Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Suorittava porras: ”Mitenkäs sitten suu pannaan , kun osaaminen jahtimailta katoaa ja hirvien elinolosuhteet paranevat nykyistä tahtia ?”
Porukoiden jatkuvuus on minunkin käsitykseni mukaan ongelma, ja samaan suuntaan vaikuttaa varmasti väestön keskittyminen suuriin kaupunkeihin. Ei jaksa lähteä Helsingistä 300 km:n päähän kotipaikkakunnalle hirvestämään.
Mutta Suomen historiassa on esimerkkejä siitä, kuinka lajeja on metsästetty sukupuuton partaalle. Jos metsästäjien vähenemisestä tai passivoitumisesta tulee todellinen ongelma, keinoja kyllä löytyy asian hoitamiseksi, jos on tahtoa.
Leevi: ”Lainarahan korko on jopa negatiivinen, joten ei sen vuoksi tarvinne K. Pekankaan tyynyä kastella.”
Olkoon korko mikä tahansa, tyyny saattaa kastua. Kysehän on reaalikorosta, ei lainan korosta.
Hyväkasvuinenkin metsä antaa kassavirtaa keskiverto-omistajalle vain harvoin, mutta pankki kaipaa omiansa kuukausittain. Jostain siis pitää rahaa löytyä ja useimmilla ratkaisu on palkkatyö tai yritystoiminta. Kun rahaa tarvitaan usein muuallakin, esimerkiksi auto- tai asuntokaupoissa, yhtälö ei ole yksinkertainen. Ilmiö korostuu nuoremman polven kohdalla. Sitten vielä surkutellaan sitä, että metsänomistajaksi ryhdytään vasta iäkkäämpänä, kenties perinnön myötä.
Ainahan tietysti on mahdollisuus myydä metsätila pois, jos vaikeuksia velan suhteen tulee. Ihan helposti en kuitenkaan itse tuon vaihtoehdon varaan laske.
Suorittava porras: ” Näitä taustoja vasten tarkasteltuna vuoden 2005 vahinkotilastot ja valtakunnan metsien inventointitulosten käyttäminen hirvikannan määrän ohjailuun on pahasti jälkijättöistä .”
Vuoden 2005 vahinkotilastoja ei käytetä hirvikannan määrän ohjailuun, ja tuskin kukaan onkaan väittänyt käytettävän. Vuoden 2005 raportti toi julki ne ongelmat, joita hirvikannan määrän ohjailuun liittyy.
Suorittava porras: ” Jos hirviä on puolta vähemmän , kuin huippuvuosina , on enemmän kuin todennäköistä , että vahingotkin ovat puolittuneet.”
Kyse onkin siitä, että vastaako nykyinen vahinkotaso metsästyslaissakin mainittua vaatimusta kohtuullisuudesta. Edelleen, huippuvuoden puolittaminen ei ole mikään referenssi. Logiikka pettää pahemman kerran, jos nykytilaa ei verrata tavoitteeseen, vaan pahimpaan epäonnistumiseen.
Suorittava porras: ” Kyllä tuntuu tuottavan suuria vaikeuksia eräille tunnustaa , että hirviä alkaa olla vähemmän kuin 20 vuotta sitten . Hirvi-invaasio oli ja meni .”
Minulle ainakin tuottaa suuria vaikeuksia tunnustaa tuollaista asiaa. Liikenneturvan hirvionnettomuuksia käsittelevän julkaisun sivun 4 kuvan 2 mukaan kanta on nykyään n. 20 000 yksilöä suurempi kuin 20 vuotta sitten.
Suorittava porras: ” Metsästäjät alkoivat vähentää paisunutta hirvikantaa huomattavasti ennen , kuin keskiverto mo tajusi , että vahinkoja on syntynyt ja elukoita on liikaa.”
Huono kommentti. Hirvikanta paisui ennätyksellisen suureksi, ennen kuin keskivertometsästäjä tajusi tilannetta. Jos sinun kommenttisi pitää tältä osin paikkaansa, metsästäjien suorittama hirvikannan arviointihan petti pahemman kerran.
Suorittava porras: ” sallittakoon siis Anttoonin elää uskossan , kun ”(hirvi)sodan” päättymisestä on vasta muutama vuosi aikaa.”
Kuka on julistanut ”hirvisodan” päättyneeksi?
Suorittava porras: ”..vielä vähän tilastoista…
Hirvikolareiden määrä on vähentynyt 61% ”ennätysvuodesta” 2001 . Muutos on 3034 kolarista 1195:een epätoivottuun kohtaamiseen hirven kanssa .
