Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Muitakin syitä rekisteröitymiseen on kuin keskustelupalsta. Esim. metsäkortistoon pääsy.
Jees: ”Tämäkin Glan aloitus (joka aivan hyvä keskustelunaihe) olisi vanhan palstan aiheissa aiheuttanut helposti useita päiviä vilkasta kommentointia. Mikä olikaan tulos nyt. Turhan saa pyytämättäkin ja kommentit vain palstan toivottomasta toiminnasta.”
Keskustelua rikastuttaisi suuresti, jos esim. MTK:n puolelta edes joskus osallistuttaisiin. Ennenhän palstaa mainostettiin mahdollisuudeksi kysyä asiantuntijoilta. Nyt puhutaan vain keskustelupalstasta.
Vanhalla palstalla Lea Jylhä kommentoi kerran aloittamaani ketjuun, mutta silloinkin vain virallisia ympäripyöreyksiä ja vastauksia tarkentaviin kysymyksiin ei valitettavasti kuulunut. Nykyään kynnys osallistua tänne pitäisi olla huomattavasti pienempi, kun vastassa ei ole vierailijoiden komppaniaa tuomitsemassa järjestöä kenttäoikeuden tavoin.
Jees: ”Toiseksi se lehtipuuvaihe kyllä onnistuu loistavasti kunhan asia otetaan arkiseen metsäelämään.”
Tiirolan puheessa mainitiin kaksi määritelmää, avohakkuu ja nykyisen kaltainen metsätalous. Mutta mitä tarkkaan ottaen mainittu ideologia vastustaa, sitä ei kerrottu. Lopussa kyllä viitattiin taas avohakkuisiin ja harsintaan.
Lehtipuuvaiheen käyttämiselle uudistamisvaiheessa ei liene mitään periaatteellista estettä jaksollisessa menetelmässä. Suuressa mittakaavassa ero nykyiseen kuusen istutuskäytäntöön olisi kuitenkin melkoinen. Riittäisikö tämä Tiirolan mainitsemalle ideologialle, se ei jutusta ilmene. Vai onko kyse puhtaasti avohakkuista riippumatta siitä, millaista uudistamismenetelmää käytetään.
Sinänsä tuo ei ole päällimmäinen asia, vaikka täsmällisyyttä uhkakuvien maalailuun kaipaankin. Oleellista kuitenkin on se, millaisia uhkakuvia eu:sta meidän metsätalouteen on tulossa ja kuinka vakavasti otettavia ne ovat. Kysehän ei ole siitä, että maalaillaan uhkakuvia eu:ssakin toimivan metsänomistajien edunvalvontakoneiston aseman tukevoittamiseksi. Eihän.
Pihkaniska: ”Kuvan kohde on -85 istutettu, jonka jälkeen kehoituksista huolimatta en ole kohteelle tehnyt mitään. Energiapuuta lähti mukavasti, josta sain maksun. Puun laatu istutusmänniköksi on kohtuullisen hyvä. Jos olisi raivattu nykyoppien mukaan ei tulevaisuudessa saataisi kunnon tukkipuuta. Seassa ollut koivunvitelikkö ei ole vioittanut jäävää puustoa ja korjuuvaurioitakaan ei juuri ole tullut. Ostomies ei pitänyt ennakkoraivausta tarpeellisena.”
Kuva on julkaistu ja kuvan yhteyteen on muutama kommenttikin tullut.
Yllättävän hyvä metsä on kasvanut, jos tosiaan mitään ei istutuksen jälkeen ole tehty. Sinänsä hyvä esimerkki siitä, että mäntyä kannattaa tiheässä kasvattaa huolimatta runkojen lihomisen hidastumisesta.
En tiedä, selittääkö maantiede jotain, mutta ainakin etelässä olisi luullut vesakon haittaavan mäntyjä enemmänkin. Jostain syystä kun lehtipuusto ei tunnu vajaan tiheyden tuomia ongelmia kunnolla paikkaavan. Pikemminkin laatu herkästi heikkenee ja kasvu hidastuu. Vai onko kohde kuitenkin taimivaiheessa perattu, mutta sen jälkeen annettu olla?
Millainen määrä taimia tuonne on istutettu ja miten maa on muokattu?
Harrastelija: ”Metsän monimuotoisuudella minusta tarkoitetaan kyllä kokonaisuutta eikä pelkästään joidenkin puulajien suhdetta toisiinsa.
