Käyttäjän hatelo kirjoittamat vastaukset
-
No kaikkihan yhtään metsoa ja linnustusta tietävät on tienneet sen jo kauan, että eniten lintua on suojaisissa mäntyvaltaisissa nuorissa ja varttuneissa kasvatusmetsissä. Metso tykkää niistä, on suojaa ja marjaa. Ei sysipimeissä vanhoissa metsissä ole mitään ruokaa. Metso vaatii metsää ja sitä on kaikki yli 8 metrinen männikkö. Ojitetut rämeet ja kumpuilevat talousmänniköt on parhaita soidinpaikkoja. Olen elänyt metsojen parissa ja soidinpaikkoja kartoittanut kymmenittäin viineisen kolmenkymmenen vuoden aikana, joten kokemusta on. Syksyt menee pystykorvahommissa ja keväät soitimilla. Itä- ja Pohjois-Suomessa on nykyään erinomainen metsien rakenne metson tarpeisiin ja lintukanta varsin ok. 2-3 km välein on tasaisesti soidinpaikkoja ja yllättävän isoja.
Kyllä minulle jatkuvasti puuta myyvänä ja paljon kasvatusmetsiä omistavana on hitsin tärkeä vakuutus toiminnalle tuo menekkitakuu ja ei hinnantarkistusoptiokaan haittaa. Tarjouksia saa pyytää ja myydäkin muille mutta tavallaan se vakiintunut kumppani kyllä kuittaa kaupat lopulta itselleen.
Silmiin pistävää oli, että metsähallituksen viskaalit ehtivät hädissään heti ensimmäisessä uutisessa myrskytuhohakkuiden hyvästä edistymisestä vakuuttaa ettei se lisää metsähallituksen kokonaishakkuumäärää. Ihan kuin se olisi jotenkin syntiä? Voi näitä aikoja…
Juu, kirje tuli. On kyllä minulla varmaan nuo maksitasot, niin tuskin mitään vahinkoa pääsee syntymään. Mutta sen minkä tinkimään onnistut, on toki aina kotiin päin ja vie 10% hinnantarkistustasoa ylös päin.
Nyt oli tyvestä otettava parempi koivutukki noin 15€ päälle normaalin vanerin. Siinähän ei laatuvaatimus sentään ole takavuosien mahogany-laadun tasolla. Aikanaan joskus v.2008 mahonganysta sai 140€/m3 ja sitä oli oikein hyvässä koivikossa 10-20% vanerista. Ne ajat tuntuu menneen.
Taitaa pikemminkin Visan ja muiden maaseudun aktiivisten puuntuottajien suunnalta kulkea kansantalouden kassavirta ihan toiseen suuntaan ja valtion pohjattomaan kassaan. Puukauppatuloistakin suuressa kuvassa leijonanosa valuu kasvukeskuksiin. Pääomatuloista ja metsäteollisuuden yhteisöveroista puhumattakaan.
Millä alueilla on jo ylittynyt seitsemänkymppiä? Onko P-Karjalassa joku jo sen saanut?
Olen ostanut tiloja ja niistä muutaman myynytkin ja osasta maksanut myös metsävennykset takaisin osana luovutusvoittoa. Jos on käytetty metsävähennystä enemmän kuin myytävän tilan pohja on, niin koko ko tilan pohja lisätään luovutusvoittoon. Osinhan se palautuu takaisin käytettävään pohjaan joten pärjää sen kanssa. Jos ostat puustoisen tilan sadalla tonnilla ja myyt pois hakattuna 40 tonnilla, koska olet tehnyt isot puukaupat siitä, niin luovutusvoitto on 0€ ja verovapaana saa tuon kauppahinnan. Raatojen myynnissä ihan sama jos luovutusvoittoa lisäävät. Eikun syrjässä olevat ja sinulle vähän tuottoja mutta paljon vaivaa ja kuluja tuovat tilat tässä markkinassa lihoiksi.
Tarjosin Itä-Suomessa joku aika sitten naapuritilasta 25% yli pyynnön, jäin kolmanneksi. Nyt tarjosin toisesta ihan huvikseni 10% yli pyynnön samalla seudulla, tiesin jo tarjotessani ettei tila varmasto jää ja niin siinä kävi. Tosi kovia hintoja maksetaan nyt. Mutta sellaista se on elämä kun tuottoa hakevaa rahaa on maailma täynnä ja korot negatiivisia ja isoista talletuksista joutuu jopa itse yhtiöt maksamaan.
Pyörähdän metsässä ja tarkistan nopsaan että kuviotiedot pitää puustoisimmilla kuvioilla paikkansa, onko pahoja tuhoja ja mikä on metsänhoidon taso keskimäärin. Sitten lasken mitä metsästä on mahdollista irrottaa 10-15 vuoteen (strategisesta sijannista riippuen). Sitten lasken tilalle hinnan, että sen saa omaksi tuohon aikaan mahdolliset lainan korot huomioituna ja minun hinta on siinä. Aiemmin tämä kassavirtaa arvostava laskentamalli toimi usein ihan ok, nykyisin harvemmin. Tänä päivänä pitää lyödä siihen 25-50% päälle, jos tilan edes haaveilee saavansa.