Käyttäjän harrastelija kirjoittamat vastaukset
-
Synnyin Lars Levi Laestadiuksen oppien mukaisesti elävään perheeseen. Vielä työikään tullessa oli lauantai vähän lyhennetty työpäivä, mutta sunnuntaina tehtiin vain välttämätön maatalon työ ja jututtiin naapureita sekä saatettiinpa veisata usein seuroissakin.
Se idea, että pidetään viikossa yksi lepopäivä, on hyvä, olipa sitten uskovainen vai ei! Varsinkin ryskätöissä ollessa.
Myöhemmin fyysisesti keveissä töissä taas viikonloppuina oli todellista mielenrauhaa ottaa metsätöistä kunnon hiki. Myöhemmin nuo Lars Levin opitkin on tahtoneet häipyä.
Käytännössä Vappu ja jopa Juhannuspäiväkin on sujunut kovin usein työn merkeissä.
Tuskin sellainen metsänomistaja, joka myy puut kantohinnalla ja teettää hoitotyöt / uudistamisen vieraalla, pääsee siihen 3-4 %:n tulokseen mitä tilastot lupaa.
Katselin metsäverkosta 4 vuoden hakkuita joita on kertynyt n. 4 000 m3 ja bonuskin on 1.4 €/m3, niin ei näy metsätilillä paljon +saldoa.
Parempi korko on kyllä tullut osuussijoituksilla – 6 – 5,5 %!Itse tehtynä metsästä on kyllä tullut kuutiolle aivan toisenlainen hinta vaikka kaikilsta tuuteista tulee viestiä, että ”puu on niin arvokas raaka-ainen, ettei sitä saa polttaa”!
Aktiiviselle metsänomistajalle hankintakauppa olisi paikallaan – kohtuullisella hinnalla. Pienet määrät nähtävästi rajoittavat koko ajan hankintakauppoja.
Rakennus-sirkkeleissähän käytetään kovametallipalateriä. Miksei se onnistu raivaussahasakin?
Jos ei tykkää jatkuvasta terän viilauksesta, niin viikkojakin kestävän teränhän voi viedä terähuoltoon välillä.Tuo nimitys ”meltorauta” tuli siitä, että terä on helppo viilata. Ei ole niin kovaa kuin ms:n hammas. Raudan kovuushan (hauraus) riippuu ensinnäkin hiilipitoisuudesta ja sitä voidaan lisätä Cr-/Ni-seoksella.
Myös karkaisemalla saadaan hiiliteräkseen kovuutta/haurautta.
Hampaan karaisulla saadaan kulumiskestävyyttä lisää, mutta teroittaminen vaikeutuu.Nuorena jätkänä näitä kokeiltiin pokasahan terien kanssa. Silloin terän viilaus oli tarkkaa työtä ja hyvä terä lisäsi urakkamiehen tiliä kovasti.
Pehmeän terän saa helposti teräväksi, mutta helposti se tylsyykin.
Kuinka ammattiraivaajat voivat sahata tylsällä terällä?
Tavallinen terähän on lähinnä meltorautaa, paljonko lienee teräaineessa hiiltä? Ei ehkä kovin paljon sillä se aiheuttaa terän haurastumista ja liian kova leikkaava terä murenee helpommin.Meltorauta puree terävänä hyvin, mutta tylsyy puussakin helposti, joten viilaus joka tankille on paikallaan. Terän viilaus käy siinä puhaltaessa nopeasti ja siihen käytetyn ajan saa terävän terän tuotoksella helposti takaisin.
Vaihtoehtoina olisi kromattu terä tai kovametallipalaterä, kumpaakaan en ole kokeillut, mutta olisi kiva kuulla oikeita kokemuksia.
Klapikoneen teräkauppias suositteli kromattua kovametalliterää, mutta kun tuo meltorautakovametalliterä kumminkin puree ja kestää, niin en ole sitä vielä laittanut.Jos kellä on kovametallipalaterä, niin kuika te sen teroitatte – vai onko se salainen kilpailuvaltti 🙂
Koivu on näillä leveyksillä edullisempi metsänomistajille polttaa!
Teollisuus on itkenyt koivukuidun (lyhytkuituinen) heikkoon kilpailukykyyn verrattuna nopeakasvuiseen eukalypsukseen.
Koivua kyllä poltetaankin, ei sitä kannata antaa 10-15 €/m3 teollisuuteen, kun polttamalla siitä saa pienellä vaivalla 100 €/m3.Havukuitu on asia erikseen, koska pohjoisen pitkäkuituinen kuusi on kilpailijoisiinsa nähden ylivoimainen. Mäntykin pärjää ihan hyvin.
Molemmista saa lisäksi biopolttoainetta vähentämään fossiilisen öljyn käyttöä.Kyllä tuo kovapalaterä kiinnostaisi, kun jalkakin alkaa pitämään päällä. Vuosi sitten sain aikaiseksi vain muutaman tankillisen, koska vanhasta selkäviasta yllättäen meni oikeasta jalasta tunto.
