Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Tietysti merkittävän metsäomaisuuden omistajan päällimmäinen tehtävä on rahan keruu omaan pussiin. Onko sinulla Harrastelija omassa pääasiallisessa ansiotyössäsi tärkeämpiäkin syitä?
Matin suhtautuminen monimuotoisuuteen ei minustakaan ole kovin korkealla tasolla, tehometsätalous menee monissa asioissa edelle. Mutta hirvikantaan liittyen en kuitenkaan näe mitään tekijää, miten nykyisen hirvikannan merkittävä alentaminen heikentäsi monimuotoisuutta. Päinvastoin.
Suorittava porras: ”Kärkkäisen syyttävä somi kääntyi riistahallinnon suuntaan. Siellä kuitenkin toimittiin , kun saatiin riittävästi oikeita havaintoja hirvien määrästä. Jos olisi odoteltu samaa maanomistajilta , olisi saatu odotella vuosia tai vuosikymmeniä ja silloin oltaisiin oltu todellisessa nesteessä hirvien kanssa.”
Vastaan spekulaatioon spekulaatiolla.
Millaista keskustelua tuolloin käytiin? Koivulle uudistamisen määrä väheni murto-osaan hirvikannan räjähtämisen tahdissa ja Liikenneturvalla oli ajantasainen tieto onnettomuuksien määrästä. Toisaalta keskivertomaanomistajalla ei välttämättä ollut käsitystä kokonaisuudesta, kun aikaa ennen internetin yleistymistä tieto kulki nykyistä hitaammin ja valikoidummin. Kohdalle sattuneen hirvituhon yhteyttä valtakunnalliseen tilanteeseen ei ehkä nähty. On myös syytä epäillä, oliko MTK:lla edes halua toimia puuntuottajan edunvalvojana.
Spekulaatiot sikseen. Oleellista on vastuun määrittely laissa riistahallinnolle. Siksi maanomistajilta ei saada riittävästi oikeita havaintoja hirvien määrästä. Vahinkoilmoituksia kuitenkin saadaan. Siten riistahallinnon itse kehittämäänsä vahinkoon reagoimista noin 7 vuoden viiveellä ei ole syytä kehua varsinkaan, kun liki 20 vuoden aikana tilanne ei ole edes korjaantunut vahinkoa edeltäneelle tasolle. Jos virhe johtui laskennasta, johan sidosryhmien kuulemisesta saatujen ajantasaisten viestienkin perusteella olisi pitänyt havaita, että pieleen menee. Hirvikolareiden määrä 2,6-kertaistui samassa ajassa, vaikka kaikkien henkilövahinkoon johtaneiden onnettomuuksien määrä väheni 17%. Vahingon seurauksena liikenteessä kuoli noin 30 henkilöä enemmän kuin normaalisti. Syntyneeseen vahinkoon reagoimatta jättäminen olisi tämä tosiasia huomioiden ollut entistäkin hämmästyttävämpää. Siten maanomistajan roolin vähättely tällaisessa asiassa on enemmän kuin kyseenalaista puuhaa.
Metsäpäivien (8.-9.11) liput maksaa 160 € + alv. Messulippu (9.-11.11) on 15 € (sis alv), ellei korruptiolahjana satu vapaalippua saamaan. Pasilassa pysäköinnistäkin joutuu varmaan liki saman verran maksamaan kuin pääsylipusta. Suurin kustannus tulee kuitenkin matkoista, jos vähänkin kauempana asuu.
Minusta linkittämäsi kirjoituksen sanoma ei ole epäuskottava. Siltä osin en siis yhdy Tanelin kommentiin. Omituista, vaikkakin sinulle loogista sen sijaan on se, että tässä A. Jalkasen aloittamassa hirvieläimiin, juurikääpään ja ilmaston muutokseen liittyvässä keskustelussa sinä yrität kääntää hoitorästeihin vedoten huomion pois otsikon aiheesta.
Hirvikannasta puheenollen, itse ainakin joudun keväällä pohtimaan yhden kuvion tulevaisuutta. Vaikka vesakkoa ei ollut kuin nimeksi, niin vain hirvet ovat taimia popsineet siinä määrin, että ainakaan istutustaimien varassa en voi jatkaa. Onneksi oli hyvä koivun siemenvuosi, joten ehkä luontaisella koivikolla voi yrittää jatkaa. Aika monta vuotta vain menee hukkaan, mutta hyöty/kustannussuhdetta siinä pitää tarkastella. Ja taas saa Kontro muutamaksi vuodeksi lisää taivasteltavaa hoitamattomuudesta. Vielä kun taivastelun lomassa kertoisi, mitä kuusenjuurikääpäiselle uudistusalalle pitäisi tehdä.
Suorittava epäilee, että pää on tullut vetävän käteen ja arviot hirvikannasta ehkä pielessä.
