Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Käsipeliä itsekin ajattelin, siksi kysyin pinta-alaa. Mutta käytännössä 3 hehtaarilta 40-vuotiaasta kuviosta tulee sellainen määrä pölkkyjä, että käsipelillä tapahtuvan siirron voi unohtaa. Samoin kikkailun jäädyttämisen kanssa, kun lännessä talvet on mitä sattuu.
Minusta tuossa on muutama realistinen vaihtoehto. Ensimmäisenä selvittää mahdollisuus tiehen naapurin puolelta. Jos kulku naapurin puolelta onnistuu, kannattaa koittaa yhdistää se mahdollisen naapurin metsäkauppaan ja siten saada paremmin ostajaa kiinnostava kohde aikaan. Toissijaisesti koittaa myydä koko kuvio naapurille tai vaihtoehtoisesti jättää se oman onnensa nojaan. Korkeintaan hakea sieltä vuosittain omat polttopuut, jos tieyhteydet edes joen omalle puolelle on kunnossa.
Jees: ”Otahan nyt Timppa huomioon kuinka paljon on tullut taivaalta tänä vuonna ylimääräistä vettä jota ei ehkä kaikkea ole vain laskettu altaiden kokoon mukaan. Hetkelliset ”luonnonmullistukset” pysäyttää vaikka ydinvoimalan.”
No paljonko yli mitoitussateen sitä on tullut? Keskiarvojen mukaanhan ei mitään mitoituksia pidä tehdä, sen tietää jokainen. Tyypillinen mitoitus on kerran 50 tai 100 vuodessa esintyvä luonnonilmiö.
Olet oikeassa siinä suhteessa, että momenttia saa melkoisesti käyttöön. Vipuvarsi on fiksu keksintö ja vähintään yhtä fiksua on sen hyödyntäminen.
Kirjassa käytetään hankalassa puussa apuna kahta rankaa. Toinen, pidempi (jota käytetään vipuna) tuetaan puun juureen ja toinen, lyhyempi ranka kolotaan toisesta päästään pitempään rankaan suunnilleen puoliväliin ja toisesta päästä kaadettavan puun runkoon suunnillen parin metrin korkeuteen. Tällöin pidemmällä rangalla saadaan vipuvarrella työnnettyä puuta parin metrin korkeudesta nurin.
Systeemi ei todennäköisesti aukea tällä selvityksellä, mutta kirjassa on havainnolliset kuvat. Vilkaise vaikka seuraavalla kauppareissulla kirjastossa tai laita kirja tilaukseen. Tai jos haluat, voin yrittää vääntää rautalangasta.
Kuvassa kaveri kaataa puuta yksin, mutta itse en ehkä kuitenkaan tällä systeemillä suostuisi noin tekemään. Tämä siksi, että menetelmää tarvitaan väärään suuntaan kallistuneiden puiden kanssa. Ei tunnu viisaalta sahata ensin koloa ja kaatosahausta ja vasta sitten asetella vipuja paikoilleen. Parempi, että työntäjä on valmiina jo sahauksen aikana, jolloin vahingon riski pienenee oleellisesti.
Lisäys. Menetelmää neuvotaankin käyttämään siinä tapauksessa, että puu kallistuu taakse, eikä sitä jaksa vänkärillä kallistaa.
