Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Koivu on tarkempi maalajista kuin kuusi. Pellot ovat usein täällä savea ja muualla turvemaata, joten jos sopivan kostea kasvupaikka kapillaarisessa maaperässä löytyy ilman edellisen polven juurikääpäriskiä, itse ainakin laittaisin kuusta. Muualla on tarve männylle ja koivulle, ja jos niistä aiheutuvat sorkkaeläintorjunnat voi kuusella välttää, ilman muuta niin. Sekapuustoa pitäisi saada, eikä se ole pellon heinikossa ilman istutusta ollenkaan varmaa. Mutta esim. 30% koivua tai mäntyä on helpompi ruiskuttaa kuin 100%.
AJ: ”Mitkä olivat Gla tiivistetysti Täktom-sarjan johtopäätökset?”
Kirjoitin pitkän viestin, jätin sen kesken ja tein välillä muita hommia. Tietysti viesti hävisi. Mutta todella tiivistetysti prosessi on hidas, kun kukaan ei halua joutua vastuuseen yhtään mistään. Oma tulkintani on se, että osaamisessakin on puutteita, kun hanketta vetää vapaaehtoiset. Syyllistää en voi, päinvastoin, kun byrokratiaviidakkoon joku suostuu lähtemään. Kannattaa kuunnella ohjelmasarja. Luonto-ohjelmista poiketen puheenvuoron saa joku muukin kuin luontoväki.
Metsäradion motto: Metsäradiossa puhutaan retkeilystä, kalastuksesta ja suomalaisesta luonnosta. Ei siis enää metsätaloudesta.”
Juu, luonto- ja retkeilyradio tuo nykyään on.
Tämäkään ei tullut oravatutkimuksessa yllätyksenä:
”Selvittämättä on esimerkiksi kuinka laajalle metsästämiskäyttäytyminen oravissa on levinnyt, miten metsästämistaipumus siirtyy ylisukupolvisesti ja miten käytös vaikuttaa ekologisiin prosesseihin. Tutkimuksia on määrä jatkaa kesällä 2025,”
Hyvin ovat tutkijat osanneet työnsä, kun uutiskynnys ylittyy Suomessa ja määrärahat jatkoon hankittuna.
Suorittava: ”Metsän kannalta oikea-aikainen raivaus olisi tuottanut pystykarsintaan verrattuna moninkertaisen hyödyn. Puut olisivat kasvaneet paremmin ja harventaja olisi voinut tehdä parempia valintoja.”
Varmasti näin, mutta tarina ei kerro miksi tilanteeseen päädyttiin. Oliko karsinta tehty edellisen omistajan aikana, jolloin alikasvos ei haitannut ja seuraava omistaja ei ymmärtänyt ennakkoraivauksen merkitystä tai halusi siirtää sen kulut ostajalle.
”Pystykarsinnasta käytettiin jo yli 35 vuotta sitten nimitystä ”petoskarsinta”. Monessa tapauksessa työmuoto osoittautui nimensä veroiseksi ja viimeisten tietojen mukaan jopa täysin turhaksi toimenpiteeksi….mutta aikansa kutakin.”
Tämäkin pitää varmasti paikkaansa. Silti pystykarsinnalla saadaan varmasti oikeissa kohteissa leimikkoon lisää kiinnostavuutta ja ehkä jopa tukin määrää lisättyä. Ei toisaalla tehtyä turhaa työtä pidä käyttää arvioinnin mittarina.
Minulta pyydetään 5 euroa artikkelin lukemisesta.
Matti mainittu Metsäradion Täktom- sarjassa, jossa kerrotaan hankolaisen ojan kuormituksen vähentämisprosessin vaikeuksista.
https://areena.yle.fi/podcastit/1-2742726
Näin juuri, ostaja hinnoittelee palstan ja jos tämän jälkeen alkaa toiselta sopimuskumppanilta tulla reunaehtoja hakkuuseen, päästään herkästi ristiriitatilanteeseen.
Otsikon kysymykseen: On. Monta kertaa ehtii muoti muuttua, kun nuori mänty järeytyy. Toistaiseksi perusasioissa ei mikään ole muuttunut eli
A. Puuston pitää kasvaa hyvin
B. Korjuukelpoisuus pitää olla kunnossa
C. Laadukas tavara kiinnostaa ostajia.
Myyjän asia on päättää keinoista, joilla nämä tavoitteet toteutuvat.
Tuosta kaksi muuta edelllisen jälkeen julkaistuna:
https://areena.yle.fi/podcastit/1-2143340
Ei mitään varsinaisesti uutta ja mullistavaa, mutta ihan hyvää aliarvostettujen perusasioiden kertausta.
Areenasta voi kuunnella Minna Pyykön ohjelmasarjaa Maaperän marraskuu. Kolme jaksoa, joista tässä ensimmäinen:
https://areena.yle.fi/podcastit/1-72065468