Kärkkäisen haastattelun kuunneltuani olen täysin samaa mieltä. Kun homma ei pysy näpeissä ollen yhtä vuoristorataa, on syytä korjata tilanne. Ajatelkaas nyt, virallinen arvio talvikannasta on 85000, mutta metsästäjien äänellä puhuvan suorittavan mielestä sen olevan yläkanttiin niin reilusti, että metsästystä jatkamalla ammuttaisiin loputkin hirvet. Mistä tuo kertoo ottaen huomioon 70-luvun tilanteen? Minusta se tosiaan kertoo siitä, että hirvikannan säätelyjärjestelmässä on pää tullut vetävän käteen. Useiden kymmenien tuhansien yksilöiden mittaista pajunköyttä meille syötetään. Ei hyvä.
Perusteet hirvikannan rauhoittamiselle tosiaan löytyy, eikä kauan tarvitse edes etsiä. Olellista on kuitenkin se, kenen perusteita käytetään. Sen, joka karjaa ruokkii vai sen, joka korjaa sadon.
Niin, täälläkin eräs asiaa tuntematon kiihkoilija vain jutustelee lämpimikseen:
Arvelet, että taimikon tiheys olisi eräs tekijä, jolla mainitsemasi henkilö olisi yrittänyt torjua kuusen juurikääpää. Voitko perustella menetelmän mekanismia? Onko syynä yksinkertaisesti estää kuusien synty ja siten estää taudin jatkuminen, jo syntyneiden kuusten juuristojen leviämisen rajoittaminen pienelle alalle kovalla kilpailulla ja siten tartuntariskin pienentäminen vai joku muu tekijä? Vai liittyikö tiheys ainoastaan hirviin ja laatuun?
Tiheänä kasvattamiseen kuusen torjumiseksi en itse ryhtyisi. Toki ko. tapauksessa muut syyt saattoivat tehdä menetelmästä perustellun. Jos kuitenkin nyt tarkastellaan ainoastaan juurikäävän ehkäisyä palvelevia menetelmiä. Vaikka onhan puulajin vaihto ja sen kasvattaminen hirviä kestävällä tavalla oleellinen juttu.
Sekapuuston kasvattamisesta on saatu osin ristiriitaisia tuloksia juurikäävän suhteen. Jossain muistaakseni on sekoitus kurittanut tautia, toisaalla taas havaittavaa vaikutusta ei ole ollut. Jatkuvan kasvatuksen kirjassa kuitenkin tähän menetelmään uskotaan, mutta se taitaa perustua enemmänkin suomalaisen yleisurheilijan metodiin eli että tehdään mitä voidaan ja katsotaan mihin se riittää. Menestyksenkin veikkaan korreloivan em. porukan kanssa, koska kasvatuskelpoisten valopuiden saaminen alikasvokseksi on enemmän kuin kyseenalaista hommaa. Kiinnostavin juttu luontaisiin menetelmiin liittyen on kuitenkin haavan tai mahdollisesti jonkun muun kasvilajin vaikutus. Haapaa ainakin teoriassa voidaan käyttää saastuneen maaperän puhdistamiseen, josko joku laji olisi myös juurikäävän vihollinen. Tällaista löytöä ei kuitenkaan taida olla? Ainoa toimiva mekanismi on ilmeisesti monimuotoisuus, jolla yleisesti ottaen voidaan pitää metsä tervempänä ja siten kyky vastustaa sairauksia parempana. Se ei kuitenkaan riitä tilanteessa, jossa vahinko on jo tapahtunut.
Ylempänä mainitsin päätehakkuun jälkeisen tauon pitämisestä. Jostain olen saanut käsityksen, jonka mukaan Ruotsissa muutaman vuoden elpymisvaihe olisi käytössä oleva menetelmä. Jos käsitykseni on oikea, perustuuko tuo tutkittuun tietoon vai mutuun? Ja mihin sillä pyritään, tukkimiehen täin torjuntaan vai johonkin muuhun?
Narun venyminen onkin kaksipiippuinen juttu juuri tuon löystymisen takia. Itselläni ei venymätöntä narua ole ollut, joten ainakin jonkinlainen jännitys on säilynyt siihen saakka, kun puu on omalla painollaan alkanut kaatua. Voi olla, että joustavuudesta on jossain tapauksissa hyötyäkin.
Kääntöpyörää ehdotettiin taljaan. Varmaan hyvä, mutta minun ratkaisuni on ollut puun pituutta kauempana oleva kiinnityskohta. Silloin ei vaaraa allejäämisestä ole. Jos rissaa käyttää, tulee vetonarulle herkästi pituutta tarpeettoman paljon, jolloin venyminen pitää ottaa entistäkin paremmin huomioon.
Traktori on varmasti hyvä, jos kohteessa tilaa ja koneessa painoa riittää. Yleensä kaava-alueella ei tilaa ole, joten taljalla monesti joudutaan pelaamaan.
Ei varmaan ole huono ajatus kokeilla taljaa muutaman kerran helppojen puiden kanssa, ennenkuin kahden talon väliin alkaa tukkipuuta tähtäämään. Vaikka sitten metsässä simuloi tilannetta kaatamalla jonkun puun väärään suuntaan, siis luonnollista kaatosuuntaa vastaan. Ja tosiaan, sähkölaitokselta edelleen saa apuja linjojen vieressä. Kaadonsuuntaajan saattaa saada mhy:stä lainaksi, mutta itse en ainakaan sillä lähtisi harjoittelemaan, kun en vehjettä koskaan ole käyttänyt.
