”Mehänpojan” kannanotto on ihan asiallinen, jos tuijotetaan vain hirvien aiheuttamiin tuhoihin. Tuo metsästystapahtuma peijaisineen on todellakin maalaiskylissä vuoden kohokohta ja ainakin meidän porukassa lähes kaikki metsänomistajatkin ovat tapahtumassa mukana.

Ensimmäisen hirvenjäljen näin joskus 1950 luvulla kun pikkupoikana hiihdin puolen kilometrin päässä olevaan naapuriin metsän läpi oikolatua.
Aamupimeässä meni jäljet ladun poikki ja sanoin naapuriin päästyäni, että susi on mennyt ladun poikki! Tarkastuksessa aikuiset miehet totesivan jäljet hirven jäljiksi.
Hirvi oli silloin harvinainen, mutta susia pelätiin.

Vielä 1870 luvulla hirvi oli rauhoitettu. Kannan lisääntyessä sitä alettiin pikkuhiljaa metsästämään. Silloin lihan saantikin oli aika hyvä motivaatio. Metsästyshän on ollut maalla niitä harvinaisia harrastuksia ja lähes joka talosta löytyi aseita.

Hirvikannan lisääntyessä vahingot myöskin lisääntyivät. Lupia ei minun muistiaikana ole saatu niin paljon kuin anotaan, joten hirvikannan liian suuri määrä ei ainakaan meidän porukoissa ole anojien vika.

Tuohan pitäjä taitaa olla hirvien suojelualue.
Yleensähän 1990-luvulla hirvikanta oli jo aika suuri ja huippu tuli siinä vuosituhannen jälkeen. Hirvi on hyvä lisääntymään ja olisiko myös aukkohakkuilla oma syynsä, koska siellä on hirville ruokaa.

Aika pieni pitäjä, säde alle 12 km. Hirvitiheys noin pienellä alueella ei ole vielä kokonaisuuteen katsoen kattava. Riippuu ruokamaista ja vuodenajoista siellä olevien hirvien määrä.

Kun katselee noita suurjännitelinjoja joita raivataan määrätyin välein, niin siellä on hirville ruokaa hyvin. Sähköyhtiöthän voisivat aidata linjat, jolloin hirvet eivät olisi mehänpojan taimikoissa.
Suurjännitelinja vie metsämaata 52 metrin leveydeltä !

Hirvijahti aloitettiin viime lauantaina ja orressa on 5 aikuista ja 8 vasaa.
Jäljellä on juoksemassa 3 + 1. Kyseessä on lähinnä paikallisten metsästysseura ja hirvikantaa on pidetty ns. tuottavana. Sitä osoittaa tuo suuri vasalupien määräkin.

Koska aluetta on vain n. 3 000 ha, niin kantaa on kyllä ”riittävästi”.
Koiramiehenä on mukava kuunnella koiran haukkua ja koirille on kaadettukin hirviä.

Pieni varjopuoli toisaalta on se, että istuttamani männyntaimikko meni viime talvena 80 %:sesti hirvien suihin 🙁
Laitoin pari vuotta tamikosta kuvankin, että kuinka hyvin se lähti kasvamaan.

Pari esim:

!) Kun itsellä oli rakentamistarvetta, niin keräsin tukkipuun kokoiset eri kasaan ja kutsuin kenttäsirkkelin hommiin. Pintoja tuli vähän enemmän, mutta sain lankkua ja lautaa rakennuspuuhiin.
Pinnatkin meni uuniin, tosin pintojen polttaminen ei ole kovin mukavaa.

2) Naapuri pisti muutamia hehtaareita rämemännikköä nurin. Tuo räkämänty on vähän epämääräinen nimitys, mutta sellaista oksaista huonokasvuista känttyrää siellä oli.
Alue matala-ojitettiin, mätästettiin ja istutettiin vuoden ikäisillä männyn taimilla.
Hieskoiivu puski taimikon ohi, mutta viime kesänä metsurit sahasivat hieskoivut pois.
Nyt alueella on tosi nätti reilu metrinen korkuinen tasainen männyn taimikko!
Oikein silmä lepää!

Pieniä metsäkoneita näkyy kumminkin olevan valmisteilla ja myynnissä.
Nisula valmistaa traktoripohjaisia harvennuskoneita, joilla voi ajaa puut kärryn kanssa tien varteen.

Minkälainen metsänomistaja näitä käyttää?
Ensiharvennuksella olen maksanut 16-18 €/m3. Voisi kuvitella, että jos on aikaa ja halua, niin tällaisella traktoripelillä voisi itse hoitaa harvennukset.

Nykymaanviljelijä, varsinkin lypsykarjan pitäjä on kyllä niin kiinni karjassa, ettei taida olla aikaa eikä paukkuja tehdä lisäksi metsätyötä?
Vai mitä ”koivunkaataja” 🙂

Joskus TV:stä tuli ohjelmaa pelkästään viljan viljelijästä. Isännällä tuntui käyvän aika pitkäksi talvisaikaan.