Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Sillä työkalulla, mikä kotoa löytyy. Muutaman metrin pätkää varten en ostaisi lisää tavaroita.
Sama tuli mieleeni viikko sitten yhtä koivikkoa peratessani. Tieltä katsottuna näyttää hyvältä, mutta lähempi paljastaa muutakin.
Olen suhtautunut reikäperkuuseen negatiivisesti. Nyt käänsin takkini sen suhteen. Kävin mäntytaimikkoa läpi raivausveitsellä, poistin etukasvuista lehtipuuta ja haapaa. Säästin koivut, kun ne olivat vähintään n. metrin päässä männyistä. Jätin myös luontaiset männyt. Jäävää tiheyttä en laskenut, mutta otsanahalla arvioituna se oli ainakin 5000, ellei enemmänkin.
Metrisessä männikössä tällainen ei heikennä kasvatettavien puulajien kasvua, kun etukasvuisia ei ole ja maapohjan (mt) ravinteet riittää. Ennen lopullista taimikon harvennusta hirvivaaran jälkeen pitää vielä antaa ensiapua, kun jossain lehtipuut kuitenkin alkaa varjostaa mäntyjä ja koivuja on muutenkin liikaa. Mutta tuloksena toivottavasti on puusto, jonka voi valita ensiharvennukseen laadukkaista ja hyväkasvuisista yksilöistä. Toisaalla, josta laitoin kuviakin, poistin lehtipuut aikaisemmin. Nyt tuloksena on paikoin aukkoinen ja paikoin kuusivaltainen puusto. Tavoittena oli välttää juurikääpää, kun edellinen puusto oli kuusivaltaista ja lahoakin esiintyi. Toki jatkossa ei saa lipsua tricon ruiskutuksista.
Itselläni on sen verran kunnostettuja metsiä, jossa on myös erirakenteisuutta, että tuo on suosimani menetelmä. Kaupalliset harvennukset tehdään silloin, kun puusto on saatu viilattua leimikkokelpoiseen kuntoon. Käytännössä normaalia eh:ta järeämpään.
Alusta saakka hoidetuissa runkoluku on hyvä ohje. Ikävä huomata, että latvuksia katsomalla tuli raivattua liian tiheäksi ja nyt pitäisi tehdä harvennus keppimetsään 20 litran kertymällä. Siihen pystyy vain sellaiset kartanot, joilla on omat koneet tai jotka muuten vaan on suurille ostajille tärkeitä asiakkaita.
Liian varovaisia raivauksia on tullut tehtyä ihan tarpeeksi.
Tuo artikkeli käsiteltiin täällä silloin, kun artikkeli julkaistiin. Turha kadehtia naapureita.
Kaiva vanhat jutut esiin, jatketaan siten keskustelua, ettei ihan kaikkea tarvitse toistaa.
Sieniveitset esiin. Haavanpunikkitatti löydetty, ihan hyvän kokoinen, lakki n. 10-15 cm eli ei ihan tuore yksilö. Lisäksi jotain risuissa kasvavaa tunnistamatonta lahottajasientä.
Vaatii myös vahvan johtajan, jolle ei kansalaisten hyvinvointi ja demokratia merkkaa yhtään mitään. Venäjäkään ei pärjäisi, ellei sillä olisi tuollaisia resursseja marssittaa väkeä tykinruoaksi. Jos ihmisarvoon tottuneet länsimaat joutuisivat kohtaamaan tuollaisen vihollisen, lopputulosta olisi vaikea arvioida.
”Siinä se taas nähtiin, miten tehokas oma ydinase oikeasti on. Niin sitä pomppi suurvallan ministerit edestakaisin rutiköyhän pikkumaan pillin mukaan!”
Tuskin siinä ydinaseista on kyse. Venäjä tarvitsee apua, jolloin sitä mennään hattu kourassa pyytämään.
Taas on otsikointi kohdillaan. Ja että oikein välikohtaus.
Eu:n tavoitteissa on aikarajat. Satoja vuosia ei ole aikaa odotella.
Se on varmaa, että ympäristöhallinnossa ja näiden konsulttikavereilla riittää töitä. Ensin selvittää, mitä pitää rehdä ja sen jälkeen suunnitella, valvoa, seurata ja raportoida ennallistamisen toteutusta.
Jos luonto saa ennallistua, silloin siellä ei perata tukkeutuneita ojia tai hakata puita.