Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Jos jotain yhteenvetoa erilaisista metsänomistajiin kohdistuvista odotuksista yrittää tehdä, pohjoisen puun käytön loppuminen ei olisi yllätys. Toisaalta minun on vaikea uskoa, että noin kävisi.
Ruotsissa metsänomistajayhdistykset toimivat hiukan erilailla kuin meidän mhy, erona mm. oma teollisuus ja oma puunkäyttö. Linkissä olevan jutun mukaan pohjoisessa ollaan vaikeuksissa, joten kai se jotain alasta kertoo.
http://www.metla.fi/uutiskirje/metsatalous-ja-yhteiskunta/2012-02/uutinen-4.htm
Millainen olisi Metsäteollisuuden kaipaama puolueeton, keinoja puun tarjonnan nopeasti ja pysyvästi lisäämiseen etsivä taho? Puolueettomuus ja hinnan alentumiseen tähtäävä tarjonnan lisääminen sopivat ainakin minun mielestäni huonosti yhteen.
Seuraava sahojen kommentti on yllättävä:
”Onko kansantalouden kannalta perusteltua, että kysyntä-tarjontatasapaino haetaan vapaasti markkinatalouden ehdoilla, vai onko järkevää, että tasapainotasoa nostetaan määrällisesti valtion ohjauksella?”
Kun markkinatalouden perään on huudeltu ja kehitys on siihen suuntaan menossa, nyt se ei välttämättä enää kelpaakaan. Erikoista.
Metsäteollisuudella on lääkkeet mietittynä. Metsänomistuksen pitäisi muuttua nopeasti ammattimaisemmaksi. Tuo on ihan ymmärrettävä ajatus, koska silloin puun tarjonta vastaisi nykyistä paremmin vuotuista kasvua ja puun hinta todennäköisesti putoaisi. Samoin mhy:n rooli heikkenisi ja siten tavallisten 30 ha metsänomistajien edunvalvonta vaikeutuisi.
”Metsäteollisuus jakaa sahojen huolen puumarkkinoiden heikosta joustokyvystä sopeutua lopputuotemarkkinoiden muutoksiin.”
Tuohon varmaan jossain määrin mo:t yhtyvät. Näkyikö taannoinen sellun hinnan voimakas kasvu jollain tavalla raaka-aineen hinnassa? Toisaalta vähittäiskaupan puolella on olemassa esimerkki siitä, mihin tässä valitettavasti pyritään.
MTK yrittää kehittää puukauppaa. Ilmeisesti Metsäteollisuuden mielestä se ei riitä. Jos lokakuussa alan toimijat keskustelevat asiasta, toivottavasti sieltä saadaan konkreettisia näkemyksiä siitä, miten tavoitteet halutaan saavuttaa. MTK:lta toivon sitä ennen katsausta, vastaako esitetyt puukaupan ongelmakohdat todellisuutta. Onko raaka-aineen hinta noussut sietämättömän korkeaksi pysyvästi, miten hinta on reagoinut lopputuotemarkkinoiden mukaan ja miten puun tarjonnan määrä on vaikuttanut jalostajien tuotantoon. Osittain nuo ovat kytköksissä toisiinsa (tarjonta vs hinta), mutta metsänomistajana katson, että väitteisiin on vastattava.
Metsäteollisuus ry komppaa sahojen (pääosin Metsäteollisuus ry:n jäseniä) kannanottoa:
”Metsäteollisuus kannattaa eilen valtiovallalle tehtyä ehdotusta selvittää keinoja, joilla puun tarjontaa saadaan parannettua nopeavaikutteisesti ja pysyvästi. On tärkeää saada aikaan puolueeton selvitys, joka tuottaa konkreettisia toimenpide-esityksiä nykyisten ehdotusten rinnalle.
Metsäteollisuus jakaa sahojen huolen puumarkkinoiden heikosta joustokyvystä sopeutua lopputuotemarkkinoiden muutoksiin. Tämä heikentää puuta käyttävän teollisuuden kilpailukykyä kansainvälisillä markkinoilla.
Metsäalan yhteisenä tavoitteena tulee olla toimivat puumarkkinat ja kotimaisen puun käytön merkittävä lisääminen. Kotimaassa hyvin toimivat puumarkkinat ovat keskeinen edellytys sille, että metsäteollisuuden tuotteet ovat kilpailukykyisiä kansainvälisillä markkinoilla. Tällä hetkellä puumarkkinoiden toiminta ei ole kestävällä pohjalla, ja niiden parantamiseen tähtäävät keinot ovat riittämättömiä tai liian hidasvaikutteisia. Tarvitaan siis puumarkkinoiden toimintaa pikaisesti parantavia konkreettisia ehdotuksia.
Suomen metsäomistusta tulee viedä pikaisella aikataululla kohti ammattimaisuutta, jossa arvoketjun kaikilla toimijoilla on yhteinen tahto saada metsistä ja niiden käytöstä tuloa sekä pitää pyörät pyörimässä. Metsätalouden osalta tämä edellyttää lyhyellä tähtäimellä vähintään sivuelinkeinomaista toimintaa.
