Käyttäjän harrastelija kirjoittamat vastaukset
-
Vesurin jälkeen muutamilla raivaussahoilla sahaillut. ”Uusin” on n. 10 vuotta vanha Huski, isoin mitä silloin sattui konekaupassa olemaan. Nykyiset sahat ovat kierrossahoja, joten pitää ottaa vauhtia, ennenkuin tarjoaa puuhun – ellei ole niin sakeaa, että saa huudattaa koko ajan.
Kaiholla muistelen Huskin 165-mallia (muistaakseni, jätkä tietää)) siinä oli vääntoä niin, ettei tarvinnut alkukierroksia! Kulmavaihde ei vain tahtinut kestää?
Tr-kuorma mittana on ihan ok. Menin vipuun tuossa joku vuosi sitten, kun vein italialaiselle kaverille tr-kuorman n. 4 m pitkää rankaa – myös isompaa tuulenkaatoa oli mukana. Kerroin, että siinä on raamimittana n. 8 m3.
Italiaano oli m.sahalla sahannut 0,5 m pölkyiksi ja latonut pölkyt tiiviiseen pinoon halkomatta. Oli mitannut pinonsa vähän alle 7 m3! Lisäpuuta oli vailla, mutta en alkanut selvittämään, että lyhyeksi pölkyksi ladottaessa pino on sen verran tiiviimpi! Ei tuo italian kielikään oikein suju, joten pudotin laskusta motin pois ja pyysin hankkimaan polttopuunsa muualta.
Laser- ja ilmakuvaus lienee eri asia? Satelliittikuvaus kehittyy koko ajan ja näyttää kyllä kovin vakuuttavalta! Ainakin jotkut yksityiset metsäalan yrittäjät käyttävät satelliittikuvia ja ainakin omasta palstasta pystyi laskemaan melkein yksittäiset puut, kuvion tilanne vastasi maastossa.
Joka tapauksessa suosittelisin kyllä arvioijille enemmän jalkautumista relaskoopin ja mittakepin kanssa 🙂
Kiitos rehellisestä ja suoraselkäisestä vastauksesta Veikko Iittaiselta:)
Metsään.fi:ssä on aika tarkkoja ohjeita ja ennusteita hoito- ja hakkuusuunnitelmista. Uuden lain mukaan ymmärsin, että metsänomistajalle annettiin vapauksia hoitaa ja hakata metsiään? Tärkein asia, mitä Metsäkeskus seuraa, on juurikin uudistamisvelvotteen seuraaminen!
Kuitenkin, kun seuraa metsään.fi:n päivityksiä, tuntuu välillä, että suositukset ovat muuttuneet vaatimuksiksi? Esim. ensiharvennusten siirtäminen liian myöhäiseksi ei ole hyväksi kokonaisuutta ajatellessa.
Onko Ely ainoastaan se organisaatio, joka tarkistaa liito-oravahavainnot? Metsäkeskuksen vastaus hakkuuilmoitukseen tuli maininnalla liito-oravista. Otin yhteyttä Ely:n, mutta siellä ei tiedetty asiasta, eikä lo-merkintöjä löytynyt tuosta Ranen liitteestäkään?
Tuskin pelkästään mo:n ilmoituksen mukaan esiintymiskarttoihin piirretään havainnosta, pitäisihän siitä olla ao orkanisaatio tarkistus?
Metsän tehokkaamman kasvun mahdollistaa kyllä kunnostusojitus, mielestäni pohjavesi saadaan silloin laskemaan ja puu kasvaa paremmin?
Tyhmällä päälläni olen ymmärtänyt, että mitä enemmän ha:lle kasvaa kuutioita niin sitä enemmän metsä toimii hiilinieluna? Eikö m3/ha korreloi hiilen sidontaa tonni/ha?
Miten suosimulointi toimii ja antaako suosimulaattori yksiselitteisen tuloksen? Avoin vastakaivettu oja toimii nähtävästi päästölähteenä, mutta sammaloituu kyllä muutamassa vuodessa.
Oilein ymmärrettynä jokamiehinoikeus on ihan ok! Paljon esiintyy kyllä ikäviä häiriköintejäkin. Kainuuseen muuton jälkeen huomasimme, että vuoden marjat löytyy mukavasti metsästä – lakat, mustikat, puolukat, vatut maistelemaan pääsee jopa mesimarjojakin, kallioperäisellä kasvustolla tuli pari sankollista nopeasti variksen marjoja – ne ovatkin yllättävän mehukkaita ja sopii sekamarjamehuksi erinomaisesti! Jostakin löytyy koiran juolukoitakin, ne eivät ole juuri makeita, mutta suoraan syötynä menettelee. Eikä pidä unohtaa karpaloitakaan, joiden poimiminen tulee syksymmällä, usvaisella suolla saa hirvestysaikana olla tarkkana! Keväälläkin saattaa karpalo maistua.
