Meikäläisellä sama tilanne, metsää yhtymässä ja omissa nimissä, kirjanpito excelissä. Tositteiden ja asiakirjojen mapitus siten, että yhtymä ja oma metsätalous eri mapeissa, kumpikin arkistoitu vuosi kerrallaan. En keksi mitä hyötyä asiakkuus- tai tilakohtaisesta arkistoinnista olisi.

Osittain olen lopettanut tulostamisen, osa tositteista ja dokumenteista on pdf:nä, siis sähköisessä muodossa. Esimerkiksi kemerat ja puukauppojen asiakirjat. Kansiorakenne tietokoneella on vastaava kuin mappeihin arkistoitavien papereiden lajittelu. Sitä olen pähkäillyt, olisiko järkevää siirtyä pelkästään niihin. Mikä tosin toisi sitten taas ylimääräistä vaivaa paperikuittien skannailuna.

Metsätalouden veroilmoitukseen ei kait sisällytetä vuokramökkitoimintaa?

Pitääpä ottaa kantaa, kun oman metsänomistuksen tavoitteena on nimenomaan taloudellinen kannattavuus.

Ostin viimeksi metsäkiinteistön 2015. Hinta oli jo silloin täällä Itä-Suomessa kipurajoilla, mutta kun kiinteistö oli kotinurkilla niin ostin silti. Sen jälkeen hinta on vain noussut. Viime kesänä tein tarjouksen metsäkiinteistöstä, josta olin valmis maksamaan ylihintaa, koska se rajoittui omiin maihin. Myyntihinta oli sitten kuitenkin paljon korkeampi, ostajana Tornator. Ainoa keksimäni selitys on se, että Tornaattorin omistavalla metsäyhtiöllä on strategisena tavoitteena puunhankinnan turvaaminen, ja siksi hyvän toimintavuoden tuomia voittoja sijoitetaan metsäomaisuuteen kovallakin hinnalla. Metsäkiinteistöjen hinnan kehitystä on mahdoton ennustaa, mutta kuten tässäkin keskustelussa on todettu: maata ei valmisteta lisää.

Metsänhoidossa kustannukset syntyvät kierron alkupäässä, ja tulos loppupäässä. Tällä on ratkaiseva merkitys taloudelliselle tulokselle ja oikeastaan sillekin, kannattaako harkita metsää vai kenties muita sijoituskohteita. Pelkkä metsän istutus (mättäät + taimet + istutustyö) maksaa noin 1500 e / ha. Metsän kiertoajan (60v) kuluessa sama summa pörssiin sijoitettuna 5% tuotolla (helposti saavutettavissa oleva tuotto) pulskistuu noin 52 000 euroon. Metsäsijoituksessa alkupään kuluja tuovat lisäksi myös perkaukset, taimikonhoidot, hirvituhojen torjunta, usein täydennysistutuksetkin. Äkikseltään näyttää siltä, että metsänhoitoon sijoittamisessa ei ole mitään järkeä.

Se, mitä metsänomistajana itse olen tehnyt parantaakseni taloudellista tulosta on noiden alkupään kulujen minimointi 1) hyödynnän luontaista uudistumista aina silloin kun se on mahdollista. Joskus koko aukolla, mutta yleensä pienemmillä aloilla aukon sisällä. 2) Käytän muokkausta ja istutusta silloin kun se on tarpeen, ja hoidan istutuksen omana työnä. 3) Teen varhaisperkaukset, taimikonhoidot, nuoren metsän hoidot ja ensiharvennukset omana työnä ja ajallaan. Toisen tekemä työ kun on Suomessa kallista, ja muuttuu koko ajan kalliimmaksi. Tuntipalkoille näissä töissä ei pääse, mutta jos säästyvät rahat sijoittaa, niin tulos tulee sen kautta. Säästyypä samalla myös kuntosalikortteihin tms. pelleilyyn kuluvat rahat. 4) hyödynnän oman metsän puuta erityisesti lämmityksessä, lisäksi jossain määrin myös rakennuspuuna.

Tässä vaiheessa joku aina muistuttaa, että pörssisijoitus on riskisijoitus. Totta, mutta niinhän on metsäkin. Riskejä ovat mm. kuivuus, rouste ja myyrätuhot taimikkovaiheessa, myöhemmin sitten myrskytuhot, lumituhot, hyönteistuhot, juurikääpä ja muut sienitaudit, metsäpalo jne. Osa näistä on sellaisia, joita vastaan voi suojautua metsävakuutuksella, mutta se taas puolestaan syö metsästä saatavaa tuottoa.  Ja joku toinen muistuttaa, että tuloksen teko pörssissä vaatii osaamista ja taitoa – no niinhän se on metsässäkin. Kaikessa toiminnassa tuloksellisuuden takana on useimmiten osaamista ja ahkeruutta. Vain joskus, joillain onnekkailla, pelkästään hyvää tuuria.

