Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Taitaa jäädä kelvollinen routa tänä talvena haaveeksi. Säätiedotus lupaa ainakin etelään lumisadetta joka päivä seuraavan viikon ajan. Jo nyt on lunta kartan mukaan Lappia lukuunottamatta 15-30 cm. Ei hyvä, kun tietää, paljonko vettä syksystä maastoon jäi. Mutta toisaalta kohta voi taas liikkua metsässä suksilla. SItä harvinaista herkkua meille on jo muutamana talvena tarjottu ja näyttää siltä, että tuo jatkuu tänäkin talvena.
Lumitilanne:
http://www.foreca.fi/Finland/
Helsinki/map/snowdepthIron man: ”Jos nyt sellainen ihme joku päivä tapahtuu että löydän itselleni ihanaisen metsätyttösen,niin mitenkäs sitten tulee ajankohtaiseksi siirtyä fyysiseen rakkauden osoitukseen.
Antakaas kokenut kaarti neuvoja.”Kokeile nyt aluksi vaikka tiskausta ja siivousta ihan oma-aloitteisesti.
Omaa kokemusta on aloittajan mainitsemista autoista kovin vähän ja haaveet nelivetoisesta pickupista torppaa kustannukset. Tehostuuko metsänhoito autosta aiheutuvia kustannuksia vastaavasti?
Kiinnostavin, pickupiin verrattuna kevyempi ratkaisu on minusta ainakin teoriassa Suzuki Grand Vitara. Nelivedon saa keskeltä lukittua ja autossa on tuon hinta- ja kokoluokan ainoana alennusvaihteet. Muistaakseni taka-akselia ei kuitenkaan saa lukkoon. Suzuki on muutenkin olemukseltaan astetta maasturimaisempi kuin muut katumaasturit, joiden soveltuvuus auratun tien ulkopuolelle on varsin heikko. Oikeastihan ne ovat nelivetoisia henkilöautoja, joissa on vain tavanomaista isommat pyörät. Pohjassa on osumille arkoja paikkoja, ja nelivetoa ohjataan vaativassa käytössä koville joutuvalla järjestelmällä.
Suzukin takapenkki on tilava, mutta tavaratilaa saisi olla enemmän. Kori on herkkä ruostumaan. Hiljaiseksi Suzukia ei ainakaan dieselinä voi sanoa. Jos melutaso on tärkeä vaatimus, tutustuisin seuraavaksi Subaruun (XV, Outback, Forester). Ei sillä, että nekään erityisen hiljaisia olisivat, mutta ainakin joissain malleissa on valittavissa tavallista hitaampi välitys. Varsinainen alennusvaihteisto se ei kuitenkaan ole, mutta varmaan lisää mukavuutta hankalissa paikoissa.
Kulutus on varmaan kaikissa isopyöräisissä nelivedoissa korkea, jos sitä vertaa tavalliseen henkilöautoon. Lisäksi ilmoitettuihin lukuihin ei voi uskoa. Nelivedossa asia korostuu, koska talviaikaan sen kulutus kasvaa kaksivetoista enemmän. Hankinta- ja käyttökulut ovat vielä tässäkin ryhmässä isoin ongelma hankinnan kannattavuutta ajateltaessa. Siksi itse laskisin vielä uudestaan, onko neliveto varmasti tarpeellinen vai onko kannattavampaa satsata metsäautoteihin ja hyväksyä joskus hiukan pidempi kävelymatka. Etuvetoisen Qashqain tms. muodikkaasti sanottuna crossoverin kustannukset alkaa olla jo siedettäviä. Lumiketjut vaan mukaan, niin hätätilanteessa luulisi etenemiskykyäkin löytyvän.
Putte lähestyy asiaa samasta suunasta kuin minunkin mielestä olisi järkevää.
Metsäradiossa ( http://areena.yle.fi/radio/1732060 ) pohdittiin sitä, tarvitaanko nykyistä lupakäytäntöä ollenkaan, vai voisiko sen purkaa ja hoitaa asian markkinavoimien avulla. Ihan varma en ole, toimisiko systeemi käytännössä niin hyvin kuin tuossa esitetään. Periaate on varmasti hyvä, koska ei metsästäjät tyhjää viitsi pyytää. Käytännössä yhden hallinnonalan lopettaminen ei kuitenkaan olisi eduskunnassa mikään läpihuutojuttu varsinkaan kansalaisaloitteen pohjalta, joten helpompi tapa korjata tilannetta olisi 26§ viilaaminen.
”26 § (18.2.2011/159)
Hirvieläimen pyyntilupaLiikenne-, maatalous- ja metsävahinkojen huomioon ottamiseksi Suomen riistakeskuksen tulee vuosittain kuulla alueellisia sidosryhmiä.”
Tuo pitäisi muuttaa sellaiseen muotoon, jossa em.sidosryhmiltä saadut lausunnot velvoittavat riistahallintoa. Perusteet, joita kukaan ei pysty kiistämään, olisi varsin helppo kirjata.
Taneli: ”Varmaan siellä joku porsaanreikä tuon suhteen lainsäädännössä on, ei ne metsäradiossa sitä tuulesta ole temmanneet.
