäasiantuntijaa”. Myös joku höyrähtänyt metsäläinenkin voi kelvata.
Silti valtakunnassa on todellisia ja hemmetin hyvin koulutettuja metsäläisä pilvin pimein. Jo hakkuumies kepittää tietotasossa Greenpeacen tai cityvihreän mennen tullen. Ei tarvita pöljähtänyttä rofessoria.
Perko: ”Sahat ja selluntekijät on sitä samaa kuin valkomusta kanalanta.”
Hyvä vertaus. Kukkamaat kasvit yleensä tykkää kanan lannasta ja Suomen talous sellun keittäjistä ja sahureista. Menee niin hyvin, että jää tilaa turhanpäiväisille, risupartaisille aukkojen vastustajille ja sirkeä simmuisille vihertyttösille.
Samaa mieltä Timpan kera. Ei taida sellufirmat estää laadun kasvatusta. Tukista muistaakseni noin puolet on jätettä, joka kelpaa selluksi. Se voi olla jopa edullisempaa kuin suoraa metsästä ostettu kuitu.
Sahat ne taitaa toisiaan mielellään kuristella.
Gla: ”Tasarakenteinen yhden puulajin metsä ei ole luonnontilainen tai sen kaltainen.”
Hiukan olen eri mieltä. On noita yhden puulajin metsäkuvioita ihan luonnostaankin ja usein aika tasarakenteisia.
Voi tuota ”luonnontilaisuutta” katsella toisestakin kulmasta eli niin, että kaikki on luontoa, vaikka edes kantovesoja ei näy ja maa käännetty nurin.
Olen silmäillyt kunnioitettavaa pläjäystä ”Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018. Luontotyyppien punainen kirja. Suomen ympäristökeskus ja Ympäristöministeriö. Helsinki 2018″. Mielestäni yksi sen perusvirheistä oli joidenkin laaja-alaisten luontotyyppien hylkäys. Esim. ojitetut suot tipautettiin arvioinnista ulos, kuten muitakin hoidettuja alueita. Aikamoinen pinta-ala pois nuin vain.
Toisaalta jo tööttäyksen alanimi ”Luontotyyppien punainen kirja” vihjaa teoksen lähtöasetelman, että toimintaperiaate ei ole yllätys. Myönnän ja epäilen, että käytetty – ja ulkomailta lainattu – luokitustapa ei oikein sopinut hoidettujen alueiden arviointiin.