Käyttäjän hatelo kirjoittamat vastaukset
-
Minun olisi helpompaa lähettää kuvia viime talvena lumen alla kuolleista 2-4 vuotiaista männyn kylvötaimista. Monta hehtaaria muuttui sitten näköjään luontaisiksi rauduskoivikoksi taas kerran. Ja sitä minulla alkaa olla jo liiaksikin asti. Koivukuidun määrä räjähtää käsiin 10 v päästä. Toivottavasti sille on jatkossakin kysyntää. Kallioseuduilla täällä on kuollut monena kesänä paljon tuollaista eh-ikäistä rauduskoivua ja taas menee lisää.
Istutin keväällä 2017 laikkumätästettyyn maahan 12000 koivun pikkutainta. Pituus istutettaessa noin 15-20 cm. Nyt koivut 2:n osin vielä keskeneräisen kasvukauden jälkeen 1-1,8 m. Maapohja OMT. Kasvu on hirveää ja lähtö tosi nopea.
Meillä on lyöty viimeisen vuoden aikana suht isoistakin harvennusleimikoista suosiolla mäk ja kuk samaan havusellukasaan.
Erittäin hyvin sujuu korjuu minun 8 ha kesäkorjuuaukolla. Ei jää maastoon ylimääräisiä jälkiä. On ne ongelmat toisilla, kun ei kuivien, kantavien kelien takia voi puuta korjata. Tietkin on kuin betonia, mitä nyt pöly irtoaa kunnolla. Täällä hakkuut pyörii näköjään monella muullakin leimikolla.
1,5 kk päästä niitä karhuja on maakunnassa 140 vähemmän vaan silti saa vielä rehupaalit kyytiä esim. Lieksan Pielisen rantamaisemissa. On se karhukanta vaan niin vakka esim. Vuonislahden seutukunnalla.
Joutaa noita karhuja täällä itärajalla harventaakin. Just soitti velipoika että taas näki läheltä karhun. Viides kerta tänä kesänä. Itse näin tuossa joku aika sitten yhden autosta. Enemmän niitä on tällä hetkellä kuin hirviä meidän kulmilla. Hirvet on melkein yhdettömissä ja kai niitäkin jokunen havumetsävyöhykkeelle kuuluu. Ei karhuista ihmiselle isompaa riesaa ole, naiset pelkää marjaan mennä, mutta siinäpä se haitta onkin. Normaali riistaeläin, jonka metsästys säätelee kantaa ja pitää edes jotain kunnioitusta ihmistä kohtaan jäljellä. Ihan hyvin täältä karjalasta voi tuon 100 nallea ampua. Ei tunnu missään, eikä kukaan edes moista poistumaa huomaa näillä tiheyksillä.
Tähän asti oltiin selvitty vielä säikähdyksellä idässä, mutta viime yönä mitätöityi suurella osalla kasvupaikkoja kuusen tämän vuoden kasvu. Viiden kuuden aikaan oli vielä laajoilla alueilla (tasaiset kankaat ja notkot) 1,5 astetta pakkasta ja mukava oli mennä tekemään kuusikon varhaisperkausta huurteiseen metsään kun joka kuusesta lerpartti latva paleltuneena. Pahimmilla paikoilla meni latvakasvu vielä kolmen metrinkin korkeudesta.
Kärkkäisen näkemyksessä on kieltämättä itua. Tälle vuodelle tiputin vakuutuksesta pois muutaman tilan joiden riskiaseman laskin pienehköksi. Metsien ikärakenne ja maapohjat sellaisia että tuskin isoa tuhoa pääsee syntymään.
Minulla on omavastuu 3 tonnia ja sillä vakuuttaa noin tonnilla satoja hehtaareita. Omavastuu kannattaa miettiä tarkasti metdän osalta, ei sen tarvii olla yhtä pieni kuin kotivakuutuksessa.
Hirvikanta on meillä päin erittäin pieni ja ilmeisesti pienin vuosikymmeniin syksyn 2017 jahdin jälkeen. Olen antanut itseni ymmärtää ettei kaikkialla maassa niin todellakaan ole. Täällä riitäisi yks peijaishirven lupa/seurue ensi syksynä.