Siis hyvä keino pelastaa tilanne, kun sattuu pieni munaus kaatohommissa.Tiedossa ei ainakaan minulla ole kemiallista kestävyyttä. Voisi kuitenkin olettaa, että asia olisi otettu huomioon jo suunnitteluvaiheessa. Mutta eihän sitä koskaan tiedä. Tiedän vain sen, että materiaaleihin liittyen reaalimailmassa ilmenee lapsellistakin lapsellisempaa toimintaa. Joko johtuen tietämättömyydestä tai sitten halusta täyttää vaatimukset näennäisesti ilman, että otetaan vastuuta lopputuloksesta. Esimerkiksi öljyvahinkoa vastaan varaudutaan eräässä kohteessa bitumipäällysteellä, vaikka se sulaa öljyvahingon seurauksena. Mitoitusperusteena on kuitenkin tietty aika, jonka rakenteen tule kestää ja ko. pinnoite sen ainakin teoriassa täyttää. Eri asia sitten on se, riittääkö kyseinen aika torjuntatoimiin vahingon sattuessa. Tai millainen suojaustaso on muutaman vuoden kuluttua, kun materiaalin ominaisuudet ovat jo hiukan muuttuneet. Tai esimerkiksi Talvivaaraan liittyen, onko altaan sisältä samaa tavaraa, jonka mukaan suunnitelmat on tehty. Turha spekuloida, kun tietoa ei ole. Varmaa kuitenkin on se, että tällaiset asiat selvitetään viimeistään poliisin tutkinnassa.
Täällä voi tutustua noihin suojamuoveihin:
Jotain tuon suuntaista myös Metlan tutkimusjohtaja Taneli Kolström toissapäiväisessä Metsäradiossa sanoi. Samaa mieltä olen itsekin. Metsäkeskusken metsään.fi-palvelua, johon Kolström haastattelussa viittasi, en vielä ole kokeillut.
Missä päin Suomea palsta on? Riippuu tietysti virran voimakkuudesta (joka muuten on kovin kapeimmassa ja matalimmassa kohdassa) miten tuo jäätyy, mutta etelässä ylipäätään talvet tapaa olla kovin lauhoja ja jäätymisen varaan laskeminen epävarma ratkaisu.
Entä minkä kokoinen kuvio joen taakse jäi?
Nyt selvisi sekin, että vuotavan altaan pohjarakenne on täysin lapsellinen. Siellä on 1,5 mm HDPE-kalvo, jonka alla on kivituhkakerros.
Yleensä kun tehdään tiivisrakenteita, vaaditaan kaksinkertainen rakenne. HDPE-kalvolla pohja tiivistetään, mutta sen alla on toinen tiivistyskerros varmistamassa. Koko tiivisrakenteen paksuus pitää olla vähintään metrin paksu. HDPE-kalvo on n. 10 metrin levyistä mattoa, joka hitsataan yhtenäiseksi rakenteeksi. Hehtaarilla on siis vähintään kilometri, mutta käytännössä paljon enemmän saumaa, joka saattaa pettää itse kalvon lisäksi.
Kun vesi ja lieju täyttää altaan, kuormittaa se pohjaa. Jos pohja painuu, aiheutuu siitä muovikalvoa repiviä voimia. Ja kun kuormaa on riittävästi, ilman muovin alapuolista tiivisrakennetta on vedellä vapaa pääsy maaperään.
Uutisissa on todettu, että kalvon alapuolinen tiivisrakenne voidaan tehdä myös bentoniittimatolla. Se on periaatteessa yhtä hyvä rakenne kuin hdpe-kalvo. Käytännössä maton parin sentin paksuus ei sekään anna anteeksi epätasaista painumaa, vaan ohut savikerros venyy. Mielestäni siis ihan tavanomainen bentoniitin ja murskeen seoksesta tehty puolen metrin kerros olisi asiallinen rakenne tällaisessa kohteessa etenkin, kun altaan reunoja on korotettu ja näin aiheutettu kuormaa alkuperäistä enemmän altaan pohjalle.
Tässä ei ole muuta vaihtoehtoa, kun tutkia eri osapuolen toimet tarkasti. Hankalaksi sen tekee se, että viranomaisten toiminta ei taatusti ole ollut riittävää, joten Suomen valtio joutuu syyttämään myös Suomen valtiota laiminlyönneistä. Onkin naurettavaa, että ympäristöministeri Niinistö usuttaa paikallisia nostamaan syytteitä ympäristörikoksista kaivosyhtiötä vastaan, koska Niinistön oma puulaaki on se elin, jolla on valvontavastuu asiassa.