Löytyykö vielä lisää erilaisia marjoja?
Itseä mietityttää Suomen jokamiehenoikeuden laajentaminen koko maapallolle? Ei taida olla joka maassa tapana? Meidän metsistähän monet ulkomaalaiset jopa saavat elantonsa jokamiehenoikeudesta – ja välittäjät vetää välistä! Saisi tuolla metsässä olla oman maan kansalaisiakin marjastamassa – vai ollaanko sitä jo niin ”herrakansaa”?
Jätkä: ”Tukit ajettiin etupäässä lavereihin, joissa päät tasattiin niin, että latvat olivat samalla pituudella, mutta kumminpäin tahansa.”
Jätkä on varmastikin perehtynyt näihin asioihin meikäläistä enemmän. Käytännöt ja mitat ovat todennäköisesti olleet erilaisia eri puolella maata, puun kasvullakin on eroja – Suomi on pitkä maa.
Niillä savotoilla, joissa minä urakoin nuorena tukkilanssiin ajettiin tukit siten, että lavereissa tukkien latvat olivat tasan, mutta samalla puolella, eli ajouien varressa, alin kerros oli pisimmällä, koska latvat oli helppo mitata. Tukkien pituuseroista johtuen tyvipäät olivat eri tasolla ja monesti siellä lumipenkan puolella.
Savotan ukkoherra antoi monenlaisia töitä myös ns. luppoaikana ja syykin siihen selvisi, kun menin pyytämään työtodistusta! Ukkoherra katsoi ensin tiukasti silmiin ja kertoi, että hän oli antanut monenlaisia töitä sen vuoksi, että hakisin kouluun metsäalalle!
Oli varsinaisen hyötypuun tekoa, hoitotöitä istutuksesta raivuuseen. Monta selkärepullista ruiskutettiin vesakkomyrkkyä, koska se oli silloin vielä sallittua. Leimikon teossa olin myös ”lakumiehenä” eli pitkän varren päässä olevalla tuumamitalla mitattiin tukkipuut, kirjattiin ja leimattiin ne kahdella leimalla + juurileima, jolla varmistettiin, ettei siemenpuuasennossa kaadettu ns. peuroja 🙂
Niin se työtodistus meni liitteenä koulupaikan hakemisessa, koska savotassa huomasin, että 50 v ukko alkoi olla aika ”kypsä” 🙁 Panin pankkiin tilistä aina osan ja kun laskin, että kaupungissa elää säästöllä talven, niin hain ja pääsin kouluun! Loma- ja kesäajat tein sitten metsätöitä taas elämiseen seuraavaksi talveksi.
No, pitkälti työn ohessa tuli sitten opiskeluita yli 10 vuoden verran – tohtoriksi asti ”paukut”, rahat ja aika ei ihan riittänyt, koska mukaan tuli perhettä sekä koira- ja metsästysharrastuksia, mutta ne asiat ovat aivah toinen juttu. Metsähommat on olleet harrastuksena koko ajan. Metsätyö on harrastuksena mukavampaa kuin raskaana ammattina 🙂
Tekomies teki sulan kelin aikana – hainäkuun loppu …joulukuu – ajoreitin hevosmiehelle. Pöllit taapeliin ja halot pinoon ehkä 2.5 metrin ajoura väliin. Nilan aika oli alkupäässä rajoittava tekijä, parkki alkoi kiinnittäytyä pölkkyyn siinä heinän teon jälkeen.
Kainuussa saattoi lunta olla jo puoli metriä, kun vielä pinotavaraa renikoilla ajettiin. Kyllä yksi hevonen oli hyvä peli siihen hommaan. Joskus pysäytin hevosen, kun reitti ole vähän epäselvä, kävelin umpea edellä ja kutsuin sitten tamman tulemaan rekien kanssa. Oikeastaan aika kultaa muistot vaikka kyllä hevosen kanssa oltiin parhaat kaverit – hevonen ei jättänyt pulaan – eikä sen nimi alkanut S:llä ei P:llä 🙂
Tukin teon alkaessa tekomies katsoi ajouran puiden mukaan kuten Taneli aikaisemmin kuvasi. Kuorma tehtiin yhdessä etutyvisenä, niin ei lanssissa tarvinnut tukkeja käännellä. Tekomiers merkkasi kolilla latvaan tukin pituuden ja mittamies katsoi mittasaksilla latvan vahvuuden – tukki mitattiin lieriönä, joten pinnat meni ilmaiseksi.
