Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Leevillä katsominen hiukan kestää, joten linkki on tässä:
Metsalehti/Keskustelut/
Aihe/Viestiketju/?topicId=698Kassavirta on vain yksi tapa mitata toimintaa. Omaisuuden arvon kehittyminen on toinen. En usko, että tässä kisassa energiapuunkasvatus pärjää yhtä hyvin. Eli voisi sanoa että rahat, jotka sinä otat energiapuun korjuusta ja sijoitat kenties johonkin muualle, tukkipuun kasvatukseen tähtäävä sijoittaa ne omaan metsäänsä. On sitten makuasia, kumpaa pitää parempana. Jos sinä sijoitat ne johonkin, et sinäkään rahoja mihinkään varsinaisesti käytä. Siten on aivan sama, vaikka tili leimikosta tulisikin vasta myöhemmin.
Jos sen sijaan käytät energiapuusta saamasi rahat arkiseen elämään, ei voi puhua sijoittamisesta. Tällöin kassavirralla on isompi merkitys, koska metsätilan myynti ei nyt ole realistinen vaihtoehto.
Juttujen perusteella pitäisi olla lasten sarja alle 50-vuotiaille. Sitten minäkin voisin harkita. Mutta ehkä en kuitenkaan pilaa mukavaa hommaa kilpailemisella. Toisaalta, enhän halkoja ole edes tehnyt, kun vain klapeja käytän.
Laittakaa hyviä arvauksia suuruusluokista, johon pitäisi päästä, jottei ihan kokonaan itseään kisassa nolaisi. Mitä tehdään ja mitä pitää saada aikaan. Sitten tietää, päteekö sama kuin missä tahansa urheilussa eli että n. 50% tuloksiin huippuihin verrattuna pääsee pienellä harjoittelulla, mutta tuosta eteenpäin pitää jo keskittyä.
Kiinnostavampi asia on uudistamisvelvoite ja kasvatushakkuun rajat. Uudistamistoimenpiteet pitää tehdä kolmen vuoden aikana kuten ennenkin. Mutta jos 50 cm kasvatuskelpoinen taimikko pitää olla olemassa etelässä 7 vuodessa, se saattaa jo jotain toimijoita rajoittaa. Pohjoisemman Suomen asioihin en ota kantaa, kun en niitä niin tunne.
Rajan määritteleminen 50 senttiin on hyvä muutos, kuten lakiehdotuksen perusteluista ilmenee. Mutta ehdotuksen mukaisessa tilanteessa esimerkiksi männyn luontaiseen uudistamiseen ja kylvöön liittyisi jo riski, jos tavoitteena on noudattaa lakia. Järkeä ei olisi siirtyä istutukseen vain tämän lakipykälän takia. Lisäksi koska 7 vuotta alkaa juosta hakkuun pättymisestä, eikä uudistamistoimenpiteiden päättymisestä tai sen määräajan (3 v) päättymisestä, esimerkiksi myyrähuipun takia 1-2 vuodella lykättävä uudistaminen istuttamallakin saattaa tehdä jossain paikoissa hommasta tukalaa. Uudelleen tarkastelun paikka siis ehdottomasti. Koko maata kattavia kannattavuuslaskelmia ehdotuksesta ei ole tarpeen tehdä, koska minkäänlaista tappiota ei tässä asiassa tarvitse sietää.
Kari m: ”Metsälaissa (asetuksessa) on varsin alhainen runkoluku, jonka verran täytyy metsässä hyväksyttyjen puuntaimia [olla]”.
Onko ehdotus vähimmäistaimimääräksi ole jo tehty? MEMO-jatkotyöryhmän muistiossa puhutaan vain riittävästä tiheydestä ja että se tullaan asetuksella säätämään.
Kasvatushakkuissa on myös kiinnostava kohta. Ymmärsinkö oikein, että etelässä rehevä KL3 kuusikko pitää harventaa niin, että jäljelle jää vähintään 800 runkoa ja 15 m2 pohjapinta-alaa? Kun vielä ajourat ja ojalinjat lasketaan mukaan, jää puustoisiin kohtiin melkoisen tiheä puusto, yli 800 runkoa/ha. Vai riittääkö, että toinen ehdoista täyttyy?
