Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Entä kun hirvet syövät männikön harvaksi, eikä rungot karsiudu ajoissa? Tai puusto jostain muusta syystä jää harvaksi.
Toki silloin kun kaikki onnistuu, pystykarsinta on turhaa. Mutta kenellä kasvatus aina onnistuu muualla kuin keskustelupalstalla.
Suorittava: ”Metsän kannalta oikea-aikainen raivaus olisi tuottanut pystykarsintaan verrattuna moninkertaisen hyödyn. Puut olisivat kasvaneet paremmin ja harventaja olisi voinut tehdä parempia valintoja.”
Varmasti näin, mutta tarina ei kerro miksi tilanteeseen päädyttiin. Oliko karsinta tehty edellisen omistajan aikana, jolloin alikasvos ei haitannut ja seuraava omistaja ei ymmärtänyt ennakkoraivauksen merkitystä tai halusi siirtää sen kulut ostajalle.
”Pystykarsinnasta käytettiin jo yli 35 vuotta sitten nimitystä ”petoskarsinta”. Monessa tapauksessa työmuoto osoittautui nimensä veroiseksi ja viimeisten tietojen mukaan jopa täysin turhaksi toimenpiteeksi….mutta aikansa kutakin.”
Tämäkin pitää varmasti paikkaansa. Silti pystykarsinnalla saadaan varmasti oikeissa kohteissa leimikkoon lisää kiinnostavuutta ja ehkä jopa tukin määrää lisättyä. Ei toisaalla tehtyä turhaa työtä pidä käyttää arvioinnin mittarina.
Minulta pyydetään 5 euroa artikkelin lukemisesta.
Matti mainittu Metsäradion Täktom- sarjassa, jossa kerrotaan hankolaisen ojan kuormituksen vähentämisprosessin vaikeuksista.
https://areena.yle.fi/podcastit/1-2742726
Näin juuri, ostaja hinnoittelee palstan ja jos tämän jälkeen alkaa toiselta sopimuskumppanilta tulla reunaehtoja hakkuuseen, päästään herkästi ristiriitatilanteeseen.
Otsikon kysymykseen: On. Monta kertaa ehtii muoti muuttua, kun nuori mänty järeytyy. Toistaiseksi perusasioissa ei mikään ole muuttunut eli
A. Puuston pitää kasvaa hyvin
B. Korjuukelpoisuus pitää olla kunnossa
C. Laadukas tavara kiinnostaa ostajia.
Myyjän asia on päättää keinoista, joilla nämä tavoitteet toteutuvat.
Tuosta kaksi muuta edelllisen jälkeen julkaistuna:
https://areena.yle.fi/podcastit/1-2143340
Ei mitään varsinaisesti uutta ja mullistavaa, mutta ihan hyvää aliarvostettujen perusasioiden kertausta.
Areenasta voi kuunnella Minna Pyykön ohjelmasarjaa Maaperän marraskuu. Kolme jaksoa, joista tässä ensimmäinen:
https://areena.yle.fi/podcastit/1-72065468
AJ: Viime hetken joululahjavinkki metsien monimuotoisuudesta kiinnostuneille.
http://www.finlandiakirja.fi/fi/petri-keto-tokoi-juha-siitonen-puiden-asukkaat-k-0062732
Jokin toinenkin suunnilleen samaan aiheeseen liittyvä tai ainakin jotain siihen suuntaan oleva kirja on, jota joskus yritin kirjastosta lainata, mutta ei ollut vapaana. Sitten unohdin asian. Kun vaan muistaisi mikä kirja se oli. Julkaistu ehkä muutama vuosi sitten, nyt voisi yrittää uudestaan.
Perko: ”Niin on tietysti Gla:n tulokset joita ei tule ohittaa, voisiko niitä tarkastella.”
Minulla ei ole mittaustuloksia jk:sta. En koe mielekkääksi tehdä kokeita, joista aletaan saada tuloksia, kun on aika luopua metsätaloudesta. Minulle riittää metsissä tekemäni havainnot puuston kasvusta ja uusiutumisesta eri tilanteissa.
Matti Kärkkäisen voi laskea ammattilaiseksi. Onko Matin käsitys jatkuvasta kasvatuksesta sama kuin Innoforin toimihenkilöiden eli millaista informaatiota tuohon kysymykseen vastaajat metsäalan ammattilaisilta kaipaavat ja kuinka paljon? Julkisuuteen pääsee helpommin jk-myönteisillä kuin kriittisillä näkemyksillä. Millaista uutisointia kaivataan jk:sta lisää ja miten se vastauksista ilmenee?
Ei kyse ole oikeista vastauksista, vaan sisällöstä. Mitä vastasitte tähän ja miksi:
Metsäalan toimijat tarjoavat tarpeeksi informaatiota jatkuvasta kasvatuksesta
Entä pitääkö mediassa käsitellä enemmän jk:ta? Siellähän likkuu monenlaista viestiä aiheesta, kuten Ylen ja Hesarin jutuista tiedämme. Joissain niistä viitataan jopa tutkimukseen, esim. keski-suomalaiseen jaksolliseen kuusikkoon, jossa tehdään ensiharvennus 60 vuoden iässä ja jossa jk on kannattavampi menetelmä.
