Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Taneli: ” Gla pitää tätä [hirvikannan tuottavuutta] pahana asiana, mutta juuri siinä piilee avain tähän asiaan.”
Kommenttini oli vastine suorittavan portaan pusikoiden kasvattamista ja siitä seuraavaa hirvien elinolojen paranemista koskevaan toteamukseen.
Jostain syystä asiaa käsitellään yksipuolisesti vain niin, että metsänomistajat ovat luoneet hirvikannan kasvun suhteen otollisen ympäristön, vaikka hirvikannan tuottavuuteen pyrkimisellä on myös merkittävä rooli asiassa. Oikeassa olet siinä, että kaikkien intressit pitää ottaa huomioon. Asioiden tarkastelu vain toiselta puolelta ei tätä ajatusta tue.
Polle-Olle: ”On niissä taimissa hakemista, toivottomalta tuntuu. Virkeiltä silti näyttävät olevan vattupuskasta löytyneetkin. Panen toivoni loppusyksyyn, jospa vatun lehtien karistua vihreät taimet erottuis paremmin.”
Toinen noviisi vastaa. Hiljattain kokeilin raivausveistä osittain samantyyppisessä kohteessa kuin sinulla on. Laitoin kommenttia kohtaan ”Koneet ja laitteet”. Kokemus veitsestä oli positiivinen. Vatukkoa sillä oli helppo niittää ja veitsellä löytyi helposti puskaan hautautuneet taimet ilman, että niitä vahingossa tuhoaa. Työkalun hintakin on kohtuullinen. Koska sinulla ei ilmeisesti läheskään koko 2,5 ha alalla taimet ole vattupuskien hautaamana, työ ei ole kohtuuton ja ainakin itse tekisin homman siksi todennäköisesti veitsellä mahdollisimman pian. Toki ”mahdollisimman pian” helposti tarkoittaa syksyä ja tuskin sen takia vielä mitään vahinkoa ehtii tapahtua.
Polle-Olle: ”Mutta sanokaas nyt alan ihmiset, heinäyttävätkö suurmetsän omistajatkin tosiaan kymmenien hehtaarien taimikkonsa? Vai luotetaanko siihen, että kyllä ne sieltä nousevat.”
Minä en tiedä, miten muut metsää hoitavat. Minua kiinnostaa enemmän se, mikä minun tapauksessani on kannattavaa. Kuvauksesi perusteella kuulostaa siltä, että perkaaminen on perusteltu juttu.
Polle-Olle: ”Kuten luonnontaimetkin siemenestä asti pärjäävät omillaan.”
Omillaan olevat luonnontaimet kehittyvät huomattavasti hoidettuja istutustaimia hitaammin, joten talousmetsäajattelussa niitä ei voi rinnastaa. Kehittyyhän hoitamattomastakin puskasta sukkession myötä aikanaan metsä, mutta kannattavuus on toinen juttu. Kun metsään investoidaan vaikkapa muokkauksen ja uusien taimien muodossa, huonoin vaihtoehto on hoitaa homma vain puoliksi.
Suorittava porras: ”Hirvien elinympäristö on puoestaan kehittynyt ko eläimiä suosivaan suuntaan , koska pusikoituneiden taimikoiden ja (suolattujen) tienvarsipajukoiden määrä on lisääntynyt 2001 vuoden tasosta .”
Varmaan hoitorästien myötä lisääntyneet pusikot ovat lisääntyneet vuosi vuodelta ja tämän merkityksen hirvivahingoille ja hirvikannalle metsästäjät muistavat tuoda esiin aivan kuten kannan kasvu olisi yksin metsänomistajien syytä. Harvemmin kuitenkin julkisuudessa on mainittu metsästäjien noudattamaa periaatetta hirvikannan suhteen. Lainaus Nygrenin väitöskirjasta: ”…poisto on pyritty kohdistamaan kantaan siten, ettei sen [hirvikannan] tuottoteho ainakaan heikentyisi, tuloksena on ollut erittäin hyvätuottoinen ja äärimmäisen tehokkaasti hyödynnetty hirvipopulaatio. Vuosituhannen vaihtuessa Suomessa eli hirvikanta, jonka tuottavuus oli ilmeisesti suurempi kuin missään muualla maailmassa.”
