Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Suorittava porras: ”Yhteisesti sovittuun 2- 3 hirven talvehtivaan kantaan / 1000 ha on päästy lähes koko maassa , monin paikoi jopa alle. Nyt voi hyvällä syyllä sanoa pallon olevan metsänomistajalla. Hän voi omalla kohdallaan vaikuttaa siihen , houkutteleeko alue hirviä vai ei.”
Tuo ”yhteisesti sovittu” tavoite on rktl:n mukaan 2-4/1000 ha lukuunottamatta pohjoisinta Suomea. Mikä osuus muilla kuin metsästäjillä on ollut tavoitteen asettamisessa, se onkin toinen juttu.
Rktl 29.4.2011: ”Tämän hetken arvion mukaan hirviä on noin 3,1 hirveä tuhatta hehtaaria kohden. Hirvitiheys vaihtelee alueittain. Pohjois-Suomessa hirvitiheys on 2,7 hirveä kun taas Etelä-Suomessa on 3,5 hirveä tuhannella hehtaarilla. Etelä-Suomen hirvikanta on pysynyt ennallaan, sen sijaan pohjoisen hirvikanta on laskenut yli 13 prosenttia vuoteen 2009 verrattuna.”
En siis allekirjoita väitettäsi siitä, että pallo olisi yksin metsänomistajalla. Edelleen etenkin lehtipuun kasvattaminen on käytännössä kovin riskialtista, samoin männyn.
Lisäys edellisiin kommentteihin.
Suorittava porras: ”En halua puolustella liiallista hirvieläinkantaa , mutta vanhojen tilastojen ohella…”
Valtiontalouden tarkastusviraston raportti 100/2005 käsittelee hirvikannan säätelyä ja sen seurauksia, ei hirvieläinten kannan säätelyä ja seurauksia.
Minulla ei ole aavistustakaan siitä, millainen laskelmasta tulisi, jos perusteena olisi hirvieläimet.
Suorittava porras: ”En halua puolustella liiallista hirvieläinkantaa , mutta vanhojen tilastojen ohella on seurattava tämän päivän tilannetta . Kaatotilastot ja hirvikannan alueelliset ja rakenteelliset muutokset on otettava huomioon reaaliajassa.”
Toki näin. Kuitenkin lukujen suuruusluokkaa tarkastelemalla tiedetään, että vahinkoja tapahtuu niin liikenteen, metsänomistajien kuin ympäristöarvoista kiinnostuneiden mielestä edelleen liikaa. Ainoa peruste olla pudottamatta kantaa edelleen reippaasti on metsästäjien intressit.
Suorittava porras: ”Monimuotoisuutta turvaamaan voidaan jättää veden vaivaamia alueita , leveämpiä suojakaistoja vesistöjen ja purojen varsille sekä vaikeasti udistettavissa olevia maastollisesti ongelmallisia alueita. Nythän näitäkin kohteita joudutaan käyttämään metsätalouden tarpeisiin .”
En tiedä, mikä pakottaa noita nykyään käyttämään enemmän metsätalouden tarpeisiin kuin jossain toisessa tilanteessa. Omistaja pyrkii joka tapauksessa maksimoimaan omaisuutensa arvon huomioiden omasta mielestään kohtuullisen luonnonhoidon tason.
Minusta monimuotoisuutta ei pidä karummilla paikoilla väheksyä sen takia, että jossain rehevässä tai kosteassa paikassa asia hoidetaan viimeisen päälle hyvin. Luonnossa on erilaisia elinolosuhteita, jotka kaikki ovat tärkeitä. Niin vt-kangas kuin omt-puronvarsikin.
Suorittava porras: ”Taas täällä pöyhitään vanhoja ja ummehtuneita hirvivahinkotilastoja. Viimeisimmät tilastot osoittavat kiistatta vahinkojen laskeneen jyrkästi sekä metsissä , että liikenteessä .”
Pekka epäili hirvien kansantaloudellista vaikutusta. Kerroin, että asiaa on arvioitu. Vaikka raportti onkin jo muutaman vuoden vanha ja kanta hiukan tuosta pienentynyt, raportti on silti hyödyllistä luettavaa. Sen avulla ymmärtää, miten hirvikanta vaikuttaa talouteen.
