Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Jees: ”En myös näe kovin tarpeellisena tuota MTK:n sauhuamista noista kaupallisista marjastajista. Kun ei kotoperäinen sakki niitä muuten kyllä nouki. Kuin silloin tietysti sinne änketään joukkoon kiukuttelemaan.”
MTK haluaa estää kaupallisen poiminnan jokamiehenoikeuksilla. MTK ei halua estää kaupallista poimintaa. Minusta tuossa ei ole ongelmaa. Sen sijaan on hyvä vetää rajat jokamiehenoikeuksille. Mutta kohtahan me saadaan ympäristöministeriön näkemys aiheesta, kun ohjeensa syksyllä julkistavat.
Jees: ”Kai ne suomalaiset pelkää susia ja karhuja.
Kummaa kun ei ne elukat niitä thailandeja syö.”Tuskin petojen pelko poimintaa rajoittaa. Ollaan vaan totuttu siihen, että marketista saa kaiken paljon vaivattomammin. Niitä, jotka poimimisesta nauttivat, on yhä vähemmän. Tuskin itsekään marjoja ja sieniä itse poimisin, jos se ei olisi mukavaa puuhaa.
Millä mitoilla kuitua nykyään ostetaan, jos 6-8 metrisistäkin rungoista sellaista saa tehtyä?
Muuten kokemuksiisi sisältyy hyvä havainto ns. asiantuntijan työstä. Kaverilla saattaa periaatteessa olla ammattitaitoa riittävästi, mutta jos ei jaksa tosissaan antautua työllensä yksityiskohtia myöten, tulee tehtyä melkoisia munauksia. Saman olen itse havainnut muilla aloilla, metsä tuskin lienee poikkeus. Jos siis itsellä osaamista on, miksi turvautua ulkopuoliseen neuvontaan? Syy, miksi itse omissa hommissani joskus niin teen, on halu saada toistenkin näkemyksiä asioista. Joskus itse sokeutuu omille ajatuksilleen tai ei vaan tule joku juttu mieleen. Päätökset vaan pitää tehdä itse, niin ei tarvi netissä valittaa vääryyksistä.
Ihan hyvä kirjoitus Laiholta. Ehkä olisi ollut syytä vieläkin enemmän korostaa, että kyse ei ole sinänsä avohakkuusta, vaan suomalaisesta tavasta hoitaa metsää. Pelkkä avohakkuu ilman vastuuta uuden metsän aikaansaamisesta varmasti olisi iso ongelma täälläkin.
Mikään ei silti estä keskustelemasta muistakin vaihtoehdoista. Täytyy vain pitää huoli siitä, ettei kuvitella nykyiseen metsätalouteen liittyvien ongelmien poistuvan taikatempun lailla menetelmää vaihtamalla. Tai vaikka poistuisikin, vaihtoehtoisessa menetelmässä on omat ongelmansa, joista osaan Laiho viittasi ja joista luulisi talouskriisin parissa painivan EU:n olevan kiinnostunut.
Kielto- tai pakottamislinjalle ei pidä lähteä varsinkaan ennen vaihtoehtoisen menetelmän toimivuuden varmistumista. Toisaalta kiellot ja pakottaminen on tehokas tapa pysäyttää kehitys. Meillä uusittava lainsäädäntö on tässäkin suhteessa erinomainen asia. Jatkossa harsinnan puolestapuhujat saavat näyttää menetelmän mahdollisuudet ilman, että tarvitsee selitellä viranomaisten negatiivista suhtautumista asiaan. Katsotaan nyt aluksi vaikkapa neljännesvuosisata tuolla systeemillä ja palataan sitten asiaan, jos tarvetta on.
Laiho näkee EU:n suomalaisen metsätalouden vihollisena. Jos vihollinen osoittautuu todelliseksi, toivottavasti puuntuottajiat ja teollisuus kykenee yhteistyöhön kartelleista yms. ristiriidoista huolimatta. Teollisuus on perinteisesti ollut Suomessa hyvin vahva vaikuttaja, joten eiköhän sillä ole EU:ssakin vaikutusvaltaa. En haluaisi sortua kliseemäisiin korulauseisiin, silti talvisodan henki tulee väistämättä mieleen. Nyt voisi olla ylimääräisten kertausharjoitusten aika.
Suorittava porras: ”Kuten hirvikannan ohjausryhmän kokoonpanosta käy ilmi , asioita esittelee päätöksiä tekevälle maa-ja metsätalousministeriölle aika monipuolinen joukko eri intressiryhmien edustajia. Varsinaiset metsästäjien edustajat ovat sitkeistä väittämistä huolimatta selkeä vähemmistö.”