Riistapolitiikalla on siis tehty kannan alentaminen tarkoituksella työlääksi.
”2000-lukua on leimannut runsas, edelleenkin varsin hyvätuottoinen ja rakenteeltaan selvästi naarasvoittoinen hirvikanta (Ruusila ym. 2002, 2003, 2004, 2005, 2006, Pusenius ym. 2008a, 2008b),
jonka aiheuttamia vahinkomääriä niin liikenteessä kuin metsissä on pidetty kohtuuttomina (Mänttäri 2007, Niemi 2007).”Hakkaraisen ötökkälakiin laitoin liki 1000 merkin kommentin. Edelleen vain rivinvaihdot eivät onnistuneet ja koko teksti piti kirjoittaa yhteen putkeen.
En tiedä, miksi sinulla ei kommentit onnistu, mutta minulla onnistuu. Vaikka enpä minä näistä koneista ja järjestelmistä mitään ymmärräkään.
Jotain muutoksia ilmeisesti kolumniosastolle on tehty, koska ennen viestin poistaminen ja siten sen korjaaminen uudelleen lähettämällä oli mahdollista. Nyt tuota mahdollisuutta ei enää ole. Toivottavasti ainakin muokkaus tulee tilalle.
Aivan. Sinä nimität yhteisesti sovituksi asiaksi sitä, että metsästäjät päättävät asiasta muita yleensä kuultuaan. Mahtaisitko olla samaa mieltä päätöksen yhteisyydestä, jos puuntuottajat päättäisivät asian metsästäjiä kuultuaan? Tuskin.
Korjaus edelliseen kommenttiini. Tuire, ei Tuija.
Tietenkään pelkästään lupamääriä kasvattamalla hirvien aiheuttamat ongelmat eivät poistu. Kyse onkin hallitusta toiminnasta vahinkojen vähentämiseksi, binäärimaailmassa kun emme elä.
Tuija Nygren on perehtynyt asiaan kiitettävästi, linkin juttu perustui hänen väitöskirjaansa. Siitä ei kuitenkaan voi todeta, että nykyisessä tilanteessa kantaa ei pidä enää alentaa.
Todennäköisesti eri intressiryhmiä nyt haastattelemalla tulokset olisivat erilaisia kuin huippuvuosina. Sekään ei liity mitenkään siihen, miksi liikenneturvallisuussuunnitelman toimenpidettä ei voisi toteuttaa.
Mutta se yhteisesti sovittu juttu, mikä se mahtoikaan olla? Et vielä kommentoinut sitä.
On surullista, että vapaaehtoista työtä tekeviä lähdetään väheksymään tai mollaamaan. Onko työ korvaamatonta vai ei, se onkin toinen juttu.
Kertokaa nyt vielä, että vapepa:n, vpk:n, spr:n yms järjestöjen vapaaehtoiset kuuluu samaan sarjaan metsästäjien kanssa. Tai kuuluuhan ne, ja ainakin minusta tuollainen toiminta on kunnioitettavaa.
Oliko suorittava porras kommenttisi pusikoitumisesta vastaus pyyntilupien vähentämiseen ja liikenneturvallisuussuunnitelman tavoitteeseen pyrkimiseen? Tavoite oli pudottaa kanta niin alas kuin luonnon kannalta mahdollista. Tienvarsien raivaus on ihan oma lukunsa, sillä ei ole vaikutusta tavoitekantaan.
Jos pusikoitumisen takia lupia jää käyttämättä tai havaintoja tekemättä, ei sekään ole syy vähentää pyyntilupia. Meillä on laskettu olevan 85000 hirveä ja jos olettamuksesi huonosti hoidettujen metsien takia epäonnistuneesta laskennasta pitää paikkaansa, todellinen kanta on tuotakin suurempi. Näin siis sinun logiikkasi mukaan.
Rattijuoppojen määrä on viime vuosina selvästi vähentynyt, mutta se ei liity mitenkään hirvikannan ja pyyntilupien määrittelyyn. Muuten voisimme alkaa taivastelemaan myös sitä, kuinka alkoholi tappaa liikenteen ulkopuolella moninkertaisen määrän ihmisiä liikenteeseen verrattuna.
