Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Puuntuotannon maksimoinnista on puhuttu ennenkin eli mitä se on. Itse en koe, että normaali hyvin hoidettu jaksollinen metsä (nopea uudistaminen, raivaukset ja harvennukset ajoissa jne.) olisi maksimointia. Mutta jos se sitä on, mikä on vaihtoehto, jonka täytyy olla taloudellisesti kannattavampaa? Jääkö siinä raivaukset rästiin ja metsä kunnostetaan tukirahan turvin energiakorjuuna? Tai uudistaminen tehdään menetelmillä, jossa ainakin täällä on mt- ja sitä rehevämmillä paikoilla tuloksena aukkoinen, epätasainen ja silti raivausta vaativa hitaasti kasvava, vähäarvoiseen (puulaji/laatu) puuhun painottuva kuvio. Tällainen vaatii paljon työtä, jotta sen saa koneellista korjuuta kiinnostavaan kuntoon. Kallis uudistaminen kompensoituu siis muissa kasvatusvaiheissa. Toki laskelmia varten tehdyissä malleissa voi rakentaa ideaalimaailman, jossa puuston kehitys ei vastaa todellisuutta.
Itsellä on ihan tarpeeksi kuvioita, joita raivaamalla ja pienimuotoisilla polttopuuhakkuilla olen kunnostanut. Paikkansa niillekin, mutta metsätalouteen ne liittyy vain opetusmielessä.
Edelleen kannattaa muistaa sekin, että jk-markkinointi ei perustu jatkuvaan kasvatukseen, vaan ideaalitilanteesta aloitettuun, enintään muutaman harvennuksen kestävään jaksoon. Tämän jälkeen puuston uudistuminen ja kasvu alkaa heikentyä. Reima toki voi sanoa, että tehtään mikä parasta sillä hetkellä on. Tämä on totta, mutta silloin ei puhuta jatkuvasta kasvatuksesta. Puhutaan poimintahakkuista ja ne voivat olla joskus ok. Kukaan tuskin tätä kiistää muualla kuin Reiman mielikuvituksessa.
Timppa: ”Kun joillakin lajeilla kannan vaihtelut ovat olleet erittäin suuria, niin selvää on, että lintukantoihin vaikuttavat pääasiasiassa muut kuin metsätaloudesta johtuvat tekijät.”
Olen samaa mieltä siitä, että moni muukin asia kuin metsätalous vaikuttas lintuihin. Timpan päätelmää ei kuitenkaan tuon aineiston perusteella voi tehdä. Sellaista dataa ei ole nyt käytössä, joka osoittaisi metsätalouden vaikutuksen ja mikä olisi lintukantojen kehitys ilman metsätalouden vaikutusta.
Tietysti luonto kuormittuu, kun ihminen sitä hyödyntää, ei talousmetsän puuston kasvuvauhti tätä faktaa muuksi muuta. Ja koska kulutuksen määrä on ollut kasvussa, rasittaa se luontoakin. Itseäni luontokatokeskustelussa harmittaa näiden eriyttäminen. Aktivistit eivät uskalla kyseenalaistaa kulutustottumuksia, koska se kohdistuisi silloin ihan tavallisiin kansalaisiin. Ei näy siis mielenosoitusta automarketin pihalla. Helpompi on kohdistaa kritiikki niitä vastaan, jotka tuottavat meidän kaikkien kuluttamia raaka-aineita ja tuotteita. Tai päättäjiin. Mutta kun esim. energian hinta nousee tavalla, joka vaikuttaa kulutuksen määräänkin, jopa vihreät ovat laatimassa tukipaketteja velkarahalla.
Tässä on tietysti ongelman juurisyy. Kuluttajien syyllistäminen veisi pohjaa toiminnalta, jonka perimmäinen tavoite on haalia valtaa. Syyllistämisen kohteelta sitä ei voi saada.
Hiljattain kerrottiin lentoliikenteen ennätyksistä. Suomalaisetkin matkustavat ulkomaille kuin viimeistä päivää ja vievät maasta säkkikaupalla rahaa pois. Enää ei uutisoida siitä, miten Kiinassa näkyy sinistä taivasta. Tulisipa pian maailmanlaajuinen korona.
Täytyy vaan päättää, paljonko pinta-alaa voidaan suojella. Sen jälkeen suojellaan, kyllä yksipuolisistakin kuvioista aikanaan kehittyy monimuotoisia. Siksi aukkojenkin suojelua olen ehdottanut, saadaan halvalla paljon hehtaareita. Tyhmää on rakentaa esteitä päätettyjen tavoitteiden eteen.
”Tällä hetkellä Puolan armeija on niin vahva ja hyvin aseistettu, että se voi tarvittaessa torjua vaikka yksinkin Venäjän hyökkäyksen.”
Tuosta meillä ei ole muuta kuin arvaus. Toki nyt Venäjällä on paukut Ukrainassa ja torjuntaan voimat riittäisi. Mutta ihan oikea on Puolan politiikka. Kunhan maan johto säilyttää malttinsa, eikä valtaan pääse diktaattoriksi halajavaa.
Minusta tulos vaikuttaa sikäli uskottavalta, että pieni taimi ei paljon ravinteita tarvitse. Hakkuun jäljiltä maaperässä on yleensä ravinteita tarpeeksi. Täällä ainakin tuntuu minimitekijä olevan veden määrä. Sateisina vuosina istutettujen taimien kasvu on huimaa, kuivina vuosina paljon heikompaa. Istutankin joskus ohjeiden vastaisesti mättään reunalle matalampaan kohtaan, jotta taimi saa nopeammin hienojuuret tuoreeseen maaperään. Savi/hiesupitoiset maaperät tappaa taimia kuivina vuosina, eipä kateeksi käy pientä tainta kivikovassa mättäässä. Hiekkaisemmat maaperät kuivuvat muuten vain herkästi.
Iso puu kaipaa enemmän ravinteita, mutta siihen ei muutama pieni rae enää auta.
