Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Ok, ryhmästä oli puhetta.
Itse kasvatan sekapuustoa, siitä riittää säästöpuita.
Jos puukiipijä tekee toisen pesueen, teoriassa voi ehtiä. Käytännössä veikkaan olevan myöhäistä.
Itselläni puukiipijän saaminen pönttöön ei ole onnistunut kovin suurella todennäköisyydellä, mutta se ei estä yrittämästä. Keväällä laitoin neljä pönttöä lisää, tämän vuoden tuloksista en tiedä.
Kirjanpainajat ei ole puukiipijän ykkösruokaa, mutta varmaan kohdalle osuessaan sekin kelpaa. En siis tiedä, miten tehokas torjuntakeino tuo on, mutta sehän ei yhtään vähennä syitä niille pönttöjä laittaa. Itsellänikin on muutama pönttö tekeillä ensi vuotta varten.
Laji.fi:n mukaan puukiipijän kanta on loivassa kasvussa. Tuohon on helppo keksiä heti muutama kehitystä tukeva syy.
Oikeassahan luontojärjestöt ovat 30 000 ha talouskäytön ulkopuolella olevasta suojelumetsästä. Luonto ei hyödy, mutta Suomi hyötyy kun saadaan nämä piilosuojelukohteen virallisiin tilastoihin.
Kiinnostava on Kotiahon vaatimus 100 000 ha talousmetsän suojelusta. Vanhaa metsää pitäisi suojella, vaikka tuollainen 120-140 vuotias metsä epäilemättä on talouskäytön ulkopuolella. Toki talouskäytössä olevien suojelu parantaisi luontoarvoja. Toistaiseksi talousmetsät eivät ole kelvanneet suojeluun. Nyt alkaa kelvata. Siitä vain 100 000 ha aukkoa suojelualueeksi, turha sitä enää odottaa. Sen jälkeen puheoikeus vihreiltä ja maahan metsärauha.
”Miksi ihmeessä meidän pitäisi tietää, miten metsää kasvatetaan tästä ikuisuuteen. Hyvä kun yhden kiertoajan ehdimme elämämme aikana nähdä.”
Ei tarvitsekaan. Mutta jk-markkinointiin ei kuulu hyppy jaksolliseen. Sen mukaan metsää kasvatetaan jatkuvasti peitteisenä. Jos ei kasvateta, silloin ei puhuta jk:sta tai jk ei olekaan sitä mitä kansalle ja päättäjille markkinoidaan.
Edelleen olen samaa mieltä siitä, että toimitaan parhaaksi katsottavalla tavalla. Silloin ei pakista pidä jättää mitään työkaluja pois, vaikka joillain jk-voimilla on halu kieltää jaksollinen kasvatus tai ainakin sallia se vain poikkeustapauksissa. Ellei perusteetonta markkinointia saada kuriin, on riskinä pelisääntöjen muutos. Jo nyt osa kunnista ja seurakunnista on hairahtunut jk-metsänhoitoon. Jaksolliseen palaaminen metsien rapistumisen jälkeen on kivinen tie.
Miten jalostetun materiaalun käyttö kaventaa metsän geenejä? Istutan lounaissuomalaisen aukon jalostetuilla taimilla, jotka ovat peräisin Päijäthämäläiseltä taimitarhalta. Kun nämä aikanaan pölyttävät, metsän geenivalikoima rikastuu, ei kapene.
Jk:ta on syytetty perintötekijöiden heikkenemisestä. En tiedä, onko siinäkään perää.
Toki laho yleistyy kuusen ikääntyessä, mutta ei nyt taas aleta kasvattaa metsätalouskeskustelussa lahokuusikoita. Hoidetaan puustoa ja tehdään päätehakkuu ennen rapistumista.
Koivun tukkiosuuden pienuudelle löytyy paljon selittäviä tekijöitä. Kun kuitenkin puhutaan juurikäävän välttämisestä ja täällä tyypillinen lahoprosentti päätehakkuussa on n. 15-20 ja pahimmillaan jopa 30, seuraavassa sukupolvessa lahoa on 1,5-kertainen määrä edeltävään verrattuna. Tuo laho tarttuu kuusiin jo taimivaiheessa juuriyhteyksien kautta toisin kuin aiempien sukupolvien kesähakkuiden tai laidunmaiden juuristovaurioiden takia. Alkaa siinä koivun kilpailukyky parantua ja ylipäätään on edellytys myöhempien vaiheiden kuusen kasvattamiselle. Eihän me nyt sentään niin lapsellisia olla, että metsän voisi luovuttaa seuraavalle omistajalle huonommassa kunnossa kuin se on saatu.
Samaa mieltä olen siitä, että sekapuusto on paras vaihtoehto. En minäkään pyri puhtaisiin koivikoihin. Kunhan vain saisi kuusen tuomaan peitteisyyteen koivut ja männyt säilymään hirviltä. Taisitpa sinäkin pitää tätä ongelmallisena asiana.
RR: ”Sinä Gla ongelmoit jk:n määrittelyllä, jolle minä en anna mitään arvoa.”
Huomaan sen ja siksi ihmettelenkin suuresti, miksi keskustelet aiheesta jk-keskustelussa, kun et kuitenkaan sitoudu jk:hon. Mitä jk:ta eli jatkuvasti peitteistä se sellainen on, että seuraavassa hakkuussa päädyt alaharvennukseen tai avohakkuuseen, vaikka edellisessä olisitkin tehnyt poimintahakkuun.
”Kulloinkin toimitaan parhaan ymmärryksensä mukaan tilanteen vaatimalla tavalla. Päätöksiä joudutaan aina tekemään sen hetkisen tiedon varassa, kun mitään parempaakaan ei ole tarjolla.”
Juuri näin. Siksi tämä ei liity mitenkään jatkuvaan kasvatukseen.
”Ollaan jk:sta sitten mitä mieltä tahansa, niin Pukkalan tuolla jk:n seminaarissa pitämä esitys sisätää erittäin paljon taloudellista järkeä, josta lavettimiehet ovat aivan kuutamolla. Ei ole taloudellisesti mitään mieltä, että harvennushakkuilla pyritään mahdollisimman nopeaan avohakkuuseen ja keinolliseen metsänuudistamiseen. Harvennuksissa kasvamaan pitää jättää aina suhteelliselta arvokasvultaan parhaat puut eikä päinvastoin.”
Kiertoajan pidentäminen on hyvä asia, kunhan riskit pysyy hallinnassa. Mutta vieläkään ei puhuta jatkuvasta kasvatuksesta.
”Alaharvennus on taloudellisessa mielessä ensiharvennusta lukuun ottamatta huono ratkaisu.”
Ehkä excel-taulukossa, mutta lavettikuski näkee muutakin eli ollenkaan noin yksiselitteinen asia ei ole.
