Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Harrastelija: ”Meidän metsästysseuran alueella on puutarhataimien kasvattaja.
Avomaalla hirvet ja kauriit pyrkivät syömään ja sotkemaan taimet.
Metsästyksen alussa ammuttiin joku hirvi taimikon pellon laitaan – hirvet kaikkosivat sitten muualle.”Niin, menivät syömään naapurin taimia. Ehkä teidän mielestä ongelma oli sillä hoidettu, mutta naapuri saattaa olla eri mieltä.
Harrastelija: ”Kauriiden kanssa oli vähän hankalampaa. Illalla ajettiin kauriit pois- ei raskittu kauniita eläimiä tappaa, koska niitä oli vain puolikymmentä. Hämärän tullessa kauriit palasivat aina takaisin.
Yrittäjä hankki silloin sähköaidan tarpeet ja metsästysporukka oli mukana sitä asennettaessa.Yhteispelillä se sujuu 🙂 ”
Melkoista yhteispeliä, kun ei raskita pudottaa kantaa ja sitten värkätään jotain aitoja. Mutta sanoihan Ville Niinistökin, että metsiemme hiilinielun sakottaminen ei ole ongelma, kun valtio maksaa. Sama tulee mieleen tuosta aitahommasta.
Visakallo: ”En tiedä mitään muuta elämänalaa, jossa muisteltaisiin yhtä paljon menneitä ja vastustettaisiin yhtä tarmokkaasti kaikkia alalle tulevia uudistuksia. Mitä järkeä on harata kehitystä vastaan, kun uudistukset tulevat joka tapauksessa?”
Tuskin täällä monikaan uudistusta vastustaa. Ennemmin kyse on siitä, ettei uskota tekniikan kehittyvän kovin nopeasti. Taimikonhoidon koneellistumistakin on hankala vastustaa, kun ei ole mitään vastustettavaa. Joitain lähinnä prototyypin kaltaisia laitteita kyllä isommissa metsissä häärii, mutta tällä hetkellä ne ei useimmissa paikoissa pärjää kustannustehokkuudessa metsurille. Toisaalta metsäalan onni on se, ettei ihan kaikki muotivirtaukset mene läpi, vaan tiettyä pitkäjänteisyyttä osataan arvostaa.
Visakallo: ”Jos vielä tänä päivänä tekee käsipelissä vaikkapa muutama sata mottia hankintahakkuita vuodessa, tuntuu tekijästä tietysti siltä, että näinhän se puu tulee korjattua. Siinä tulee kuitenkin aikamoinen mittasuhdevirhe. Maassa, jossa korjataan n. 50 miljoonaa mottia puuta vuodessa, hankintapuiden osuus on häviävän pieni, rumasti sanottuna niillä ei ole mitään merkitystä.”
Merkitys ei siitä mihnkään muuttuisi, vaikka samat puut korjattaisiin motolla. Mutta jos joku kokee saavansa puut tehtyä hankintana kilpailukykyisesti, turha sitä on vähätellä.
Visakallo: ”Sama koskee myös vaikkapa raivausahatyötä. Tällä hetkellä tuntuu, että näinhän nämä työt tulee tehtyä hienosti, mutta entä 10-20-vuoden kuluttua? Onko oma kunto ja terveys enää silloin riittävä ja onko nuoremmilla kiinnostusta tehdä samoin? ”
AIka näyttää. Huomioon pitää ottaa sekin, mitä raskaan koneen ajeluttaminen taimikossa saa aikaan metsän terveydelle.
Tuo luonnossa vallitsevien mitä monimuotoisempien tekijöiden huomioinnin vaikeus minullakin jäi päällimmäiseksi ajatukseksi. Esimerkiksi Saaristomeren ahvenkannan sanotaan olevan pienentynyt. Syynä pidetään kovaa kalastuspainetta, jonka takia isokokoisimmat ja siten usein myös nopeakasvuisimmat yksiöt ovat tehokkaimmin poistettuja. Tämä on vaikuttanut perimään, jolloin uudet sukupolvet ovat hitampikasvuisten yksilöiden jälkeläisiä. Tiedä sitten, pitääkö paikkaansa, mutta vähintään epäillen on syytä suhtautua hirvihavaintoihin.
Puun takaa: ”Kyllähän nopealiikkeinen pottiputkimies laittaa taimia maahan ihan laadukkkaasti ja kustannustehokkaastikin, mutta kysymys onkin siitä, mistä näitä kavereita riittää jatkossa. Ainakin meilläpäin suurimmat metsänomistajat, eli metsäyhtiöt, yhteismetsät ja suuremmat yksityiset ovat siirtyneet koneistutukseen jo vuosia sitten. Nyt varhaisperattuna ei voi kuin ihastella näitä nuoria taimikoita.”
