Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Jätetäänkö turot veteen vai nostetaanko myöhemmin ylös? Eli onko satoja kuusia luvallista dumpata veteen kalastajien riesaksi. Tuohon kun uistin tai verkko osuu, menetys on varmaa.
Riistahallintolaki 23 pykälä:
Metsästyksenvalvojan tehtävät ja oikeudet
Metsästyksenvalvojan tehtävänä on seurata metsästyksen ja riistanhoidon lainmukaisuutta toiminta-alueellaan ja ilmoittaa tarvittaessa havainnoistaan metsästyslain noudattamisen valvonnasta vastaaville viranomaisille, Suomen riistakeskukselle, metsästysoikeuden haltijoille ja metsästysoikeuden omistajille sekä tässä tarkoituksessa toimia poliisin ja muiden viranomaisten apuna.
Metsästyksenvalvojalla on tehtäväänsä suorittaessaan oikeus tarkastaa metsästäjän henkilöllisyys, metsästysoikeus, riistanhoitomaksun suorittaminen ja ampumakokeen suorittaminen. Metsästyksenvalvojalla on lisäksi oikeus tarkistaa pyyntivälineet ja menetelmät.
Metsästyksenvalvojalla on velvollisuus esittää todistus oikeudestaan toimia metsästyksenvalvojana sitä pyydettäessä.
Nostokoukku: ”Lähtökohta on se, että metsästäjä on aina rikollisissa puuhissa, kunnes toisin todistetaan. ”
Miten tuo lähtökohta ilmenee? Lain mukaan tarkastajan pitää kertoa epäilystä ja jos sellaista ei ole, tarkastustakaan ei voi tehdä.
Tarkastajia koskevan lain 4 pykälä:
Erävalvontaan kuuluvat tehtävät on suoritettava asiallisesti, puolueettomasti ja sovinnollisuutta edistäen. Tehtävästä ei saa aiheutua suurempaa haittaa tai vahinkoa kuin erävalvonnan toteuttamiseksi on välttämätöntä.
Visakallo: ”Melkoiset valtuudet on erätarkastajalla.”
Erävalvontaa varten Metsähallituksen julkisten hallintotehtävien yksikössä on virkasuhteessa olevia erätarkastajia.
Kelpoisuusvaatimuksena erätarkastajan virkaan on poliisin perustutkinto ja perehtyneisyys erävalvontaan. Virkaan nimitettävän on oltava elämäntavoiltaan nuhteeton.
Erätarkastajalla on hänen asemansa osoittava virkamerkki.
Liittyykö valtuuksiin jokin ongelma?
Ei pidä sekoittaa erätarkastajaa metsästyksenvalvojaan.
Yle: ”Luonnonvarakeskuksen Tassu-järjestelmään kirjattujen havaintojen määrä ei kerro suoraan susien lukumäärästä alueella. Eronen kertoo, että havaintomäärien kasvua selittää muun muassa se, että sudet ovat levittäytyneet uusille alueille.”
Hirvihavainnot on tärkeä indikaattori kannan koosta, mutta sudet ei? Miten tämä nyt näin pyörähti. Jos susihavainnot vähenee, pysyykö kanta silti ennallaan.
Pete: ”Susikannan kasvaessa tuhot tulevat todennäköisesti voimistumaan, hirvet laumaantuvat herkemmin ja kun lauma pysähtyy taimikkoon niin tuhoja alkaa tulla. Samaan aikaan isotkin alueet välttyvät kokonaan tuhoilta.”
Ei ne tuhoilta välty. Sudet saavat hirvet liikkeelle, jolloin tuhoalueet vaihtuu. Vuoden aikana hirvet ehtii vierailla monessa paikassa.
”Isompi susikanta ei tule hirvikantaa pienentämään vaan todennäköisesti päinvastoin kun lupien jaossa joudutaan (/halutaan…) säästää susille riittävä kanta.”
Toivottavasti tämän mekanismin sisäistää jokainen, joka uskoo petojen vähentävän sorkkaeläimiä ja niistä aiheutuvia vahinkoja. Oli sitten puhe liikenteestä, luontoarvoista tai metsätaloudesta.
”Männyt nousevat ilman mainittavia tuhoja, istutettuja ja kylvettyjä. Käytännössä ainoana tuhojen torjuntakeinona on ollut erityisen tarkkaan tehdyt varhaisperkaukset.”
Tuon mielikuvan saat varmasti minunkin taimikoistani, jos niiden ohi kuljet. Et kuitenkaan tiedä, mikä työmäärä ja kustannusrakenne on tuloksen takana. Ja kirjanpainajiin liittyen moni varmaan ihailee metrin vuosikasvuja nuorissa kuusikoissa. 50 vuotta myöhemmin ei enää tätä muisteta, kun aletaan kauhistella kuvion pystyyn kuolevia kuusia.
”Hirvituhoriskin p e r u s t e e t o n liioittelu on haitallista koko Suomen metsille, metsätaloudelle ja -teollisuudelle jos, ja kun, se johtaa kuusella viljelyyn alueilla joilla männyllä ja jopa koivullakin uudistaminen voi hyvin onnistua.”
Perusteeton liioittelu on aika tulkinnanvarainen termi, kun VMI-tiedoissa puhutaan kuusinumeroisesta hehtaarimäärästä hirvituhoja. Minä puolestani en usko, että pelko hirvituhoista on tyhjästä tullutta. Tällainen kuusibuumi ei synny liioittelun tuloksena, kuten esimerkiksi metsästäjien laatimat ohjeet metsänkasvatukseen.
Voi toki onnistua. Minä yritin houkutella suorittavaa porrasta vedonlyöntiin oikea oppisen koivikon kasvatuksesta. Ei suostunut ja se olikin viisas päätös. Ensimmäinen syönti tapahtui n. 2 kk istutuksesta. Toki peurat asialla, mutta samat lääkkeet piti auttaa. Sen jälkeen suorittavakin on kääntänyt takkiansa osittain. Metsästäjän taakka taitaa olla liian raskas, jotta voisi tarkastella asiaa puhtaasti metsätalouden kannalta. Aina vedotaan hoitorästeihin, liioitteluun ja ties mihin ufojuttuihin.
