Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Suorittava porras: ”Nyt ollaan jo monin paikoin alitettu 90-luvun alun todelliset hirvitiheydet . Tämän voi päätellä jo pelkästään siitä , että liikennevahingot ovat liikennesuoritemäärään suhteutettuna huomattavasti ko ajankohtaa alemmalla tasolla.”
Tuo päätelmä ei kyllä kovin kriittistä tarkastelua kestä. Liikennesuoritteen kasvun lisäksi tiestön turvallisuutta on parannettu monin tavoin. Esimerkkejä tästä ovat reunametsien raivaus, nopeusrajoitusten lasku vaarallisimmilla tieosuuksilla, tehostunut nopeusvalvonta, valaistuksen rakentaminen jne. Lisäksi 90-luvun alun jälkeen on avattu satoja kilometrejä moottoritietä, jossa turvallisuus on ihan eri tasolla kuin tavanomaisella päätiellä.
Vaihtoehdon kaipuussa on monta perustetta. Jollain se on maiseman ja virkistysmahdollisuuksien säilyminen. Toisella se on kannattavuuden parantaminen ja kolmannella ehkä joku muu. Yhteistä nimittäjää ei siis ole, eikä kannattavuudesta kiinnostuneen metsää varmaankaan kannata käyttää esimerkkinä virkistysmahdollisuuksien säilymisestä.
Miksi perintöveroa pitäisi keventää metsien suvussa säilymisen turvaamiseksi? Ei ole mitään takeita siitä, että perilliset olisivat kiinnostuneita metsien hoidosta.
Meillä on omituinen tilanne tilamarkkinoilla. Toisaalta kysyntä on kova ja tarjonta surkea. Toisaalta hoitorästejä on paljon eli iso osa omistajista on passiivisia. Minusta toimet pitäisi keskittää siihen, että aktiivisten (tiloja vapailta markkinoilta ostavat oletettavasti kuuluvat tähän ryhmään) kaverien mahdollisuuksia kehittää metsätalouttaan paranisi. Parhaiten tämä tapahtuisi lisäämällä tarjontaa tilojen suhteen.
Minusta ei siis ole mitään mieltä nostaa tilan omistuksessaan säilyttävää perillistä muita parempaan asemaan perinnönjaon yhteydessä. Yhtälailla houkuttelevaksi on tehtävä tilan myyminen, jolloin voittajaksi nousee suomalainen metsätalous. Sen toimintaedellytyksiähän yhteiskunnan tehtävänä on kehittää, ei tilan suvussa säilymisen edellytyksiä.
Suorittava porras: ”Muita toimenpieitä olivat mm riistakäytävien teko valtaväylien ali(yli= ei toimi) … Entä onko teiden varsilla riittävästi esteetöntä näköalaa havaita tien ylitystä mielivä sorkkaeläin ? …..ja keveneekö jalka hirvivaroitusmerkin kohdalla?”
Keskustelu koskee hirvikannan kokoa.
Suorittava porras: ”Kun yllä mainitut tekijätkin otetaan huomioon liikenesuoritteen 20%:n kasvun ohella verrattavaan ajankohtaan ( v 93) nähden , voidaan päätellä , että hirvikanta on jopa tuota ajankohtaa alhaisemmalla tasolla.”
Ei tuota tarvitse päätellä. Aiemmin mainitsemastani lähteestä löytyy faktaa asiasta. Hirvikanta oli vuonna 1993 pienempi kuin nykyään.
Suorittava porras: ”Mitenkäs sitten suu pannaan , kun osaaminen jahtimailta katoaa ja hirvien elinolosuhteet paranevat nykyistä tahtia ?”
Porukoiden jatkuvuus on minunkin käsitykseni mukaan ongelma, ja samaan suuntaan vaikuttaa varmasti väestön keskittyminen suuriin kaupunkeihin. Ei jaksa lähteä Helsingistä 300 km:n päähän kotipaikkakunnalle hirvestämään.
Mutta Suomen historiassa on esimerkkejä siitä, kuinka lajeja on metsästetty sukupuuton partaalle. Jos metsästäjien vähenemisestä tai passivoitumisesta tulee todellinen ongelma, keinoja kyllä löytyy asian hoitamiseksi, jos on tahtoa.
Leevi: ”Lainarahan korko on jopa negatiivinen, joten ei sen vuoksi tarvinne K. Pekankaan tyynyä kastella.”
Olkoon korko mikä tahansa, tyyny saattaa kastua. Kysehän on reaalikorosta, ei lainan korosta.
Hyväkasvuinenkin metsä antaa kassavirtaa keskiverto-omistajalle vain harvoin, mutta pankki kaipaa omiansa kuukausittain. Jostain siis pitää rahaa löytyä ja useimmilla ratkaisu on palkkatyö tai yritystoiminta. Kun rahaa tarvitaan usein muuallakin, esimerkiksi auto- tai asuntokaupoissa, yhtälö ei ole yksinkertainen. Ilmiö korostuu nuoremman polven kohdalla. Sitten vielä surkutellaan sitä, että metsänomistajaksi ryhdytään vasta iäkkäämpänä, kenties perinnön myötä.