Istutus onkin huomattavasti helpompi ympäristö kuin raivaus ja siksi siinä koneellistumisen näkymät ovat lupaavammat. Mutta kun otit tekijän roolin esiin, voisi sitäkin koneellistumiseen uskomisen lomassa pohtia.
Otetaan esimerkki urheilusta. Tavallinen riviharrastaja juoksee maratonin 5 tuntiin suhteellisen vähällä harjoittelulla. Maailman huiput tarvitsee puolet ajasta. Kaikki ei maailman huippuja voi olla, mutta mikä on potentiaali tavallisella ammattimiehellä tai -naisella työtehon kehittämisessä. Ei välttämättä niin, että hikipäässä repiä pitäisi kuten ennätystä maratonissa, vaan ihan samalla rasitustasolla kuin nykyäänkin työtä tehdään. Veikkaan, että aiheeseen paneutumalla tuloksiakin syntyisi. Ainakin nopeammin kuin konetta odottaessa. Samalla tietysti tuska koneiden kehittäjien puolella kasvaisi.
Alussa heitin ennusteen siitä, että koneiden käyttö edellyttää koneiden ehdoilla tehtyä taimikkoa. VTT kehitteli jokin aika sitten sirua, jolla tukkien alkuperä voidaan tunnistaa. En tiedä, mitä projektille kuuluu, mutta mahtaako homma mennä siihen, että tulevaisuudessa siru laitetaan jo taimeen ja josta raivuri paikantaa säästettävän taimen. Luonnontaimien ennuste on sitten heikompi.
Tulevaisuutta arvuutellessa on hauska joskus löysätä pipoa ja oksentaa ajatukset ulos ilman turhaa itsekriittisyyttä…
Puun takaa: ”Tämä robottikeskustelu muistuttaa yli 30-vuoden takaista keskustelua motoista. Silloin sanottiin, ettei motoilla voi, eikä kannata tehdä kuin kaikkein suurimpia aukkoja. Meni kymmenen vuotta ja puusta korjattiin jo 90% motoilla.”
Ketjun alussa esität kovin optimistisia näkemyksiä aiheesta. Niissä kaikissa on erona vain se, että joko toimintaolosuhteet ovat huomattavasti taimikkoa vakiintuneemmat tai yksinkertaisemmat tai sitten robotti ei tee massatuotantoa. Lentokoneetkin käsittääkseni nousevat ja laskevat edelleen ihmisen ohjaamana, vaikka automatiikkaa siinäkin on mukana. Mutta kun taivaalle päästään, napsauttaa lentäjä autopilotin päälle. Samoin laivat ohjataan käsin satamaan, mikä on vaikein vaihe koko hommassa. Taimikon hoito on jatkuvasti näihin verrattavaa työtä, joten itse en 10 vuoden perspektiiviin usko, vaikka se motojen kohdalla niin menikin.
Motonkin tehokkuus perustuu siihen, että kone ihmisen ohjaamana pystyy tekemään raskasta työtä. Taimikonhoidossa ei työn raskaus ole päälimäinen ongelma, vaan vaatimus nopeudesta ilman, että tuhoaa säästettäviä taimia. Lisäksi vieläkään ei ole opittu tekemään hakkuita taimikon seassa (kaksijakoinen metsä tai harsinta), joten pitkä matka motoillakin on vielä edessä, ennenkuin ne soveltuvat oikeasti monimuotoiseen työhön. Kehitys kehittyy, mutta koneellisen taimikon hoidon läpimurrosta ei ole vielä merkkiäkään. Vastahan on jätetty raivurista kaasarin säätöruuvit pois.
Puun takaa: ”Siinä vapaaehtoisessa yhdistelmässä on ajatus, että sellainen metsänomistaja, jolla on puunmyyntiaikeita ja -haluja, voisi maksaa osan verosta pinta-alan mukaan ja saisi hyvityksenä pienemmän myyntiveroprosentin. Valinta olisi määräaikainen, esim. 10 vuotta.
Tämä laittaisi puuta liikkeelle ja helpottaisi esim. metsätilojen sukupolvenvaihdoksia.”Noin varmaan artikkelissa mainittu kaverikin asiaa oli pohtinut. Teoriassa hyvä juttu, mutta käytännössä ole samoilla linjoilla kuin putte. Lisäksi tulee pinta-alaverotuksen määräytymisperusteiden aiheuttama ylimääräinen työ eli kustannus jonkin maksettavaksi. Vaarana on myös luoda porsaanreikiä markkinoille, kuten edellissä muutoksessa tapahtui. Vaikka moni niistäkin osasi hyödyn korjata, en jaksa uskoa reikien parantavan alan toimivuutta ainakaan, jos tarkastellaan vähänkään pitempää ajanjaksoa.
