Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Anneli: ”Miksi ei kannata nollata hirvituhojen ilmoituksia? Eikö juuri se kerro että tilanne on hallinnassa ja vain lieviä tuhoja esiintyy?”
Se nimenomaan ei kerro, että tilanne on hallinnassa. Järjestelmän kriteerit on rakennettu niin, että korvauskynnys ylittyy vain vakavimmissa tapauksissa.
Riski kustannusten kohdistumisesta metsänomistajalle kannustaa myös jättämään ilmoitukset tekemättä.
Kun itse tein vahinkoilmoituksen, yritin saada selville arviointikriteerejä. En saanut, jotain salaisuuksia niihin liittyy. Ja tarpeen mukaan kriteerejä on helppo säätää, jos vahinkoja alkaa tulla liikaa.
Meillä on jo VMI-järjestelmä, jossa saadaan luotettavaa tietoa hirvituhoista. Me emme tarvitse rinnakkaista arviointijärjestelmää. Sipilää soveltaen: tietoa on, nyt on tekojen aika.
Pete: ”Hirvituhojen osalta epäsuosittu mielipide. Niitä ei joka paikassa ole eikä tule. Itselläni on pieniä palstoja useamman maakunnan alueella. Hirvituhoja ei käytännössä ole ollut, ei ainakaan sellaisia että männyn ja edes koivun kasvatus olisi mahdoton tai edes vaikeaa. Varsinkin männyllä uudistamista pitäisi voimakkaasti lisätä, mutta ainakin yhtenä esteenä on liioiteltu hirvituhojen kauhistelu. Sorry vaan.”
Hirvikanta on virallisten lukujen perusteella hyvin tasainen valtaosassa puuntuotantoaluetta. Poikkeuksena Lappi ja rannikko. Silti tuhoriski vaihtelee suuresti. Esim. omilla alueillani kannaksi ilmoitetaan hiukan päälle 3, mutta suojaamattomat taimikot syödään välittömästi. On hyvin vaikea sanoa, miksi sinun taimikot saa olla rauhassa, mutta itse joudun käyttämään suuret määrät Tricoa taimikoideni suojaamiseen. Jos riskin alentamisen keinot on tiedossa, ne pitäisi julkistaa. Kuten hiljattain luimme, metsästäjien julkaisemat ohjeet lytättiin asiantuntijoiden toimesta. Oli pukki kaalimaan vartijana.
Hirvituhoriskin pito keinovalikoimassa ei ole liioittelua. Jos jossain riski on pieni, niin suuressa osassa alueita riski on liian suuri, eikä silloin ole haitaksi, vaikka pienemmän riskin alueillakin hirvituhoriski pidetään alhaalla. Tavoitteenahan on säilyttää Suomessa metsät talouskäytössä, eikä maksimoida hirvikantaa.
”Samaa mieltä olen siitä, että hirvikantaa pitäisi pystyä laskemaan, mutta ei tämä niinkään voi mennä että männyllä ja koivulla uudistamista voi lisätä vasta sitten kun maakunnassa ei ole muutamaan vuoteen ollut yhtään tuhoa.”
Ei, mutta tuohon on pitkä matka VMI-tilastojen perusteella. AJ:n ehdotus tuhoilmoitusten nollaamisesta ei ole hyvä. Järjestelmä on jo rakennettu niin, että ilmoitusten määrä on minimissään. Tuosta ei ole pitkä matka nollaan. Tulee mieleen erään suuren kansainvälisen firman työturvallisuuskulttuuri, jossa yhtään tapaturmaa ei ole ilmoitettu vuosikausiin.
”Yksi ison lupa on käyttämättä ja se tullaan omassa porukassa vielä käyttämään ja hyllylupakin pyydetään sitten. Tavoitteena on kaataa tuplavasat ja vielä se lehmäkin jos lupa vaan saadaan. Eli ei tässä ainakaan omalta osalta pyritä hirvikantaa kasvattamaan vaan päinvastoin leikkaamaan.”
