Booria olen levittänyt käsikäyttöisellä Birchmeierin reppuruiskilla. Valjaina paremmat versiot, joita suosittelen. Vakiovaljaat lapselliset rimpulat, miksi sellaisia edes valmistetaan.

Laimennan ohjeen mukaan vedellä juuri tasaisuuden takia. Vaikka jossain (Metsälehden?) artikkelissa väitettiin boorin epätasaisen levityksen tasoittuvan kuviolla, en siihen usko. Vedellä ei tule herkästi yliannostusta ja huolellinen työ, niin silloin on kaikki voitava tehty. Ensimmäinen yritys tosin tuotti n. 50% annostuksen/ha kun tuntumaa sopivasta kävelyvauhdista ei ollut. Mutta tuleepahan tasainen levitys, kun kahteen kertaan tekee.

Viime vuonna hankin 450-moottoriruiskun lähinnä Tricon takia. Työ nopeutui ja aineen menekki väheni, kun käsittelin kuviot tavalla, josta en nyt tässä halua yksityiskohtia kertoa. Olihan joku sitä mieltä, että menetelmä on Tricon käyttöluvan vastainen ja siten kielletty. Mutta kun tavoitteena on saada aikaan koivuvaltainen puusto, kaikki luontaisetkin taimet tarvitaan, joista valkataan parhaat. Niitä ei ole varaa syöttää sorkkaeläimille.

450 on hyvä, mutta raskas. Täytyy vaan pitää oma fysiikka sellaisena, ettei se haittaa. Kalliskin se on, mutta Tricon menekki kompensoi ajan mittaan kustannuksia. Halvempikin Stihlin moottoriruisku olisi ollut tarjolla, mutta veikkaan sen olevan liian heikkotehoinen. Työkaluissa mitoituksen pitää olla riittävä.

 ”Jos tuudittaudutaan nyt siihen, ettei tarvitse tehdä mitään, koska joskus ennenkin on ollut lämmintä, ollaan kuin sammakko keittokattilassa: ei osata hypätä ajoissa.”

Tämän kun noille saisi taottua päähän.

Mahtaa 30-luvun säätilat olla johtuneet samasta syystä kuin 100 vuotta myöhemmin.

Joskus tärkeämpää on periaate kuin seuraukset. Ihan hyvin voi maksaa markan siitä, että säästää 50 penniä.

Ammattiliikenteeltä voi yrittääkin, muilta se on turhaa. Tiedän oikotien, jossa maksullisuudesta ilmoitetaan tien alussa kyltillä. Hinnastoa tai maksutapaa ei kerrota. Mutta vitsihän kyltti onkin.

Tiekunnilla on joskus puutteita osaamisessa, kun jopa ajoneuvolla ajo kielletty-merkkejä käytetään. Merkkihän koskee kaikkia, ei vain muita kuin osakkaita.

Hassua, että mmm vastaa hesarin mielipidekirjoituksessa esitettyyn toiveeeseen tutkimuksesta luettelemalla, miten lukuisissa maa- ja metsätalousministeriön rahoittamissa tutkimushankkeissa on tuotettu tietoa ja toimintatapoja kirjanpainajatuhojen ehkäisemiseksi. Lopputuloksena on esimerkiksi syntynyt Kirjanpainaja kuusikossa: ennakointi, hallinta ja torjunta -opas, joka on Suomen metsäkeskuksen verkkosivuilla.

Tuossa julkaisussa ei ole mitään uutta tietoa tämän päivän metsätaloudenharjoittajalle, jolla voisi vähentää riskiä. Julkaisuvuottakaan ei siinä ole kerrottu.

Yhteistyötä eri viranomaistoimijoiden välillä on tehty ja tehdään myös tulevaisuudessa. Yhteistyötä on pyritty syventämään myös Euroopan eri maiden viranomaisten ja tutkimuslaitosten välillä esimerkiksi Forest Risk Facility (FoRISK) -toimielimen kautta. Toimielimen tavoitteena on vahvistaa metsien sopeutumiskykyä muuttuviin ilmasto-oloihin ja niiden vaikutuksiin.

Kysyjähän kysyi, miten sopeutumuskykyä voi parantaa, mutta tähän ei vastausta ole. Kansainvälinen tiedeyhteisön kahvikerho on saanut selville sen, minkä suomalainen metsänomistaja on aina tiennyt eli olemassa olevista keinoista kirjanpainajatuhoja voidaan parhaiten hillitä hyvällä ja oikea-aikaisella metsänhoidolla ja metsätuholakia noudattamalla.

Edes se ei kiinnosta, miten kuusettumista voidaan hillitä.