(Liite 3: Ehdotus metsien kestävästä hoidosta ja käytöstä
annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta)Maan puhdistaminen on kiinnostava ajatus ja ilmeisesti tulevaisuudessa entistäkin tärkeämpi asia ongelmien jatkuvasti laajentuessa. Tarkoittaisiko se sitä, että kyseinen kuvio olisi esim. Metsäkeskuksen papereissa kirjattu määräajaksi erityiskohteeksi ja käsittely olisi päätetty seuraavien vuosikymmenien ajaksi? Jos näin, mitä siitä seuraisi omistajatasolla? Toisaalta, tiedetäänkö juurikäävästä esim. kantojen nostoon liittyen tarpeeksi, jotta asiaa voidaan arvioida 30 vuoden päähän? Ja osataanko tulevaisuutta ennustaa niin hyvin, että noin pitkiä sitoumuksia on perusteltua tehdä.
Jos nyt kuitenkin hirvikanta saataisiin vaikka puolitettua, olisi edes teoriassa taloudelliset edellytykset puhdistaa maata. Nykytilanteessa ei rajoittava tekijä vain männylle soveltuvia kohteita lukuunottamatta ole laki, vaan hirvet.
Sallittavien puulajien osalta en jaksa kiinnostua, koska ehdotus on talousmetsäkäytön suhteen vähintään riittävän väljä. Luontoihmisille tämäkään ei riitä, kun pajuakin eriavässä mielipiteessä haikailtiin. Ovat kai ihastuneet Hannu Hyvösen ”täystiheästä kolmimetrisestä” pihjan muodostamasta taimikosta, joka on luonnostaan syntynyt istutuskuusikon päälle. Erikoinen piirre kuitenkin on sallittujen puulajien ja kasvupaikkatyypin riippumattomuus hieskoivu poikkeuksena. Kai siihen jokin syy on, en vain keksi mikä. Jos laki kuitenkin tällaisena tulee voimaan, on syytä seurata tarkasti uudistamistulosten kehittymistä. Meidän ei nyt pidä pusikoittaa lastemme metsiä toisarvoisilla puulajeilla. Niitä ei kukaan taloudellisesta toiminnasta kiinnostunut tule perkaamaan, ellei keksitä tarkoitukseen soveltuvaa puimuria motokuskeja ilahduttamaan.
Laitoin väärän otsikon alle aloituksen samasta aiheesta:
”A. Jalkanen on muutamaan otteeseen viitannut uuteen metsälakiehdotukseen. Lukaisin nopeasti työryhmän (SYKE, Metla ja Tapio) arvioinnin. Vaikutelma jäi positiiviseksi, mutta uudistamiseen liittyvät asiat saattaa yllättää monet. Määritelmiä muutetaan, joten aikoja ei voi suoraan verrata vanhaan lakiin. Tähän saakka on jo kyllästymiseen saakka kerrottu, kuinka valinnanvapaus kasvaa. Käytännössä uudistamisen vaatimukset ainakin etelässä tiukkenee. Lukaiskaa ja palataan sitten asiaan.
http://www.mmm.fi/fi/index/
etusivu/tiedotteet/121220_
metsalaki.htmlOikealta ”Metsälain muutosehdotusten vaikutusten arviointi”. ”
Pyysin ylläpitoa poistamaan aloittamani keskustelun, koska tämän otsikon alle se kuuluu.
Timppa: ”En epäile, etteikö sitä lehtipuuta löydy, kun lasketaan kaikki Suomen metsät. Tilanne lienee kuitenkin sellainen, että hyvin hoidetuista metsistä lehtipuu poistetetaan pääsääntöisesti jo perkausvaiheessa. Vastaavasti on sitten niitä pusikkoja, joissa ei juuri muuta kasvakaan. Esimerkiksi meikäläisen ”paimentamissa metsissä lehtipuun osuus on vuodesta 1967 pienentynyt 35 %:sta 7 %:iin ja määrä 30 m3/ha:sta 10 m3/ha:iin. Vastaavasti kuusen osuus on kasvanut 6 %:sta 15 %:iin ja määrä 5 m3:stä 22 m3:iin. Meillä on mäntyvaltaiset metsät, joissa männyn osuus on kasvanut 59 %:sta 78 %:iin.”
Mikä on oikea määrä kutakin puulajia? Lehtipuun puuttuminen köyhdyttää, mutta toisaalta sukkession alussa on lehtipuuvaltainen vaihe, joka muuttuu havuvaltaisemmaksi myöhemmin. Yhden omistajan aikana ei tällaista kehitystä ole helppo arvioida, eikä lehtipuun osuuden pieneneminen välttämättä huono asia. Riippuu tietysti siitä, missä kehitysvaiheessa väheneminen tapahtuu. Kuusikon tilalle puhtaan kuusikon perustaminen ei periaatteessa ole järkevää, vaikka käytännössä tilanne saattaakin olla toinen. Todellisuudessa hoitorästit osallistuvat näihin talkoisiin, joten tilanne ei ole niin synkkä kuin uudistamisluvuista voisi päätellä.
