Ei laiteta

Kuolinpesän omistushan on ns. irtaimen omistusta. Siellä voi olla vainajan elikkä Matti Mutikaisen omistamat 5 metsätilaa, joihin Matilla on yksin lainhuuto (arvo yht. 200.000€). Sitten siellä on esim. tilillä 30000€ rahaa, Toyota merkkinen hlö-auto (arvo 5000 €) ja asunto-osake Takahikiän kirkonkylällä (arvo 25000€). Kuolinpesän varallisuus on yht. 260.000€ ja tähän on avio-oikeus vaikkapa p-aukisella leskellä ja lisäksi on 5 perillistä. Kuolinpesän oikeudenomistajilla ei ole vielä mitään määräosia mistään vaan ne tulevat vasta perinnönjaossa, jossa syntyy yhtymä mikäli metsä jätetään yhteisomistukseen. Peruscase voisi olla että leski saa tilasta (ja kaikesta muusta kp:n omaisuudesta) osituksessa 1/2 ja perilliset 1/2. Perinnönjakosopimuksessa jaettaisiin tila siten että leskelle tulee 5/10 ja jokaiselle lapselle 1/10. Perinnönjakosopimus saantokirjana haetaan osakkaille lainhuudot noille jakokirjan määräosille ja yhtymä on syntynyt. Perilliset saavat sitten järjestellä omistuksiaan ilman luovutusvoittoveroja metsävähennysoikeuksin mikäli Masa oli omistanut tilat min 10 vuotta. Kp osuuksien järjestelyssä ei vastaavia veroetuja ole.

OY:ssä yksi ongelma on se, että vaikka yrityksen tuloverotus onkin pääomatuloa kevyempää, niin osakkaat joutuvat toki maksamaan yrityksestä nostamastaan palkasta vielä veroa. Jos ei metsätuloja toki mihinkään henk.koht tarvitse, niin osakeyhtiötähän voi toki käyttää säästöpossuna ja pulskistuttaa sen tasetta. Näin pääsee kiinni erittäin edullisesti verotettuihin osinkoihin, mutta taseen pitää olla oikeasti vahva jott lähes verovapailla osingoilla esim. hieman parempaa autoa vaihdellaan. Pitää muistaa siis että oy:n rahat ja tulos on todellakin oy:n ja ne pitää jotenkin saada ulos omistajille. Juttelin asiasta kerran erittäin kokeneen yrityskonsultin ja tilintarkastajan kanssa eikä hän nähnyt yhtiöittämisessä etua. Menetetään mm. metsävähennys, joka tiputtaa veroasteen suoraan 12 prosenttiin. Lisäksi OY:n on lain mukaan hankalaa antaa vierasvelkavakuutta metsistä vaikkapa omistajan perheen/lähipiirin henk.koht lainatarpeisiin.

Kaikki metsänhoitotyöt ja koneurakoinnit voi kilpailuttaa ja ottaa suoraan haluamaltaan yrittäjältä. Tietysti siinä painaa myös työn laatu. Jos mo tuntee toimijat ja metsätalouden realiteetit, niin millekään välikädelle ei kannata maksaa mitään. Siinä tienaa omalla osaamispääomalla ja omalla työllä mukavasti. Taimikonhoitoja olen teetättänyt kemerana 2 kertaa mhy:llä kun hinta oli kohdallaan ja kaikkea en ehtinyt tehdä itse. Varhaisperkausta olen teetättänyt paljon myös lähipiirin kesätyöläisillä, joiden palkat maksaa nykykemerassa käytännössä valtio. Varsinainen taimikonhoito ja istutustyö vaatii niin paljon osaamista ja työmoraalia, että ne olen päättänyt pitää omissa käsissä. Meillä on paljon hyviä metsäpalveluyrittäjiä ja heitä olen käyttänyt myös muutamassa raivuussa ja yhdessä istutusurakassa. Oman työn osuus on minulla kuitenkin palkkatyössä roikkumisesta huolimatta mh-töissä luokkaa 80%. Taimikonhoidoissa kemera mahdollistaa vieraan työvoiman käytön toisinaan. Istutustyössä olen laskenut sen täysin kannattamattomaksi. Maanmuokkaukset, ojitukset ja tiet hoitaa pari kolme luottourskoitsijaa. Samoin hankintahakkuut. Lannat levittää yksi luottoyrittäjä.

Minulle on metsänomistuksen tuottoa se, jos aloitan nollasta ja hankin itselleni viisailla tilakaupoilla, aktiivisella puukaupalla ja metsänhoidolla vaikkapa 10 v 350.000 euron nettovarallisuuden. Jos en olisi ottanut velkaa ja riskiä ja ostanut mitään, niin olisin tuossa tapauksessa 350.000 € köyhempi. Samalla saa mukavaa harrastetta itselleen kaupan päälle.