”Loogisin foorumi näiden tärkeiden asioiden jatkokeskustelulle on maa- ja metsätalousministeri Koskisen vetämä puumarkkinatyöryhmä, joka kokoontuu seuraavan kerran jo lokakuun alussa. Ryhmässä ovat jo valmiiksi edustettuina kaikki keskeiset markkinatoimijat”, ehdottaa Metsäteollisuus ry:n metsä- ja ympäristöjohtaja Tomi Salo .”
Järkevä kannanotto MTK:lta:
Toivottavasti asia ei jää hampaattomaksi kannanotoksi.
Oli hyödyt laskettu miten tahansa, haarukka 127…175 miljoonaa oli pelkkiä kustannuksia. Hyödyt siis pienentävät tuota summaa. Mutta koska hyödyt ovat pääosin yhteiskuntataloudellisiksi laskettavia, en ottanut niitä edellisessä laskelmassa huomioon.
Laskelmasta kuitenkin jäi olenaisin osa pois ja vajaan 1% osuus oli epäolennainen luku. Täydennän siis laskelmaani hiukan.
Em. oletuksin tämän hetken kustannukset ovat siis 92 miljoonaa ja realistinen (minun käsitykseni asiasta) minimitaso 65 miljoonaa. Potentiaalinen säästö olisi siis 27 miljoonaa. Tämä on n. 0,4% budjettivajeesta eli asia, josta viestiketjun ensimäisessä kommentissa oli kyse.
Ei säästökohdetta silti kannata väheksyä. Tarvitaan vuosittain vain 250 kpl vastaavia säästöjä, jolloin asiat on kunnossa. Siitä riittää jokaiselle kansanedustajalle oma nimikkokohde, joten töihin vain!
Nyt kun minun osaamisen taso laskennossa on todettu, on hyvä jatkaa harjoituksia.
Raportissa oli arvioitu kustannusten haarukan keskiarvoksi 151 miljoonaa € / vuosi. Oletetaan, että kustannukset ovat jotakuinkin suorassa suhteessa hirvikannan kokoon. Koska kustannukset oli arvioitu siis suurimman kannan mukaan (suuruusluokkana 140 000), nyt ollaan n. 40% tuota alempana. Tällöin 151 milj. € kustannukset pitäisi olla pudonnut n. 92 miljoonaan. Jos oletetaan, että realistinen kompromissi kannan suhteen olisi 60 000 yksilöä eli n. 30% nykyistä alempana, putoaisi kustannukset vastaavassa suhteessa n. 65 miljoonaan.
Nyt tarkkana, että menee nollat oikein. 65 000 000/7 000 000 000 x 100 = melkein 1%.
Kuka vielä valtiovarainministerin housuissa (tai oikeastaan hameessa) etsisi ratkaisua valtiontalouden ongelmiin hirvistä?
Tällä kaikella en edelleenkään tarkoita, etteikö hirviongelmaa pitäisi ottaa vakavasti. Syy sen hoitamiseen on kuitenkin ihan jossain muualla kuin valtion budjetin miljardiaukossa.
VTV:n raportin liitettä 1 katsomalla näkyy selvästi, mistä pääasiassa kustannukset johtuvat. Liikennevahingot (keskiarvo 130 miljoonaa) edustavat kustannuksista (keskiarvo 151 miljoonaa) n. 86%. Liikenteen puolelta tiedämme, että hirvivahingot korreloivat suhteellisen hyvin hirvikannan mukaan, joten hirvikantaa vähentämällä vahinkosummakin vähenee. Arvioitaessa potentiaalia vaikuttaa asialla valtiontalouteeen, ei pelissä ole tältä osin 130 miljoonaa, vaan vähemmän. Tämä johtuu siitä, että hirvikannan ajaminen sukupuuton partaalle ei ole realistinen vaihtoehto. Minun käsitykseni asiantuntijoiden arvioimasta kestävästä minimikannasta on 40000-60000 yksilön suuruusluokassa, eli 30-50% nykyisestä alemmas.
VTV:n raportti on tehty ennätyssuuren kannan perusteella, josta ollaan nyt tultu alas n. 40%. Tuosta voi haarukoida säästöjen suuruutta muistaen myös sen, että raportissa käsitellään sekä valtiontaloudellisia, että yhteiskuntataloudellisia asioita. Syytä on myös muistaa, että tänä vuonna valtio velkaantuu 7 Mrd €. Kun on laskenut tämän hetken tilanteen mukaisen vahinkosumman, voi jakaa 7 Mrd tuolla summalla ja kertoa luvun sadalla. Näin saadaan selville hirven merkitys valtiontalouden budjettivajeelle.
Kommenttini viestiketjun alkupuolella 2-3 cm rungoista oli turhan hätäinen ja liian vaatimattomaan kokemukseen perustuva. Myöhemmin (8.9.12) kirjoitin tähän viestiketjuun, että oikealla tekniikalla ranteen vahvuiset rungot katkeaa nätisti. Ja kyseessähän on nimenomaan Härmän Taonnan veitsi. Raivaa en ole kokeillut, mutta tuskin se merkittävästi härmäläisestä poikkeaa.
Kokonaan oma juttunsa on se, milloin kannattaa valita raivausveitsi ja milloin raivaussaha. Saksia ei ole tullut edes mieleen käyttää muuhun kuin oksien karsintaan.
