Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Eipä tuo vaikuta sen kummempaa suunnittelua olevan kuin muilla aloillakaan. Linjana tuntuu olevan, että ollaan tekevinään jotain ja korjataan sitten, jos joku valittaa.
Raivausveistä käsittelevässä kirjoituksessani esitin ajatuksen, josko epätasainen kasvu johtuisikin suurelta osin pienipiirteisestä kasvupaikkatekijöiden vaihtelusta. Raivatessani kiinnitin huomiota siihen, että vattupuskan sisältä löytyi hyväkasvuisia kuusentaimia. Toisaalta muutaman metrin päästä, missä ei ollut vattupuskaa tai muuta vesakkoakaan, suht vapaana kasvavien taimienkin kasvu oli vähäisempää. Nuo havainnot koskivat siis tämän vuoden kasvua. Muutaman vuoden ikäisissä taimissa ei kokonaispituudessa vielä isoja senttimääräisiä eroja ehtinyt olla, vaikka prosentuaaliset erot sitä olivatkin.
Ei kai tuohon tarvita kuin muutama isompi kivi tai kallionnokka lähellä maanpintaa, humuksen paksuuden vaihtelua (ravinteet) tai muita vastaavia syitä. Taimikossa vesakon kasvun erot huomaa, mutta hiukan varttuneemmassa metsässä nuokin merkit häviävät.
Uutisten informaatioarvo oli valitettavan alhainen. Ehkä syy oli epämääräisessä tutkimuksessa. En tiedä, kun en tutkimusta ole nähnyt.
Uutinen: ”Kuudesosa metsänomistajista aikaistaisi hakkuitaan, mikäli metsien uudistusrajat poistuisivat, kuten metsälain uudistusesityksessä ehdotetaan. Näin ollen lakiuudistus toisi lisää puuta markkinoille, Pellervon taloustutkimus ja Metsäntutkimuslaitos arvioivat.”
Millä tavalla hakkuut aikaistuisivat? Siten, että pääosa hakkuista tehtäisiin nykyistä nuorempaan metsään vai siten, periaatteessa hakattaisiin kuten ennen, mutta samalla kerralla käsiteltäisiin pieniä, mutta nykysäädöksiin nähden hiukan liian nuoria metsiä. Näin saataisiin käsiteltävät alat yhtenäisemmiksi, eikä pienet kuviot jäisi käsittelemättä. Markkinoille tulevan puun määrään tällä tulkinnalla on merkittävä vaikutus.
Uutinen: ”Myös lakiesitykseen sisältyvä jatkuvan kasvatuksen salliminen voi lisätä puun tarjontaa, sillä nykyisin joka viides voi jättää hakkuut tekemättä, jos niiden koetaan vaikuttavan luonto- tai maisema-arvoihin.”
Tässä onkin jo varovaisempi lähestymistapa, voi lisätä. Ihan noinkaan suoraviivaiseen ajatteluun en lähtisi, koska hinnoittelu vaikuttaa myös asiaan. Tarjonnan kasvaessa on vaarana hintatason lasku, jolla on oma vaikutuksensa tarjonnan määrään. Lisäksi jatkuvan kasvatuksen metsät ovat erikoisuus markkinoilla, josta luotettavaa tietoa puun myyjän on vaikeata saada. Jos menetelmä yleistyy, siitä saadaan vähitellen enemmän kokemuksia, vasta sitten luodaan pohja suosiolle. Joko suurelle tai pienelle.
Uutinen: ”Suurin osa metsänomistajista on tyytyväisiä nykyisiin uudistamisrajoihin. PTT:n ja Metlan tutkimuksen mukaan 80 prosenttia metsänomistajista pitää nykyisiä rajoja sopivina metsänuudistamiselle.”
Mitä tuo tarkoittaa? Ovatko rajat sopiva ohje omassa metsätaloudessa, vai ollaanko tyytyväisiä lainsäädänössä oleviin rajoihin?
Puun takaa: ”Näitä yhteiskunnannan varoin toteutettuja metsänuudistamisia tuli esim. tilanteissa jossa metsä oli varattoman yrityksen nimissä. Konkurssipesän hoitaja ei välttämättä saanut laman oloissa realisoitua kymmenien hehtaarien kannokkoja.”
Laki ei voi perustua siihen, että poikkeusoloissa (90-luvun laman kaltainen tilanne) joku ei pysty huolehtimaan velvollisuuksistaan ja siksi jokin toimenpide olisi kielletty. Jos yhteiskunta maksaa uudistamisen, tuskin se saataviaan unohtaa. Kuittaa vaikka palstan itselleen uudistamiskuluilla, jos parempaa hintaa ei muualta saada.