Onkohan tulossa tiukennus tuohon kun aselakeja tarkistetaan?”Jotain säilytyksen vaatimuksia kai nyt ollaan viilaamassa, mutta vaatimus aseen käyttäjän kuntoon liittyen olisi kyllä aiheellinen. Joku tietysti sanoo tähän, että turha sellaista lakia on tehdä, jota ei ehditä valvoa. Olen eri mieltä. Kukaan tuskin kiistää sitä, etteikö humalassa aseen käsittely pitäisi olla kiellettyä. Ajatuskin tuosta on jo vastenmielinen. Mutta ennenkaikkea valvonnan resurssikysymys ei liity millään tavalla lain tarpeellisuuteen.
Kun tiukennuksia aseenkantolupien myöntämisessä on tehty, tiukennus käyttöön liittyen olisi looginen jatko, joka ei vaikeuttaisi yhdenkään säntillisen kaverin toimintaa millään tavalla. Sosiaalinen paine kuitenkin saattaisi kasvaa ja siten vähentää alkoholin kulutusta harrastuksen yhteydessä.
Linkki metsäradion juttuun:
http://areena.yle.fi/radio/1760016Eiköhän metsikkötaloutemme takaa sen, että aina noin puolet kasvan metsä pinta-alasta + kitumaat siihen päälle on virkistyskäyttöön sopivaa aluetta. Näin ainakin, jos kehitysluokkajakauman tavoitteet laajemmassa mittakaavassa toteutuu edes jollain tavalla. Minusta ei siis erikseen tarvitse talousmetsää virkistyskäyttöön tilatasolla säästää. Lisäksi jos ajatellaan tavanomaista etelän 10-20 ha tilaa, erikseen säästetyt ja siten muodostuvat alueet ovat virkistyskäytön kannalta olemattoman pieniä. Parempi on, kun tähän tarkoitukseen talousmetsien varttuneiden kuvioiden lisäksi pyritään edelleen muodostamaan laajempia suojelualueita.
Timppa: ”Olen jossain nähnyt jutun, jossa ne kuusentaimet istutettiin ennen koivikon hakkuuta. Olisiko ollut niin, että se oli ensin harvennettu luokkaan 200-250 runkoa/ha. En varmaan muista.
Siis ”päätehakkuu” tehdään kahdessa vaiheessa. Jätetään jäljelle sellainen puumäärä, ettei pohja pahemmin heinety. Jotenkin tuntuisi järkevältä tehdä leveät ajourat, joihin ja vielä puidenkin alle istutetaan kuusentaimia.”
Meinaat, että eräänlainen suojuspuuhakkuu koivikossa? Veikkaan, että 250 koivua tuottaa mahdottoman heinikon, kun kaksinkertainenkin määrä sen tekee. Toisaalta jos kuusia jonkun vuoden kasvattaa koivujen alla, vähentää se varmaan vuoden tai pari heinäyksen tarvettakin. Säästöä tulee myös muokkauksen tekemättä jättämisestäkin, vastaavasti kiertoaika kyllä venyy. Aukossa muokkauksen tekemättä jättäminen on riski, mikä sen rooli mahtaa tällaisessa tapauksessa olla? Riskiä voi ja pitääkin tietysti kompensoida muokkauskustannuksista säästyneillä rahoilla jo ylispuiden poistamisen aiheuttamien vaurioiden takia.
Kiinnostavia kysymyksiä tähän liittyen herää lisää. Mikä on optimaalinen kokoero kuusten ja koivujen suhteen ja mikä on optimaalinen koivujen runkoluku siinä vaiheessa, kun alikasvosta aletaan kasvattaa. Muistaakseni Metlan kasvumallien mukaan kuusialikasvoksen kasvu ei enää parane merkittävästi koivuja lisää harventamalla, kun koivujen lukumäärä pudotetaan alle tuhannen.
Ajourien rooli on myös kiinnostava. Leveät urat antaa selvää mestaa alikasvokselle, koivujen poistohan tehdään sitten eri kohdista.
Tamperelainen: ”Erään aktiivisen mo:n uudistumenetelmä:Säästettävää alikasvoskuusikkoa.Manuhakkuu pikkupakkasella.Roundup koivun kantoihin.Aukkopaikkoihin isot koivuntaimet.Hakkuussa varottiin kuusentaimia.”
Kuulostaa hyvältä, vain kantokäsittelyn tarve on kyseenalainen. Käsittääkseni tukkikokoisen koivun vesominen ei ole ongelma.
Käytännössä lopputulokseen vaikuttaa myös luontaisten kuusialikasvosten koko päätehakkuuhetkellä. Jos ne ovat pieniä, tilanne on ok. Jos ne ovat jo päässeet hyvään kasvuvauhtiin, jää istutuskoivut jälkeen, vaikka alussa kasvu hyvältä tuntuisikin. Hankala juttu, koska tällöin kuusi tuskin on metsän tasaisuuden suhteen yhtään parempi ratkaisu, vaikka varjoa sietävänä muuten varmempi olisikin.
