Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Raportointi on kieltämättä nykyajan vitsaus. Tärkeintä tuntuu olevan se, että joku jossain muualla voi todeta papereista homman tulleen tehdyksi. Näin saadaan vastuukysymyksiin kivasti selkänojaa. Tämä on nykyajan versio vanhasta tilanteesta, jossa yksi kaivaa ja kymmenen seuraa montun reunalla. Erona on vain se, että nykyään montun reunan porukka ei uskalla sanoa nähneensä, että homma on ok.
Miten homma on tehty, on toisarvoista ja paljonko aikaa raportointiin kuluu.
Raportointi tuottaa myös aina tietoa menneisyydestä. Itse koitan katsoa työelämässä tulevaisuuden asioita.
Tampereellakin keskustellaan kuolevien puiden käsittelystä.
”Tampereen ammattikorkeakoulun metsäekologian lehtori Petri Keto-Tokoi sanoo, että hakkuut voivat pahentaa tilannetta.”
”Metsätalouspäällikkö Anne Tuomisen mukaan poistaminen on sen sijaan ainoa vaihtoehto hillitä laajoja puustokuolemia. Tuhoalueita on Kaupissa havaittu laajasti.”
Tulevaisuus näyttää, mihin tuolla päädytään ja mitä siitä seuraa.
Vessapaperin korvikkeet on kielletty aihe, joten jatketaan muista aiheista.
Yle kirjoittaa, että kuivuva kuusi kannattaa poistaa hyönteistuhoriskin takia. Melkoinen linjanmuutos, kun ennen lahopuuta voi turvallisesti lisätä kohtuullista vauhtia. Taitaa olla niin, että pihoilla ja puistoissa puiden kuolema ja hyönteistuhon leviäminen on isompi riski kuin ahneiden omistajien talousmetsissä.
Nyt tarvitaan määritelmä oikealle metsälle, joka on talouskäytössä. Sen jälkeen voidaan arvioida oikeiden metsien määrää ja kritiikin oikeutusta. Pitää myös muistaa, että jotain kuluttajien käyttämät raaka-aineet pitää hankkia. Jos hakkuiden määrä on liian suuri ja siksi oikeat metsät hukattu, onko vika metsäosaamisessa vai hesarin lukijoiden kulutustottumuksissa.
Tämän jälkeen voidaan myös arvioida vaihtoehtoja oikean metsän ja talouskäytön yhteensovittamiselle eli toiminnan vaikutusta luontoarvojen lisäksi tuotannon määrään, kustannuksiin ja kuluttajien halukkuuteen osallistua niihin.