Uusi laki antaa uusia mahdollisuuksia kesämakasiinin jutussa esiintyneen Ticklenin kaltaisille kavereille, jotka ostavat kiinteistöjä, parturoivat ne, pilkkovat pieniksi puuhapalstoiksi ja myyvät hyvällä voitolla eteenpäin. Vaikka en tuollaisesta pilkkomisesta pidäkään, ei sitäkään metsälain avulla pidä kieltää. Samalla hankaloitettaisiin perinteisen metsätalouden harjoittajien toimintaa juuri, kun lainsäädännön suhteen ollaan ottamassa historiallinen harppaus ja siirtymässä nykyaikaan.
Mitä ihmeen väliä sillä on, myykö joku puunsa rahapulassa vai jonkun muun syyn takia?
Minä en muista, mitä 90-luvun lamassa metsäpuolella tapahtui. Talouden kurjuuden korkotasoineen kyllä kuten myös sen, kuinka 5 vuoden joukkovelkakirjalainoista oli hilpeää kuitata nousukaudella korkotason romahdettua 13% korkoja. Missä tilanteessa uudistaminen joudutaan tekemään yhteiskunnan rahoilla ja mikä vastuu uudistamisvelvollisella tässä tilanteessa on?
Poimijoiden ja teollisuuden huolena on kotimaisten tuotteiden saatavuuden vaarantuminen, jos kaupallisen poiminnan ei katsota kuuluvan jokamiehenoikeuksien pariin. Mielestäni tuo on kovin heppoinen peruste, eikä anna luotettavaa kuvaa bisneksestä. Jostain syystä esimerkiksi metsästäjillä ei ole ollut ongelmia selvittää alueen omistajaa ja sopia pelisäännöistä heidän kanssaan. Miksi tuo sitten muille olisi niin hankalaa?
Suurin ongelma tässä ehkä kuitenkin on kaupallisen ja yksityisen poimijan erottaminen. Maanomistajan on kovin vaikeata todentaa, mihin tarkoitukseen marjat menevät ja kuka toiminnasta vastaa.
Samaa mieltä Eräjän kanssa olen siitä, että 10-pykälässä mainittujen kohteiden pienialaisuus on usein luonnonhoidon kannalta melkeinpä vitsi. Kun tällaisen ympärille hakataan aukko niin, että auringon valo paistaa suojelukohteen läpi, ei alkuperäisestä arvokkaasta elinympäristöstä ole paljonkaan jäljellä. Ja seuraavan myrskyn jälkeen on vain kasa ötököiden syömiä tuulenkaatoja, joka toki sekin ympäristöväkeä ilahduttaa. Mutta eiköhän intensiivisen kasvatuksen mahdollistaminen keskitä jatkossa puuntuotantoa tiettyjen omistajien linjaksi ja ihan jo markkinatalouden perusteiden myötä muiden osaksi jää ympäristö- ja virkistysarvot. Ja jos tätä ennustettani peilataan hoidon aktiivisuuteen, ei ympäristöväellä pitäisi olla huolta metsien tulevaisuudesta.
Suomen luonnonsuojeluliiton kanta oli arvattavissa. Vapaudet ovat pahasta poislukien harsinnan laskeminen kasvatushakkuuksi. Eikä Eräjä täysin väärässä ole. Muistammehan ajalta ennen palstauudistusta Ekometsätalouden liiton tiedottajan kuvaileman tapansa hoitaa metsäänsä. Siinä kuvio aukkohakattiin ja istutettiin kuuselle, mutta jätettiin hoitamatta sillä seurauksella, että tilalle kasvoi kolmimetrinen täystiheä pihjalapuusto. Se kuulemma oli sekä ympäristön, että talouden kannalta hyvä menetelmä. Tämä oli tilanne pari vuotta sitten, nykytilaa en tiedä. Toki kustannustehokas se on, koska tavanomaista negatiivista kassavirtaa ensimmäisinä vuosikymmeninä eli omistajan elinaikana ei tule. Lisäksi monimuotoisuus laajemmassa mittakaavassa varmasti paranee, koska vastaavia pusikoita ei juurikaan metsistämme tapaa. Olisiko kuviotason monimuotoisuus kehittynyt hiukan perinteisemmällä hoidolla paremmin, siitä varmaan löytyy jo erilaisia mielipiteitä. Samoin omaisuuden arvon kehittymisestä.
Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että kun vihreidenkin kaipaama metsänkäsittelymenetelmien laajentaminen on toteutumassa, alkaakin parku metsänomistajien mahdollisuudesta päättää entistä itsenäisemmin metsiensä hoidosta.
SLL: ”Lainsäädännöstä ja metsätalouden toimenpiteistä huolimatta luonnon monimuotoisuus metsissä vähenee edelleen. Suunnan kääntäminen edellyttäisi vahvempaa lakisääteistä suojaa.
…
Lakiesitys mahdollistaa myös aiempaa intensiivisemmän puun kasvatukseen ja entistä nuorempien metsien hakkuun, mikä voi heikentää metsäluonnon tilaa.”