Vuoden 2011 kolarimäärä oli alhaisin sitten vuoden 1993 .”Entä sitten? Saavutetaanko ennätysvuoteen vertaamisella jotain?
Kanta on ollut laskussa huippuvuosien jälkeen, mutta on edelleen varsin iso ja aiheuttaa paljon vahinkoa. Yhteiskunnassa asioilla on taipumus kehittyä ja kun tartuit liikenneonnettomuustilastoon, katsotaanpa yleistä kehitystä. Vuonna 1993 kuoli liikenteessä 484 henkeä, vuonna 2010 vajaa 300. Vuoden -93 liikennesuorite oli n. 42 mrd ajoneuvo-km, vuonna 2010 n. 54 mrd. Se, että nykyään tapahtuu 29 % suuremmasta liikennesuoritteesta huolimatta saman verran hirvikolareita kuin 20 vuotta sitten, ei ole mikään kehumisen arvoinen saavutus. Etenkin, kun Valtioneuvosto on asettanut periaatepäätöksessään 9.3.2001 tavoitteeksi, ettei kenenkään tarvitse kuolla tai loukkaantua vakavasti liikenteessä. Tämän päätöksen tueksi on tehty mm. ohjelma ”Tieliikenteen turvallisuus 2006-2010”, jossa mainittujen toimenpiteiden avulla tavoite pyritään saavuttamaan. Yhden toimenpiteen mukaan tulee ”hirvieläinkanta pitää suunnitelmallisesti niin pienenä kuin luonnon kannalta on mahdollista.” Vastuu tästä on määritelty Maa- ja metsätalousministeriölle. Ei vaan ole lähelläkään, että tuo tavoite olisi toteutunut. Ainakin minun näkemäni asiantuntijoiden antamat arviot kestävästä minimikannasta liikkuvat 40 000 ja 60 000 välillä, ei 100 000 suuruusluokassa, johon tuona aikana on päästy. Mikään ei viittaa siihen, että edes halua tavoitteen mukaiseen kannan laskuun olisi ollut.Suorittava porras: ”Yhteisesti sovittuun 2- 3 hirven talvehtivaan kantaan / 1000 ha on päästy lähes koko maassa , monin paikoi jopa alle. Nyt voi hyvällä syyllä sanoa pallon olevan metsänomistajalla. Hän voi omalla kohdallaan vaikuttaa siihen , houkutteleeko alue hirviä vai ei.”
Tuo ”yhteisesti sovittu” tavoite on rktl:n mukaan 2-4/1000 ha lukuunottamatta pohjoisinta Suomea. Mikä osuus muilla kuin metsästäjillä on ollut tavoitteen asettamisessa, se onkin toinen juttu.
Rktl 29.4.2011: ”Tämän hetken arvion mukaan hirviä on noin 3,1 hirveä tuhatta hehtaaria kohden. Hirvitiheys vaihtelee alueittain. Pohjois-Suomessa hirvitiheys on 2,7 hirveä kun taas Etelä-Suomessa on 3,5 hirveä tuhannella hehtaarilla. Etelä-Suomen hirvikanta on pysynyt ennallaan, sen sijaan pohjoisen hirvikanta on laskenut yli 13 prosenttia vuoteen 2009 verrattuna.”
En siis allekirjoita väitettäsi siitä, että pallo olisi yksin metsänomistajalla. Edelleen etenkin lehtipuun kasvattaminen on käytännössä kovin riskialtista, samoin männyn.
Lisäys edellisiin kommentteihin.
Suorittava porras: ”En halua puolustella liiallista hirvieläinkantaa , mutta vanhojen tilastojen ohella…”
Valtiontalouden tarkastusviraston raportti 100/2005 käsittelee hirvikannan säätelyä ja sen seurauksia, ei hirvieläinten kannan säätelyä ja seurauksia.
Minulla ei ole aavistustakaan siitä, millainen laskelmasta tulisi, jos perusteena olisi hirvieläimet.
Suorittava porras: ”En halua puolustella liiallista hirvieläinkantaa , mutta vanhojen tilastojen ohella on seurattava tämän päivän tilannetta . Kaatotilastot ja hirvikannan alueelliset ja rakenteelliset muutokset on otettava huomioon reaaliajassa.”
Toki näin. Kuitenkin lukujen suuruusluokkaa tarkastelemalla tiedetään, että vahinkoja tapahtuu niin liikenteen, metsänomistajien kuin ympäristöarvoista kiinnostuneiden mielestä edelleen liikaa. Ainoa peruste olla pudottamatta kantaa edelleen reippaasti on metsästäjien intressit.