Jäin kaipaamaan tietoa yhteisesti sovitusta hirvikannan määrittelystä. Tiedän, että tällainen tavoite on asetettu, mutta kenen toimesta se on tehty? Sinä kerroit sen olevan yhteisesti sovittu, joten tarkennatko hiukan.
Todellisuudessa kantaa on pudotettu huippuvuosien eli 2001-2003 140000 yksilöstä nykyiseen n. 85000 yksilöön eli n. 40%, ei 50%. Tuo olisi saivartelua, ellei sinulla olisi taipumusta liioitella metsästäjien saavutuksia ja väheksyä hirvikannasta aiheutuvia vahinkoja. Olellisempaa kuitenkin on se, että tavoitteeseen on kirjattu ”niin pienenä kuin luonnon kannalta on mahdollista”. Se, että kantaa on huippuvuosista pudotettu n. 40%, ei ole puolustus tätä asiaa kohtaan. Tavoite oli pudottaa kanta niin alas kuin luonnon kannalta mahdollista, ei puolittaa kanta.
Samaa mieltä voimme varmaan olla siitä, että 85000 ei ole kestävä minimikanta. Asiantuntijat, jotka ovat arvioineet hirvien minimikannan kokoa, ovat päätyneet 40000-60000 yksilöön.
Kerrotko vielä, ketkä ja missä foorumissa ovat yhteisesti sopineet hirvikannan tavoitetiheydeksi 2-3/1000 ha? Tuon tavoitteen asettamisesta en selvyyttä ole saanut. Onhan tavoite ristiriidassa jo liikenneturvallisuussuunnitelman kanssa eli tavoitteen asettamisessa LVM:n kanta on ehkä metsästyslain mukaisesti kuultu, mutta vaikutusta sillä ei ole ollut. Miten lienee puuntuottajien suhteen?
Miten pusikoituneiden taimikoiden määrän lisääntyminen vaikuttaa liikenneturvallisuussuunnitelmassa mainittuun tavoitteeseen ja pyyntilupien vähentämiseen?
Yllättävä muutos on taimikon vakiintumisrajan pudottaminen 0,5 metriin. Missä itse lakiluonnos perusteluineen on nähtävissä, kun siitä lehdissä kirjoitellaan, mutta googlella en sitä löydä?
Kysymys taimikonhoidon tuesta on kiinnostava. Kemeran ehdoissa tosiaan mainitaan, että työ on tukikelpoista vasta taimikon vakiintumisrajan jälkeen. Mutta onko tässä nyt oleellista vakiintumisrajan saavuttaminen vai halu tukea huonoon kuntoon päästettyjen taimikoiden hoitoa? 0,5 metrisen taimikon perkuu ei yleensä ole pahasti ole myöhässä, eikä merkittäviä kasvutappioita ole syntynyt. Toisaalta nykyinen kemera edellyttää pääsääntöisesti myöhemmin kuin 1,3 m vaiheilla tehtävää hoitoa.
Jos siis tuen tarkoituksena on saada hoitamatta jääneet pusikot kuntoon, vaatii uusi laki muutosta myös kemeran ehtoihin. Jos sen sijaan otetaan tavoitteeksi varmistaa ajoissa tehdyt toimenpiteet ja siten edistää kestävää metsätaloutta, ei tuelle pitäisi asettaa mitään ajallista rajaa. Korkeintaan takaraja. Koska metsälakiin on mahdollista tehdä ison mittakaavan remontti, lienee mahdollista viilata myös kemeran yksityiskohtia nuoren metsän hoidon osalta.
Riikilän kommentti alhaisemmalla kustannustasolla tehtävästä työstä oli erittäin hyvä, mutta tähän liittyen tuen perusteet (miksi nuoren metsän hoitoa taimikkovaiheessa halutaan tukea) pitäisi ensin käsitellä. Muuttamalla metsälakia ei alkuperäinen tarkoitus enää täysin toteudu, koska tuen ehdot muuttuvat merkittävästi.