Eri intressiryhmiä tuolla edustaa vain Metsähallitus ja metsästäjät. Muiden katson olevan ainakin teoriassa puolueettomia asiantuntijoita.
Suorittava porras: ”Kannttaa seurata ohjausryhmän toimintaa ja esittää heille mahdollisia toiveita hirvikannan kehityksen suunnasta. Se on oikea tapa vaikutta asioihin.”
Totta. Harmi vain, että mukana ei ole varsinaista puuntuottajien edustajaa, joten toiveet tuossa foorumissa todennäköisesti kaikuvat kuuroille korville.
Suorittava porras: ”Mitä tulee tähän pusikoitumiseen , se on varmasti ollut osaltaan hirvikannan kasvua edistävä tekijä. Kun samalla pyrittiin lisäämään hirvikannan tuottavuutta metsästyksellisin keinoin , karkasi tilanne hetkeksi käsistä. Jos tilanne olisi osattu ennustaa , olisi varmasti toimittu toisin. ( tuskin ydinpommiakaan olisi pudotettu , jos olisi tiedetty seuraukset).”
Ainakin Nygrenin väitöskirjan mukaan tilanteen karkaaminen käsistä oli seurausta vastuun siirrosta alueellisille toimijoille.
Suorittava porras: ”Toteaisin GLA:lle , että tämän palstan kirjoitukset ovat aika yksipuolisesti edustaneet kantaa , jossa metsästäjät on syyllistetty hirvikannan kasvattamisesta. Elinolosuhteiden kehitys , tiedon kulku ja toimimattomat hirvikannan arviointimenetelmät ovat jääneet vähemmälle huomiolle.”
Kuten Jees totesi, vain metsästäjillä on vaikutusvaltaa asian suhteen. Silloin muita on kovin hankala syyllistää. Elinolosuhteet, tiedon kulku ja hirvikannan arviointimenetelmät eivät ole syyllisiä, vaan hirvikannasta vastuullisten huomioitavia asioita.
Suorttava porras: ”Myös se , että tilanne on saatu hallintaan lähes koko maassa , on jäänyt kestovalttajien mielipiteiden varjoon . Mielipiteet puolestaan perustuvat useissa tapauksissa vanhentuneeseen tietoon.”
Tilanne on uskoakseni metsästäjien hallinnassa, mutta edelleen on mielipide-eroja sen suhteen, onko tilanne riittävän hyvä. Eli kannan koko hallitaan, mutta kannan koko tai oikeastaan sen aiheuttaman vahingon määrä aiheuttaa keskustelua.
Suorittava porras: ”…….mutta siitä pidän kiinni , että hoitamalla metsät ja taimikot suositusten mukaan , voi metsänomistaja vähentää merkittävästi hirvivahinkojen riskiä ainakin omalla kohdallaan.”
Tuosta ei varmaan erimielisyyttä löydy.
Ohjausryhmässä päätetään varmaan toimenpiteistä ”yhteisesti”. Onhan mukana seuraava porukka:
Pitkänen, Janne ylitarkastaja maa- ja metsätalousministeriö, pj
Paanukoski, Sanna ylitarkastaja Maa- ja metsätalousministeriö, jäsen
Osara, Matti ylitarkastaja ympäristöministeriö, jäsen
Ruusila, Vesa tutkimusjohtaja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, jäsen
Hiedanpää, Juha Tutkija Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, hlö koht varajäs.
Matala, Juho vanhempi tutkija metsäntutkimuslaitos, jäsen
Nikula, Ari Vanhempi tutkija Metsäntutkimuslaitos, hlö koht varajäs.
Piri, Eino Palvelupäällikkö Metsähallitus, jäsen
Putaala, Ahti ylitarkastaja metsähallitus, hlö koht varajäs
Härkönen, Sauli Julkisten hallintotehtävien päällikkö Suomen riistakeskus, jäsen
Purhonen, Jukka Riistapäällikkö Suomen riistakeskus, hlö koht varajäs.
Körhämö, Jani Projektipäällikkö Suomen riistakeskus, sihteeriLinkistä voi seurata hirvikannan ohjausryhmän toimintaa:
http://www.hare.vn.fi/mAsiakirjojenSelailu.asp?h_iID=17437&tVNo=4&sTyp=Selaus
Järjestelmä luultavasti taas pätkii tuon, mutta poistamalla välilyönnit sen pitäisi toimia.
Taneli: ” Gla pitää tätä [hirvikannan tuottavuutta] pahana asiana, mutta juuri siinä piilee avain tähän asiaan.”
