Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Kyllähän pickupin ajettavuus maantiellä pitemmälläkin matkalla on ollut minusta ihan riittävän hyvä jo ainakin 20 vuotta eli siitä lähtien, kun noilla olen ajellut. Ei ne mitään mikroautoja ole, mutta jos jotakuinkin sääntöjen mukaan ajellaan, ei mitään kilpa-autoa tarvitakaan. Päinvastoin, jäisi varmaan monelta turha koheltaminen pois. Mutta vaikka uusissa kulutuslukemat ovat pudonneet 25% kymmenen vuoden takaisiin verrattuna, silti henkilöautoon verrattuna käyttökulut ovat tavanomaisilla ajokilometreillä 1000-2000 euroa korkeammat. Tehostuuko metsänhoito vuosittain tuon verran, jotta lisäkustannus olisi perusteltu? Lisäksi yleensä pickup ei riitä taloudessa ainoana autona, edes kakkosautona se ei aina toimi. Yleensä siihenkin tarvitaan takapenkki.
Oletko Timppa jo saanut kuvat kuntoon?
Kirjautumalla paikkatietoikkunan sivustolle ehkä jotain lisäominaisuuksia tulee käyttöön. Itse en viitsinyt, joten kokosin muutamia karttatasoja powerpointtiin. Paikkatietoikkunassa tiedot on ruuduissa, joiden rajoja ei näy, mutta kokeilemalla selviää. Copypaste-menetelmä ei siis sellaisenaan toimi vähänkään isommilla alueilla, vaan tiedot pitää kopioida ruuduittain ja sitten powerpointissa yhdistää sopiviksi kokonaisuuksiksi. Hiukan täytyy kokeilla, miten logiikka toimii, mutta pian sen hoksaa. Kannattaa kopioida ruutuja valmiiksi dioihin, josta sitten niitä siirtelee sopiviin paikkoihin. Kuvien skaalauksen kanssa pitää olla varovainen, homma menee herkästi siinä sekaisin. Jos samassa diassa on useampi ruutu, skaalauksen myötä ruudut menee päällekkäin ja kartta on tietysti kelvoton. Kaikki ruudut pitää siis skaalata erikseen, mutta tietysti saman kokoisiksi. Samoin siinä pitää olla tarkkana, mikä karttataso on alimmaisena ja mikä päällimmäisenä. Muuten esimerkiksi rajat jää piiloon.
Itse otin powerpointtiin maaperäkartan selityksineen, rajat, ojat (osin vanhentunutta tietoa tosin), korkeuskäyrät, tiestön ja kasvupaikat selityksineen. Samalla otin myös maasto- ja taustakartan sekä ilmakuvan väärävärisenä, jos niille jotain käyttöä myöhemmin keksin. Kasasin noista maaperä- ja kasvupaikkakartat. Liikaa ei kannata ahtaa tietoa yhteen kuvaan, kolme (esim. maaperä, tiestö, rajat) on sopiva määrä luettavuuden kannalta. Tulostuksen kanssa ei pitäisi olla ongelmia. Kopiolaitoksessa saa kuvat muutamalla eurolla vaikka lamiointua, jolloin niistä saa maastokelpoisia.
Varsin havainnollista tietoa metsästä. Toivottavasti myös totuudenmukaista.
Matti Kärkkäinen kertoi Metsieni kirjassaan, että palkkasi yliopistolta geologin selvittämään, mistä kannattaa etsiä sora- ja hiekkaesiintymiä esimerkiksi teiden rakentamista varten. Paikkatietoikkuna taitaa ajaa nyt saman asian hiukan halvemmalla.
Metsuriavusteinen menetelmä on kiinnostava. Jos oikein ymmärsin, metsuri kaataa ajourien välistä moton ulottumattomiin jäävät puut ajouran suuntaan, josta kone saa ne otettua karsittavaksi ja katkottavaksi. Kun unohdetaan korjuuvauriot yms. asiat ja keskitytään puhtaasti tuottavuuteen, en ihan heti kuitenkaan usko sen olevan kovin merkittävästi tehoa lisäävä asia.
Metsuri ei voi kaataa kovin paljon runkoja valmiiksi, jottei tuloksena ole myrskytuhon kaltaista ryteikköä, jossa koneen aika menee kasaa peratessa. Ja kovin montaa kertaa ajouraa pitkin edestakaisin ei varmaan kannata motoa ajattaa, aika menee koneen siirtoihin. Näin ollen koneen ja metsurin töiden keskinäinen rytmittäminen on hankalaa. Kannattavuuden pitäisi perustua siis ajourien osuuden pienenemisestä saatavaan hyötyyn. Vaikka ajourat ottavatkin n. 20% maapohjan pinta-alasta, todellinen tappio on vähäisempi. Latvukset kasvavat ajouran päälle ja ainakin teoriassa ajouran varressa puut kasvavat ylimääräisen tilan ansiosta paremmin kuin muualla. Jossain oli esitetty arvio, että nämä huomioiden ajoura hukkaisi todellisuudessa vain 10% pinta-alasta. Säästöpotentiaali on siis urien määrän puolittamisessa käytännössä pieni.