Ja vaikka kanta onkin huippuvuosista eli vuosituhannen vaihteesta vähentynyt n. 30% ja vuodesta 2004 laskettuna n. 20%, edelleen hirvikolareita tapahtuu vuosittain yli tuhat kappaletta. Se, ettei vuonna 2010 kuollut kukaan, ei muuta asiaa mihinkään. Vuosina 2006-2009 kuoli keskimäärin 4,25 ihmistä vuosittain, joten nollatulos ei ole mikään erityinen osoitus asioiden kehittymisen suunnasta.
Vaikka vahingot ovatkin laskeneet huippuvuosista, syytä tyytyväisyyteen ei minusta ole. Huippuvuosina oltiin sietämättömällä tasolla, mutta siedettävällä tasolla ei minusta olla vieläkään.
Suoritava porras: ”Mahdolliset hirviongelmat ovat nykyään hyvin paikallisia ja monesti ainakin osittain kotikutoisia. Yli 90% metsänomistajista ei tunnu välittävän hirvistä eikä taimikon kasvusta vähääkään , kun jättävät taimiot pusikoitumaan ja tuhoutumaan joko hirvien avustamana tai ilman. Loput 10 % hoitavat taimikot ajallaan ja kärsivät harvoin hirvivahingoista.”
En tiedä, mistä ero havainnoissamme johtuu, mutta itse olen nähnyt hoidettuja, mutta hirvien vikuuttaamia koivu- ja mäntytaimikoita.
Entä ne, jotka kasvattavat männylle soveltuvalla alalla kuusta männyn sijaan tai ne, jotka kasvattavat juurikäävän vaivaamalla alalla kuusta koivun sijaan? Vahinkoa ei näy yhdessäkään tilastossa, koska korvattavaa tai tilastoitavaa vahinkoa ei ole syntynyt. Vahinko ei ole pelkästään nykyisen puuntuottajan, vaan myös seuraavien sukupolvien. Lisäksi vaikutus ulottuu koko suomalaisen luonnon monimuotoisuuteen.
Monitahoinen asia tuo Metlan ennuste.
Onni tietysti oli se, että myyrävahingot jäivät ennustettua vähäisemmiksi. Toisaalta yleensä Metlan ennusteet jollain tarkkuudella pitävät paikkaansa ja siten hyödyttävät ainakin metsänomistajia. Omituista on se, jos mhy:n edustaja suree julkisesti taimikauppiaiden toiminnan kannattavuutta epäonnistuneeseen ennusteeseen vedoten. Metsänomistajien edunvalvontaa vartenhan mhy on olemassa. Niin ainakin laki metsänhoitoyhdistyksistä sanoo.
Mikä sitten ennusteen laatijan vastuu on ja ketä kohtaan? Ei taida olla yhtä oikeaa vastausta tähän kysymykseen. Paras veikkaus taitaa olla se, että jokainen toimii omalla riskillään ja käyttää tarvittaessa apunaan itse valitsemiaan asiantuntijoita toiminnan suunnittelussa.
Suorittava porras: ”Ruotsin malli , taimikon varhaisperkaus kahdesti kesässä , saa hirvet muuttamaan muualle. Seuraavasta kesästä alkaen ei taimikosta löydy enää syötävää.”
Tuo varmasti vähentää yksittäisen puuntuottajan näkökulmasta ongelmaa, mutta ei ole ratkaisu kansallisesti. Ongelmat vain siirtyvät toiseen paikkaan, koska tuskin hirvet venäjälle pakenevat. Lisäksi tuloksena on monotonisia yhden puulajin metsiköitä, joissa kyllä puu kasvaa ellei jokin muu tuho satu iskemään, mutta monimuotoisuudesta ei tarvitse puhua.
Pekka, kansantaloudellinen merkitys on arvioitu Valtiontalouden tarkastusviraston toimesta vuonna 2005:
Jos ja näköjään kun linkki ei toimi, laita googleen Valtiontalouden tarkastusvirasto raportti 100/2005.