Suorittava porras: ”Monimuotoisuutta turvaamaan voidaan jättää veden vaivaamia alueita , leveämpiä suojakaistoja vesistöjen ja purojen varsille sekä vaikeasti udistettavissa olevia maastollisesti ongelmallisia alueita. Nythän näitäkin kohteita joudutaan käyttämään metsätalouden tarpeisiin .”
En tiedä, mikä pakottaa noita nykyään käyttämään enemmän metsätalouden tarpeisiin kuin jossain toisessa tilanteessa. Omistaja pyrkii joka tapauksessa maksimoimaan omaisuutensa arvon huomioiden omasta mielestään kohtuullisen luonnonhoidon tason.
Minusta monimuotoisuutta ei pidä karummilla paikoilla väheksyä sen takia, että jossain rehevässä tai kosteassa paikassa asia hoidetaan viimeisen päälle hyvin. Luonnossa on erilaisia elinolosuhteita, jotka kaikki ovat tärkeitä. Niin vt-kangas kuin omt-puronvarsikin.
Suorittava porras: ”Taas täällä pöyhitään vanhoja ja ummehtuneita hirvivahinkotilastoja. Viimeisimmät tilastot osoittavat kiistatta vahinkojen laskeneen jyrkästi sekä metsissä , että liikenteessä .”
Pekka epäili hirvien kansantaloudellista vaikutusta. Kerroin, että asiaa on arvioitu. Vaikka raportti onkin jo muutaman vuoden vanha ja kanta hiukan tuosta pienentynyt, raportti on silti hyödyllistä luettavaa. Sen avulla ymmärtää, miten hirvikanta vaikuttaa talouteen.
Ja vaikka kanta onkin huippuvuosista eli vuosituhannen vaihteesta vähentynyt n. 30% ja vuodesta 2004 laskettuna n. 20%, edelleen hirvikolareita tapahtuu vuosittain yli tuhat kappaletta. Se, ettei vuonna 2010 kuollut kukaan, ei muuta asiaa mihinkään. Vuosina 2006-2009 kuoli keskimäärin 4,25 ihmistä vuosittain, joten nollatulos ei ole mikään erityinen osoitus asioiden kehittymisen suunnasta.
Vaikka vahingot ovatkin laskeneet huippuvuosista, syytä tyytyväisyyteen ei minusta ole. Huippuvuosina oltiin sietämättömällä tasolla, mutta siedettävällä tasolla ei minusta olla vieläkään.
Suoritava porras: ”Mahdolliset hirviongelmat ovat nykyään hyvin paikallisia ja monesti ainakin osittain kotikutoisia. Yli 90% metsänomistajista ei tunnu välittävän hirvistä eikä taimikon kasvusta vähääkään , kun jättävät taimiot pusikoitumaan ja tuhoutumaan joko hirvien avustamana tai ilman. Loput 10 % hoitavat taimikot ajallaan ja kärsivät harvoin hirvivahingoista.”
En tiedä, mistä ero havainnoissamme johtuu, mutta itse olen nähnyt hoidettuja, mutta hirvien vikuuttaamia koivu- ja mäntytaimikoita.
Entä ne, jotka kasvattavat männylle soveltuvalla alalla kuusta männyn sijaan tai ne, jotka kasvattavat juurikäävän vaivaamalla alalla kuusta koivun sijaan? Vahinkoa ei näy yhdessäkään tilastossa, koska korvattavaa tai tilastoitavaa vahinkoa ei ole syntynyt. Vahinko ei ole pelkästään nykyisen puuntuottajan, vaan myös seuraavien sukupolvien. Lisäksi vaikutus ulottuu koko suomalaisen luonnon monimuotoisuuteen.
Monitahoinen asia tuo Metlan ennuste.
Onni tietysti oli se, että myyrävahingot jäivät ennustettua vähäisemmiksi. Toisaalta yleensä Metlan ennusteet jollain tarkkuudella pitävät paikkaansa ja siten hyödyttävät ainakin metsänomistajia. Omituista on se, jos mhy:n edustaja suree julkisesti taimikauppiaiden toiminnan kannattavuutta epäonnistuneeseen ennusteeseen vedoten. Metsänomistajien edunvalvontaa vartenhan mhy on olemassa. Niin ainakin laki metsänhoitoyhdistyksistä sanoo.
Mikä sitten ennusteen laatijan vastuu on ja ketä kohtaan? Ei taida olla yhtä oikeaa vastausta tähän kysymykseen. Paras veikkaus taitaa olla se, että jokainen toimii omalla riskillään ja käyttää tarvittaessa apunaan itse valitsemiaan asiantuntijoita toiminnan suunnittelussa.