Mutta jos jollain on tästä enemmän tietoa, kiinnostavaa siitä olisi lukea. Iisalmen sanomien juttua ei löydy netistä vapaasti luettavana.
Voihan Puun takaa olla, että hallituspohjan vaihtuminenkin vaikutti keskustelun hiipumiseen. Enää ei voitu pitää kepua sylkykuppina, kannatuksen romahdus vaaleissa antoi sekin osansa. Mutta merkittävä asia oli myös MEMO-muistion julkaisu. Se toi niin positiivisia uutisia, ettei enää tarvinnut tästä asiasta valittaa. Ja ilman valitusta ei keskustelua oikein synny. Nyt kuitenkin olisi aika herätä, koska mainitsemani asiat lakiehdotuksessa ei oikein vastaa sitä henkeä, mitä muistiossa tarjottiin. Toivottavasti Koskisen kaudella ei munata Anttilan aloittamaa, hyvään alkuun päässyttä metsäalalla historiallista muutosta.
Puun takaa: ”Minulle on jäänyt epäselväksi, mistä ja kenen tahdosta tämä uusin metsälain muutos on saanut alkunsa?”
Jokunen vuosi sitten, kun metsälakia korjattiin nykyisen perustuslain edellyttämään muotoon, sai silloinen maa- ja metsätalousministeri kepun Sirkka-Liisa Anttila valtavasti palautetta lain muutostarpeesta. Osin ehkä siksi, että tuossa muutoksessa meinattiin perustuslaillisten ongelmien lisäksi samalla jatkaa vanhakantaista tuotannon määrää korostavaa linjaa esimerkiksi velvoittamalla uudistamisessa tiettyjä poikkeuksia lukuunottamatta maanmuokkaukseen. Lakiehdotuksen kommenttikierrokselta saatu palaute avasi ministerin silmät, ja siitä tämä prosessi sai alkunsa. MMM:n sivuilla on 27.1.2010 pidetyn Metsänhoidon linjat -seminaarin puheenvuorot. Tämä oli eräänlainen aloitus nykyiselle metsälain uudistamiselle. Anttila perusti MEMO-työryhmän, jonka raportin pohjalta nyt on menty.
Muistatko, kun tuo raportti julkaistiin? Sehän sai alan eri osapuolilta ennenkuulumattoman paljon kiitosta, joten tuskin tässä turhaan ollaan liikkeellä.
MMM:n sivuilla perustellaan metsälain muutoksia kannattavuuden paranemisella, käsittelymenetelmien monipuolistamisella, sääntelyn vähentämisellä, kestävällä käytöllä, innovatiivisuuden lisäämisellä ja kannattamattomien investointien välttämisellä. Kuitenkin tietyissä, varsin tavanomaisissa tilanteissa perusteltu tapa uudistaa metsät estetään ja ohjataan konservatiiviseen kaavaan, jonka on todettu tuottavan kallista, mutta vähemmän laadukasta puutavaraa. Miksi? Kyseinen yksityiskohta on vaikeasti ymmärrettävissä, kun lainlaatijan mielestä vt-kankaalle saa istuttaa vaikka tervaleppää täysin laillisesti tai puolen hehtaarin kuvioilla voi kikkailla metsän repaleiseksi puskaksi.
Nyt olisi syytä miettiä uudestaan, mitä lailla haluttiinkaan saavuttaa ja viilata rajat sen mukaisiksi.
Metsän uudistamisen vaatimukset ei vaikuta yhtään mitään hirvikantaan. Metsästyslaissa ei sidosryhmille jätetä valtaa päättää asiasta, koska riistahallinnon kohtuullisiksi katsomansa vahingot sallitaan. Vai joutuiko riistahallinto jotenkin vastuuseen edes talvikannan lipsahtamisesta 140 000 yksilöön?
Kyseessä on täysin hampaaton laki, joka pitäisi uudistaa välittömästi. Tai ainakin tulkinnassa pitäisi huomioida hirvikannan todelliset vaikutukset esimerkiksi juurikäävän leviämisen estämisen estäjänä, jonka tuloksista saa nauttia nyt työssä käyvän sukupolven lasten lapsetkin. Minusta tässä ei ole mitään kohtuullista. Lisäksi samalla, kun on hehkutettu hirvikannan alenemista huippuvuosien lukemista (nyt melkein on saavutettu katastrofia edeltänyt 20 vuoden takainen taso), on viimeisten 15 vuoden aikana tapahtunut peurakolareiden kaksinkertaistuminen jäänyt julkisuudelta huomiomatta. Ei niissä ole kuollut 2000-luvulla kuin 2 ihmistä, mutta loukkaantuneita tulee keskimäärin 28 tapauksen vuosivauhtia.
http://www2.liikennevirasto.fi/
julkaisut/pdf3/lti_2012-03_
hirvielainonnettomuudet_
maanteilla_web.pdf