Lupien käyttö ei tarkoita kannan leikkaamista, vaan asetettujen tavoitteiden saavuttamista. Vaikuttaa siltä, että tällä hetkellä monin paikoin tavoitteena on kasvattaa kantaa.
Eiköhän lahottajat hoida homman ilman haulikkoakin, näinhän luonto asian hoiti ennen haulikon keksimistä. Tuskin hömpät ilahtuu haulipitoisista pökkelöistä.
Itse olen joskus lahopökkelöjen tuohia avannut puukolla. Ja muistakaa, että pökkelöitä voi jättää itsekin. Ei ainoastaan motohakkuissa. Tarviiko polttopuurunkoja kaataa tyvestä vai voisiko jättää reilun metrin kannon. Ellei kelpaa pesäpuuksi (kaikista niitä ei tietenkään tule), muuta koputeltavaa niistä silti löytyy.
AJ: ”Ymmärrän tuon lausuman YLE:n jutussa Gla niin, että väestön kasvu ei ole suurin ongelma, vaan resurssien riittävyys kun nykyinen (ja tuleva vielä vähän suurempi) väestö haluaa nostaa elintasoaan.”
Maapallon kantokyky on ylitetty jo monta miljardia ihmistä sitten. Varastoissa on sen verran tavaraa ja luonto puskuroi kulutusta aika hyvin, joten katastrofi ei tule sormia napsauttamalla, vaan rakentuu vähitelle.
Kyse ei ole siitä, voidaanko elintasoa nostaa vaan siitä, miten kulutuksen taso saadaan puolitettua. Jos tätä alettaisiin toteuttaa, monenlaiset uhkakuvat alkaisi toteutua. Keskustelu siitä, miten resurssit tasataan olisi aika etäinen aihe. Sotia käytäisiin siitä, kuka saa säilyttää nykyisen kulutustason ja keneltä vietäisiin oikeus kulutukseen kokonaan.
Yhden kuvion raivaus jatkuu, toivottavasti valmistuu talven aikana. Jäi viime talvena kesken. Toisaalla rajalinjalle kasvaneiden runkojen hakkuu, sovin naapurin kanssa tekeväni ne polttopuiksi. Ei tarvi miettiä kumman puita ovat. Keväällä taimikon heinäystä/varhaisperkuuta, sen jälkeen muutaman taimikon tricokäsittely kesäkuussa ja uusintana syksyllä. Kesällä viime vuonna kylvetyn koivikon kasvuun lähdön seuranta ja toimenpiteet tarpeen mukaan. Toivottavasti ei mitään.
Puukaupoissa välivuosi, ellei myrskyt tai kuusiporat muuta suunnitelmia. Myytävien palstojen seuranta jatkuu ja sopivan osuessa kohdalle tarjouksen teko.
Loppuvuodesta jos kelit jäähtyy ajoissa, alkaa parin mäntytaimikon harvennus, kun alkavat päästä hirviltä turvaan. Ellei hirvet tänä talvena muuta suunnitelmia.
Ei se mitään auta. Silloin aletaan vaatia, että asutuksen läheisyydessä liikkuvat sudet pitää poistaa. Maaseudusta ei ole niin väliä, eihän siellä edes asu ketään ja lammastiloillakin voi laitumet aidata. Tai oikeastaan turkistarhauksen kieltotavoitteiden jälkeen seuraava askel on lopettaa muu eläintuotanto.
Artolla oli hyvä kommentti. Ellei mahdu Espoossa tai Kirkkonummella susien kanssa samalle alueelle, ainahan voi muuttaa muualle.
Tiedeyhteisö on ennustanut vähintään 70 vuotta, että väestönkasvu johtaa katastrofiin. Niin ei ole tapahtunut.
– Kysymyshän on pikemminkin siitä, että miten me jaamme kaiken tämän, mitä maapallolla on.
Miten tämä pitäisi ymmärtää kaiken ympäristöongelmakeskustelun keskellä?
