Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
En. Kotipihalla ehkä, mutta ei talousmetsässä.
RR: ”Niin ja se ylituotanto lisää puunostajien voittoja ja alentaa puuntuotannon kannattavuutta.”
Teorian ja käytännön ero riippuu lähtöarvojen realistisuudesta.
Meillä ei ole puusta ylituotantoa. Päinvastoin. Monin paikoin puhutaan, miten kestävä hakkuusuorite on ylitetty. Eu:n hiililaskuritkin on punaisella.
Suomessa on ”maksimoitu puuntuotantoa” sotien jälkeen. Tämän seurauksena metsäteollisuuden tuotantomäärä on kasvanut eli puun myyjille on syntynyt parin miljardin markkinat. Olisiko tämä toteutunut harsintametsien surkealla puuntuottopotentiaalilla? Ei tietenkään. Teollisuus olisi sijoittunut muihin maihin. Suomessa olisi kituutettu huonojen leimikoiden takia tehottomalla korjuuketjulla.
Sinäkään et ole hakkuutulojasi saanut itsestään kasvaneista jätemetsistä, vaan hoidetuista talousmetsistä. Miksi tuo jatkumo pitäisi nyt katkaista?
”Kannattavuuden näkökulmasta ei ole mitenkään perusteltua sitoutua johonkin ennalta päätettyyn tapaan, vaan tietenkin toimia kulloinkin parhaaksi katsomansa tavan mukaan.”
Samaaa mieltä. Se taas tarkoittaa sitä, että jk on poissa laskuista.
Rusinoita on tosiaan kiva poimia pullasta. Teettää lähtökohdat menetelmillä joita vastustaa.
Toinen asia onkin se, miten jatkuva jatkuu hakkuiden jälkeen. Tästä valitettavan vähän puhutaan. Jos keskustelussa jk-profeetta joutuu tiukkaan paikkaan, luovii tämä itsensä ulos tilanteesta esittämällä mahdollisuutta palata jaksolliseen. Mutta silloin ei puhutakaan jatkuvasta kasvatuksesta. Siksi mielestäni on viisaampaa puhua poimintahakkuista kuin jatkuvasta kasvatuksesta. Mielestäni on ihan ok tehdä poimintahakkuu, jos se siihen tilanteeseen hyvin soveltuu. Mutta että tästä ikuisuuteen voisi jatkaa poimintahakkuilla, se todellakin on rankkaa itsepetosta.
RR: ”Miksi ei oikeat lähtöoletukset, eikä kuvaa oikein tulevaa kehitystä?”
Hyvä kysymys. Onhan näistä vertailuista usein syntynyt varsin aiheellista kritiikkiä. Miksi viimeisin uutisoitu mallinnus kertoi, että jaksollisessa tehdään ensiharvennus 60 vuotiaana, sitä edeltävässä 39 vuotiaana ja Tahvosen sormiharjoituksessa, jonka moni nielaisi koukkuineen, muuten vain jk:n taimettumista ja taimien kasvua asiantuntijat kritisoivat. Miksi jk-firman osakas saa jatkuvasti palstatilaa mediassa professorin tittelillä. Erkki Lähde kelpaa edelleen metsäradioon asiantuntijaksi ennustamaan avohakkuista johtuvaa mäntyjen surkastumista, vaikka lapsikin kuulee juttujen epäloogisuudet. Miksi reaalimaailmassa tehty mittauksiin perustuva tulos jk-kuusikon taimen kasvusta 30-50v / 1,3 m näkyy vain näissä keskusteluissa.
Kysymys lähtöarvoista on enemmän kuin aiheellinen. Siksi siitä olen vuosia puhunut. Helsingin vihreille jää hesarin otsikosta mieleen vain se, että jaksollinen on paha. Tavoite on saavutettu.
Vastustukseen liittyen, harva vastustaa jk:ta. Vastustus koskee sitä, että jk:sta annetaan ylioptimistinen kuva ja sen takia jotkut tekevät ratkaisuja väärin perustein. Samoin sitä vastustetaan, että metsänhoitoa yritetään pakottaa jk:n suuntaan.
Moni seurakunta on siirtynyt hoidossa jk:hon. Siellä onkin otollinen maaperä johtaa maallikkopäättäjiä harhaan, koska kirkon arvomaailma luo sosiaalisen paineen uskoa jk-markkinointiin.
Puuntuotannon maksimoinnista on puhuttu ennenkin eli mitä se on. Itse en koe, että normaali hyvin hoidettu jaksollinen metsä (nopea uudistaminen, raivaukset ja harvennukset ajoissa jne.) olisi maksimointia. Mutta jos se sitä on, mikä on vaihtoehto, jonka täytyy olla taloudellisesti kannattavampaa? Jääkö siinä raivaukset rästiin ja metsä kunnostetaan tukirahan turvin energiakorjuuna? Tai uudistaminen tehdään menetelmillä, jossa ainakin täällä on mt- ja sitä rehevämmillä paikoilla tuloksena aukkoinen, epätasainen ja silti raivausta vaativa hitaasti kasvava, vähäarvoiseen (puulaji/laatu) puuhun painottuva kuvio. Tällainen vaatii paljon työtä, jotta sen saa koneellista korjuuta kiinnostavaan kuntoon. Kallis uudistaminen kompensoituu siis muissa kasvatusvaiheissa. Toki laskelmia varten tehdyissä malleissa voi rakentaa ideaalimaailman, jossa puuston kehitys ei vastaa todellisuutta.
Itsellä on ihan tarpeeksi kuvioita, joita raivaamalla ja pienimuotoisilla polttopuuhakkuilla olen kunnostanut. Paikkansa niillekin, mutta metsätalouteen ne liittyy vain opetusmielessä.
Edelleen kannattaa muistaa sekin, että jk-markkinointi ei perustu jatkuvaan kasvatukseen, vaan ideaalitilanteesta aloitettuun, enintään muutaman harvennuksen kestävään jaksoon. Tämän jälkeen puuston uudistuminen ja kasvu alkaa heikentyä. Reima toki voi sanoa, että tehtään mikä parasta sillä hetkellä on. Tämä on totta, mutta silloin ei puhuta jatkuvasta kasvatuksesta. Puhutaan poimintahakkuista ja ne voivat olla joskus ok. Kukaan tuskin tätä kiistää muualla kuin Reiman mielikuvituksessa.
