Käyttäjän hatelo kirjoittamat vastaukset
-
Koska on aina rajallisilla aikaresursseilla jotain muuta tärkeämpää tekemistä kuin heinääminen kuten esim. varhaisperkausta, taimikon raivuuta ja istuttamista palkkatyöstä puhumattakaan, niin luotan mätästykseen ja nopeaan uudistamiseen vaikka hiukan suuremmalla taimimäärällä. Sillä selviää 90% uudistusaloista varhaisperkausvaiheeseen asti.
Vanhoilla kaskimailla touhuavana voin sanoa ettei sananjalka häviä mihinkään aukon teolla. Vanhan kaskikoivikon tai valoisan rehevän maan sekametsän jälkeen voi oikeasti olla ongelmia uudistamisessa. Metrisen jäykän varren päällä on hirmuinen sateenvarjo lehteä ja se mattona kasvaessaan peittää alleen kaiken. Onneksi näitä kohteita on kuitenkin suht vähän. Pahimpia heinättäviä on olleet entiset suopellot, joihin tulee kaikkea mahdollista heinää mesiangervosta alkaen. Niissä on monesti myös jotain hentoa tiheää sateessa taimien päälle painuvaa heinää, joka on pienille taimille myrkkyä.
Minä en heiniä niitä kuin pakosta. Tavallaan reilu mätästys ja nopea uudistaminen riittää myös omt-pohjilla. Pakko voi tulla eteen rehevillä lehtipuuvaltaisen metsän uudistusaloilla ja etenkin rehevissä korvissa ja entisten peltojen uudistamisissa. Tällöinkin teen työn raivaussahalla ja normaalilla raivausterällä, koska usein on tarvetta tehdä samalla myös varhaisperkausta hieskoivua, pajua ja pihlajaa niittäen.
Olen ostanut, hikisesti hoitanut ja joitakin huonolla sijannilla olevia metsäpalstoja eteenpäin myynyt. Lähinnä olen rahoilla ostanut uutta paremmalla sijainnilla olevaa metsää ostanut. Eli pääasiassa ostan, mutta siirrän rahaa syrjässä olevista palstoista myymällä keskittääkseni metsäomaisuutta mahdollisimman lähelle kotia. Tällöin hoito ja hallinnointi helpottuu. Niihin kotiseudun palstoihin minulla on kova kiintymyssuhde eikä mitään myyntiaikeita.
Metsäkupsa edellä puhui asiaa. Allekirjoitan joka sanan. Syksyllä 2007 ei ollut niin huonoa mäntytukkia ja pientä erää etteikö umppi niistä avohakkuulla maksanut vähintään 75€/m3.
Meillä ei ilmeisesti ole koko elinikänäni ollut näin vähän hirviä kun nyt. Maakunnan reipas lupien kasvu% johtuu siitä, että Lieksan ja Nurmeksen (isoja kuntia) rauhoitus päättyi tänä vuonna. Meiltä vähensivät lupia, joka on ihan ok (itse en hirviä metsästä). Puuntuottajana mielestäni paras hirvi on kuollut hirvi, mutta ei niitä aivan yhdettömiin tarvitse kuitenkaan hävittää. Hirvi kuuluu kuitenkin luontoon.
Minun puolesta meidän seutukunnan metsästysseurat joutaisi yhdistyä vaikka yhdeksi valtavaksi fuusioseuraksi. Silloin ei olisi sirpaleista riesaa kenellekään eikä tarvitsisi kulkijan juuri karttaan tuijotella. Samoin kaikki kalastuskunnat joutaisi lyödä yhteen heti. Pienien järvien keskellä menee kylän raja ja voi sitä syntistä, joka vetää verkon vahingossa ilman gps:ää osittain naapurin puolelle… Onneksi täällä ei enää kukaan vahdi kalastusta. Kaikki 80-luvun kiiluvasilmäiset kalapoliisit alkaa olla kasvamassa ruohoa hautuumaalla. Kokemukseni mukaan näillä kulmilla eniten seuroissa riitelee eläkkeellä olevat ukot, joilla on siihen aikaa ja vanhoja kaunoja. Nuoremmat kaverit johdossa on usein avoimempia naapuriseurojen väliseen yhteistyöhön ja muuhun järkitoimintaan. Tässä tulee vielä iso murros metsästysseuroissa ja uskon, että moni asia menee lopulta parempaan suuntaan. Mutta silti en ymmärrä, miksi hirviä ei saisi ampua pieneltä irtopalstalta. Se ei ole keneltäkään oikeasti pois.
Niin minä en ymmärrä lainkaan tuota sirpalepalstajahdin kieltävää pykälää. Kenen etua se ajaa. Ei ainakaan maanomistajien ja hirvituhoista kärsivien. Jos sinulla on vaikkapa 150 ha irtopalsta vuokralla, niin sinun pitäisi luopua siitä naapuriseuran hyväksi, eikä sitä lasketa hyväksesi lupapäätöksiä tehtäessä. Entä jos se on ollut vuokralla vaikkapa 30 v ja maanomistaja ei halua syystä tai toisesta vuokrata sitä viereiselle seurueelle, vaan pitää tutun porukan maallaan vuokralaisena. Sanotaanko vain voi voi… Sinun pitää vuokrata se ”mulkvisti-Matin” hirviporukalle tai siellä ei ammu hirviä kukaan.
Siis vaatimus vähintään 1000 ha yhtenäisistä alueista ja sirpalealueiden käytön kieltämisestä on mielestäni täysin älytön ja tiputtaa monta palstaa hirvien rauhoitusalueeksi. Tuskin lisää hirvien tappamisen tehoa. Eikös tuo ole sama mistä ne hirvet löytää ja tappaa. Pirstoutuneessa metsänomistuksessa samalla kylällä voi olla monen seurueen maita ja nyt pitäisi tehdä siis käytännössä vuokra-alueiden uusjakoa vaikka metsänomistaja ei haluaisi jostain syystä jollekkin tietylle hirviseurueelle maitaan vuokrata. Kyllä 100 ha sirpalepalstoilta on monta hirveä tapettu.
Kasvattaisin siinä suht harvan koivikon parhaista tukkipotentiaalin koivuista päällä ja antaisin kuusen nousta alta. Sitten on myöhemmin aikaa sottailla millaisen metsän lopulta tekee. Minulla olisi ollut hyvä tuollaisen ongelmametsän alku, vaan tänään aloitin katkaisuhoidon. Tein melkoisen ison aukon talvella 2011 ja istutin korpiosan pari ha kuuselle ojitusmätästettyyn maahan keväällä 2011. No sitten tuli kolme hallakesää putkeen ja arvelin metän menneen aivan vituiksi ja annoin koivun vaan nousta. Tarkoitus oli jättää väljähkö koivikko kuusten päälle ja katsoa mitä tulee. Kun menin sinne pusikkoon niin lopputulos oli, että en jättänyt tänään yhtään koivua. Kuuset on sellaista vajaan miehen mittaista ja välit täynnä vajaa metristä luontaista mäntyä. Kuusissa hallan muistona monessa 2-3 latvaa, mutta niistä sai raivarilla ja käsillä helposti yksilatvaisia ja yllättävän hyvä havumetsä siihen näköjään tulee. Vattua ja horsmaa ym on omiksi tarpeiksi mutta niistäkin liiat lähtee samalla.