Ainahan tietysti on mahdollisuus myydä metsätila pois, jos vaikeuksia velan suhteen tulee. Ihan helposti en kuitenkaan itse tuon vaihtoehdon varaan laske.
Suorittava porras: ” Näitä taustoja vasten tarkasteltuna vuoden 2005 vahinkotilastot ja valtakunnan metsien inventointitulosten käyttäminen hirvikannan määrän ohjailuun on pahasti jälkijättöistä .”
Vuoden 2005 vahinkotilastoja ei käytetä hirvikannan määrän ohjailuun, ja tuskin kukaan onkaan väittänyt käytettävän. Vuoden 2005 raportti toi julki ne ongelmat, joita hirvikannan määrän ohjailuun liittyy.
Suorittava porras: ” Jos hirviä on puolta vähemmän , kuin huippuvuosina , on enemmän kuin todennäköistä , että vahingotkin ovat puolittuneet.”
Kyse onkin siitä, että vastaako nykyinen vahinkotaso metsästyslaissakin mainittua vaatimusta kohtuullisuudesta. Edelleen, huippuvuoden puolittaminen ei ole mikään referenssi. Logiikka pettää pahemman kerran, jos nykytilaa ei verrata tavoitteeseen, vaan pahimpaan epäonnistumiseen.
Suorittava porras: ” Kyllä tuntuu tuottavan suuria vaikeuksia eräille tunnustaa , että hirviä alkaa olla vähemmän kuin 20 vuotta sitten . Hirvi-invaasio oli ja meni .”
Minulle ainakin tuottaa suuria vaikeuksia tunnustaa tuollaista asiaa. Liikenneturvan hirvionnettomuuksia käsittelevän julkaisun sivun 4 kuvan 2 mukaan kanta on nykyään n. 20 000 yksilöä suurempi kuin 20 vuotta sitten.
Suorittava porras: ” Metsästäjät alkoivat vähentää paisunutta hirvikantaa huomattavasti ennen , kuin keskiverto mo tajusi , että vahinkoja on syntynyt ja elukoita on liikaa.”
Huono kommentti. Hirvikanta paisui ennätyksellisen suureksi, ennen kuin keskivertometsästäjä tajusi tilannetta. Jos sinun kommenttisi pitää tältä osin paikkaansa, metsästäjien suorittama hirvikannan arviointihan petti pahemman kerran.
Suorittava porras: ” sallittakoon siis Anttoonin elää uskossan , kun ”(hirvi)sodan” päättymisestä on vasta muutama vuosi aikaa.”
Kuka on julistanut ”hirvisodan” päättyneeksi?
Suorittava porras: ”..vielä vähän tilastoista…
Hirvikolareiden määrä on vähentynyt 61% ”ennätysvuodesta” 2001 . Muutos on 3034 kolarista 1195:een epätoivottuun kohtaamiseen hirven kanssa .
Vuoden 2011 kolarimäärä oli alhaisin sitten vuoden 1993 .”Entä sitten? Saavutetaanko ennätysvuoteen vertaamisella jotain?
Kanta on ollut laskussa huippuvuosien jälkeen, mutta on edelleen varsin iso ja aiheuttaa paljon vahinkoa. Yhteiskunnassa asioilla on taipumus kehittyä ja kun tartuit liikenneonnettomuustilastoon, katsotaanpa yleistä kehitystä. Vuonna 1993 kuoli liikenteessä 484 henkeä, vuonna 2010 vajaa 300. Vuoden -93 liikennesuorite oli n. 42 mrd ajoneuvo-km, vuonna 2010 n. 54 mrd. Se, että nykyään tapahtuu 29 % suuremmasta liikennesuoritteesta huolimatta saman verran hirvikolareita kuin 20 vuotta sitten, ei ole mikään kehumisen arvoinen saavutus. Etenkin, kun Valtioneuvosto on asettanut periaatepäätöksessään 9.3.2001 tavoitteeksi, ettei kenenkään tarvitse kuolla tai loukkaantua vakavasti liikenteessä. Tämän päätöksen tueksi on tehty mm. ohjelma ”Tieliikenteen turvallisuus 2006-2010”, jossa mainittujen toimenpiteiden avulla tavoite pyritään saavuttamaan. Yhden toimenpiteen mukaan tulee ”hirvieläinkanta pitää suunnitelmallisesti niin pienenä kuin luonnon kannalta on mahdollista.” Vastuu tästä on määritelty Maa- ja metsätalousministeriölle. Ei vaan ole lähelläkään, että tuo tavoite olisi toteutunut. Ainakin minun näkemäni asiantuntijoiden antamat arviot kestävästä minimikannasta liikkuvat 40 000 ja 60 000 välillä, ei 100 000 suuruusluokassa, johon tuona aikana on päästy. Mikään ei viittaa siihen, että edes halua tavoitteen mukaiseen kannan laskuun olisi ollut.