Omien metsieni tuottoon olen toistaiseksi ollut tyytyväinen. Jos en olisi, miksi minulla niitä olisi?

Sijoitusomaisuus minulla on nyt karkeasti 2/4 metsää, 1/4 sijoitusasunto ja 1/4 osakkeissa + käteisenä. Osakkeissa paino on hyvän osinkotuoton antavissa vakavaraisissa yhtiöissä, osta ja pidä -strategialla muutamin poikkeuksin.

Tällä hetkellä on mielestäni aika vaikeaa löytää erinomaista sijoituskohdetta, ainakin tällaisen riskejä välttävän sijoittajan. Metsän hinnat eteläisessä Suomessa ovat kivunneet niin nopeasti niin korkealle, että järkeviä kauppoja on vaikea tehdä. Osakkeissa on osittain samaa vikaa, mutta jos tyytyy kohtuulliseen tuottoon, niin ostettavaa vielä löytyy. Hyvien sijoitusasuntojenkin hinnat ovat korkealla, taloyhtiölainojen huonot puolet on jo ketjussa mainittu, ja huonon vuokralaisen sattuessa kohdalle riskit toteutuvat. Oma valinta tässä tilanteessa on ollut se, että ostan tällä hetkellä osakkeita, valikoiden ja hajauttaen.

Sijoitushorisontti on pitkä, kymmeniä vuosia, ja tavoitteena säilyttää kohtalaisen tasaista tulovirtaa tuottava sijoitusomaisuus, tilaisuuden tullen sitä myös kasvattaen. Ökyrikkaaksi en pyri enkä luksusta kaipaa, mutta taloudellisista huolista vapaa elämä tuntuu asialliselta tavoitteelta.

On käytössä. Alunperin hommasin timmerjigin hirsiliiteriprojektia varten. Sahailin timmerjigillä lattialaudat, tarpeet kattorakenteisiin, laudat ovenpieliin ym., omasta metsästä kuten hirretkin. Tuloksena liiteri, johon ei ostettu metriäkään puutavaraa. Seuraava projekti oli pitkästä tavarasta tehty puutarhavaja-varasto-huusi. Sama juttu, paitsi että ostin oviin ihan panelit rautakaupasta.

Ohjurin tein laudasta logosolin ohjeiden mukaan. Halkaisuketjut ja ohuen laipan hankin logosolilta myös. Teräkulma 10 astetta.  Tukit sahasin metsässä niillä sijoilla, johon kaadoin puut. Kun ketju on terävä, saha kulkee mielestäni sutjakasti, mutta enpä tullut kellottaneeksi työsuoritusta. Timmerjigg haukkui hyvinkin hintansa näissä projekteissa, joissa mittatarkkuuden ei tarvinut olla ihan milliluokkaa.

Mitä tavallinen metsänomistaja voi tehdä? Kannattaa tarkastella metsästysseuran kanssa tekemäänsä vuokrasopimusta. Vuokrasopimuksen ehtona voi edellyttää, että omilla mailla talviruokintaa ei harjoiteta. Ehdottomasti kannattaa kieltää suurpetojen metsästys omilla maillaan, jos sattuisi vaikka joku ilves perustamaan reviirin. Samoin voi kieltää pienpetojen pyynnin omilla maillaan, kettu on yleinen ja tärkeä kauriin vasojen saalistajia. Pienpedot (ne kirotut supikoiratkin) myös pitävät kurissa myyräkantoja ja vähentävät taimikoiden tuhoja sen kautta. Varteenotettava vaihtoehto on sallia vuokrasopimuksessa vain hirvieläinten pyynti. Pienmetsänomistajan kohdalla yllämainittujen toimenpiteiden merkitys on tietenkin olematon, jos vieressä on normaalisti metsästykseen ja riistanhoitoon vuokrattua metsää.

Isohkojen tilusten omistajilla on muutenkin mahdollisuus vaikuttaa metsästysseuran toimintaan, koska hirvi- ja peuraluvat edellyttävät yhtenäisiä maa-alueita ja ha-luku vaikuttaa lupamäärään. Kokeilkaapa vuokrasopimuksen irtisanomista ja uudelleenneuvottelua.

Viimeinen vaihtoehto on yrittää vähentää tuhoja karkotteilla, hajusteilla ja mekaanisilla esteillä, esim. vuosikasvun suojausta pahvitötteröllä. Nämä taas ovat isohkojen taimikoiden kohdalla toivottoman työläitä ja kalliita, mutta pienen palstan omistajalle varteenotettavia keinoja.

Itsekin metsästäjänä olen sitä mieltä, että valkohännän metsästys pitäisi ehdottomasti vapauttaa. Luvanvaraisuudelle ei ole enää mitään perusteita.