Konneveden yhteisessä tapaamisessa ei uskaltanut tieltä astua maastoon, kun jalka petti. Muutenkin piti kävellä varovasti tasaisellakin.
Selkä nitkahti v. 1968 ja vuosi sitten alkoi oikeasti vaivata!Niin, tuosta kovapalasta sen verran, että klapikoneessa on 700 mm:n kiekko. Olen sillä sahannut n. 1 000 i-m3 klapeja yhden huollon välillä.Tammikuussa kipinät lensi pohjapuuna olleesta koivusta, mutta silti sillä on sahattu ihan kelvollisesti lähes 600 i-m3 !
Jos raivaussahan kovametalliterä kestää samassa suhteessa, niin olisi kyllä kannattava sijoitus.
Pystyykä raivaussahan kovametalliterän teroittamaan esim. timanttiviilalla?Nykymuotoinen Kemera menee liian pitkän kaavan kautta. Sama ilmiöhän se pakkaa olemaan monessa muussakin virallisessa organisaatiossa. Mitä pitempi kaava sitä suurempi byrokratia.
Tällaiset Kemerat työllistävät enemmän virkamiehiä kuin tuen kohdetta.Metsän hoito on niin pitkäjänteistä työtä, ettei tuollaisella toiminnalla, jossa säännöt vaihtuvat jopa useasti vuosittain, voi olla jatkuvuutta.
Metsässä työskentelevät ovat jatkuvasti ”löysässä hirressä” velkojensa kanssa kuten ”AMATTIMIES” kuvaavasti esitti.Netsänomistajat jättävät hoitotyöt ”herran haltuun” koska puun hinta on niin alhainen, ettei metsään satsaaminen kannata ainakaan oman iän aikana.
Metsäteollisuus on avainasemassa, sehän kääri koko ajan satojen miljoonien voitot vuosittain. Tulosta voisi jonkin millin suunnata asiakkaiden eli metsänomistajien puun kasvatuksen tulevaisuuteen.
Puukauppojen yhteydessä hoitosopimus olisi varsin hyvä porkkana, miksi siihen pitää olla virkamiesarmeija välikätenä?Esim. MG / Metsäliiton tuki omistajajäsenilleen voisi olla hyväksi lisäämään jäsenien yhteistyöhalukkuutta 🙂
Toki olen kokenut Metsäliiton bonussysteemin hyväksi aluksi 🙂Siinäpä se, taulukot ovat ka-mittoja jotka eivät noteeraa olosuhteita, pinojen paikkoja, säiden vaihteluita eikä puun rakenteesta johtuvien painojen eroa.
Itse tarkastan klapeista kosteuden mittarilla. Saattaa kyllä löytyä mittareita, jostka saavat kosteu-% myös puupinoista?
Yksi selkeä hankintahakkaajan mittaustapa on perus pinomittaus. Siinäkin kertoimet tarkistetaan puiden koon ja ladonnan sekä lajin mukaan.
Kun ostomies on mitassa mukana, niin ainakaan määrästä ei ole tilitys kiinni.
Yhtiöhän hakee puunsa sitten, kun niitä tarvitsee.
Samahan se on yhtiölle, onko lanssa tehtaan pihalla vai ostettu pino tien varressa.Pikkutukki oli varmaankin taannoin Kajaanin Kaukametsän tilaisuudessa, koska sama maininta jäi mieleen Kärkkäiseltä.
Samalla hän kyllä totesi, että Kainuun metsät ovat niin heikossa kasvussa, ettei niitä kannata ostaa.Tuollainen hyvämaineinen supliikkimies osaa kyllä ostaa metsiäkin sopivilla hinnoilla tavallisilta metsänomistajilta.
Nuo lukemat oli kysymyksenä lähinnä Jätkän pätkälle, kun hän tuntuu olevan perillä nykymetsätöiden opettamisesta 🙂
Leimikkoa arvioitiin ainakin Metsähallituksen savotalla ollessa pikkuporukalla:
– lakumies
– kirjaaja
– ehkä harjoittelija
– pikkupomo eli kymppiPituusmitta otettiin jalkoina lakulla samoin halkaisija lakulla mihin yllettiin, loppupätkä arvioitiin. Paksuus oli tuumina katkaisukohdasta.
Justeerauksen vara oli n. 6 tuumaa ja puu mitattiin sylinterinä latvaläpimitan mukaan.
Puut arsinoitiin kuutiojalkoina. Se on paljon pienempi kuin m3, mutta hintojen vertailussa tuntuvat saman hintaisilt 🙁Pinotavaramittana oli 6 jalkainen sulli yleiinen männyllä. 10 jalkainen oliseuraava järeämpi, se vastaisi ehkä nykyistä pikkutukkia.
Kuusipinotava oli 2 metrinen pölli ja vähän harvinaisempi metrin mittainen riimaksi kuorittu pölli.