Kommenttini oli vastine suorittavan portaan pusikoiden kasvattamista ja siitä seuraavaa hirvien elinolojen paranemista koskevaan toteamukseen.
Jostain syystä asiaa käsitellään yksipuolisesti vain niin, että metsänomistajat ovat luoneet hirvikannan kasvun suhteen otollisen ympäristön, vaikka hirvikannan tuottavuuteen pyrkimisellä on myös merkittävä rooli asiassa. Oikeassa olet siinä, että kaikkien intressit pitää ottaa huomioon. Asioiden tarkastelu vain toiselta puolelta ei tätä ajatusta tue.
Polle-Olle: ”On niissä taimissa hakemista, toivottomalta tuntuu. Virkeiltä silti näyttävät olevan vattupuskasta löytyneetkin. Panen toivoni loppusyksyyn, jospa vatun lehtien karistua vihreät taimet erottuis paremmin.”
Toinen noviisi vastaa. Hiljattain kokeilin raivausveistä osittain samantyyppisessä kohteessa kuin sinulla on. Laitoin kommenttia kohtaan ”Koneet ja laitteet”. Kokemus veitsestä oli positiivinen. Vatukkoa sillä oli helppo niittää ja veitsellä löytyi helposti puskaan hautautuneet taimet ilman, että niitä vahingossa tuhoaa. Työkalun hintakin on kohtuullinen. Koska sinulla ei ilmeisesti läheskään koko 2,5 ha alalla taimet ole vattupuskien hautaamana, työ ei ole kohtuuton ja ainakin itse tekisin homman siksi todennäköisesti veitsellä mahdollisimman pian. Toki ”mahdollisimman pian” helposti tarkoittaa syksyä ja tuskin sen takia vielä mitään vahinkoa ehtii tapahtua.
Polle-Olle: ”Mutta sanokaas nyt alan ihmiset, heinäyttävätkö suurmetsän omistajatkin tosiaan kymmenien hehtaarien taimikkonsa? Vai luotetaanko siihen, että kyllä ne sieltä nousevat.”
Minä en tiedä, miten muut metsää hoitavat. Minua kiinnostaa enemmän se, mikä minun tapauksessani on kannattavaa. Kuvauksesi perusteella kuulostaa siltä, että perkaaminen on perusteltu juttu.
Polle-Olle: ”Kuten luonnontaimetkin siemenestä asti pärjäävät omillaan.”
Omillaan olevat luonnontaimet kehittyvät huomattavasti hoidettuja istutustaimia hitaammin, joten talousmetsäajattelussa niitä ei voi rinnastaa. Kehittyyhän hoitamattomastakin puskasta sukkession myötä aikanaan metsä, mutta kannattavuus on toinen juttu. Kun metsään investoidaan vaikkapa muokkauksen ja uusien taimien muodossa, huonoin vaihtoehto on hoitaa homma vain puoliksi.
Suorittava porras: ”Hirvien elinympäristö on puoestaan kehittynyt ko eläimiä suosivaan suuntaan , koska pusikoituneiden taimikoiden ja (suolattujen) tienvarsipajukoiden määrä on lisääntynyt 2001 vuoden tasosta .”
Varmaan hoitorästien myötä lisääntyneet pusikot ovat lisääntyneet vuosi vuodelta ja tämän merkityksen hirvivahingoille ja hirvikannalle metsästäjät muistavat tuoda esiin aivan kuten kannan kasvu olisi yksin metsänomistajien syytä. Harvemmin kuitenkin julkisuudessa on mainittu metsästäjien noudattamaa periaatetta hirvikannan suhteen. Lainaus Nygrenin väitöskirjasta: ”…poisto on pyritty kohdistamaan kantaan siten, ettei sen [hirvikannan] tuottoteho ainakaan heikentyisi, tuloksena on ollut erittäin hyvätuottoinen ja äärimmäisen tehokkaasti hyödynnetty hirvipopulaatio. Vuosituhannen vaihtuessa Suomessa eli hirvikanta, jonka tuottavuus oli ilmeisesti suurempi kuin missään muualla maailmassa.”
Riistapolitiikalla on siis tehty kannan alentaminen tarkoituksella työlääksi.
”2000-lukua on leimannut runsas, edelleenkin varsin hyvätuottoinen ja rakenteeltaan selvästi naarasvoittoinen hirvikanta (Ruusila ym. 2002, 2003, 2004, 2005, 2006, Pusenius ym. 2008a, 2008b),
jonka aiheuttamia vahinkomääriä niin liikenteessä kuin metsissä on pidetty kohtuuttomina (Mänttäri 2007, Niemi 2007).”