Metsän monimuotoisuus tarkoittaa puiden lisäksi siellä olevia eliöitä, eläimiä, kasveja, sieniä, marjoja…Hirvi kuuluu Suomen luontoon, piste.
Kotikunnassani seurasin hirvituhoja jotka mainostettiin valtakunnan pahimmiksi. Oma metsäpalsta raivattiin pelkästään männylle ja hyvin pärjäsi.”Monimuotoisuus ei mitenkään korkealle yllä, kun metsäpalsta raivataan tasaikäiseksi männyn monokulttuuriksi hirvituhojen välttämiseksi.
Leevi: ”Lapissa on tehty männyn kylvöä syksyllä. Vähän ennen ensilumien satamista. Olikohan Metlan tiedotteessa, vai mistäköhän luin, että syyskylvöllä on saavutettu sensaatiomaatisen hyviä tuloksia.”
Ainakin Metsälehti siitä muistaakseni kirjoitti.
Ei tuloksissa muuta sensaatiomaista ollut, kuin että kylvö onnistui. Jotain reunaehtoja vain piti osata ottaa huomioon, lähinnä kai säätilaan liittyen. Aiemmin käsitys syyskylvön onnistumisesta oli pessimistisempi. Metsähallitukselle ja varmaan monelle muullekin toimijalle tuo avaa uusia mahdollisuuksia mm. kelirikon takia.
Korpituvan Taneli: ”Missä viipyvät nuoremman polven ja itse istuttajien näkemykset? ”
Kun kokemusta on vain vähän, eikä edes oman työn tuloksia ole kovin pitkältä ajalta nähtävissä, ei jaksa yrittää keksiä pyörää. Joku sen kuitenkin on jo keksinyt. Mielummin kuuntelee/lukee vanhojen partojen ajatuksia.
Ettei vain olisi nyt kaatunut viime myrskyn väsyttämiä puita. Kallistuneita runkoja on joka puolella, varmaan hoitomenetelmästä riippumatta ovat herkässä kaatumaan sopivan puuskan satuttua kohdalle.
Lasse: ”Mäntytukin kasvatus monen sukupolven aikanen rojekti niin aivan turhahuoli että männyissä ois liikaa oksia, varmasti männikkö jossain vaiheessa käy kummiskin liika tiheänä ja vihreän latvuksen osuus pääsee liika pieneksi ja sitä vahinkoa on vaikea korjata.”
70-luvulla istutetut männiköt ovat usein oksaisuudeltaan niin synkkää katseltavaa, etten usko niistä saatavan kelvollista laatua, vaikka toinen tai kolmas harvennus (tai päätehakkuu) menisikin pitkäksi. Kun paksuja oksia on suuri määrä vielä tässä vaiheessa olemassa, ei ne tukista mihinkään häviä. Ainakaan tässä vaiheessa ylitiheänä kasvaminen ei niitä hävitä, kun ei paksuutta runkoon tule. Kuivat oksan pätkät ei sellaisessa metsässä edes karsiudu.
Hyvä, että tiheikkökasvatuksen erot tuodaan esille kuten jees tässä tekee. Aina ei tarvitse olla kyse hoitamattomasta puskasta, vaan ihan säntillisestä metsästä. Ja itsestäänselvää on, että hyvään lopputulokseen pyrkivän omistajan on syytä huolehtia korjuuolosuhteista. Mutta ainahan on mahdollista, että muitakin syitä korjuujäljen heikkenemiseen löytyy kuin olosuhteet, joten asia olisi syytä selvittää. Sen verran isoista prosenteista nyt puhutaan.
(kirjoitusvirhe korjattu)
Ainakaan Metlan tutkimuksissa ei ole havaittu, että pystykarsinta vaikuttaisi puun tilavuuskasvuun yhtään mitään. Jossain kasvu lisääntyi, jossain väheni, mutta erot todennäköisesti selittyvät muilla tekijöillä kuin pystykarsinnalla. Alimpien, usein varjossa olevien oksien merkityshän puulle on vähäinen.
Tiheässä kasvattaminen tuottaa kyllä pieniä oksia ja tasapaksun rungon, mutta tilannetta ei voi verrata väljässä kasvaneeseen puuhun, jossa on paksut oksat. Väljässä oksiin kulunut kasvuvoima ei tiheässä kompensoidu runkoon, koska kasvuolosuhteet ovat erilaiset.