Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Koneviestin vaatii kirjautumista tai lukuoikeuksia. Voi olla, että olen silti jutun lukenut Husqvarnan 535 FBx-reppusahasta. Vai oliko se Metsälehdessä.
Youtubessa on Husqvarnan tekemä mainosvideo aiheesta. Eipä siinä juurikaan polven yläpuolelta runkoja katkottu, joten anteeksi pessimistinen suhtautumiseni asiaan. Reppusahan idea on perustuu, samoin kuten perinteisen raivurinkin, moottorisahaa parempaan ulottuvuuteen. Mielenkiinnolla silti odotan kokemuksiasi. Toivottavasti et kirjoittele niitä viiltosuojakuitujen putsaamisen lomassa.
6 m3, meinaatko raivauskokoista närettä sahalla 70 cm korkeudelta? Kokeile pois, mutta kaksi asiaa torppaa koko homman. Ensinnäkin raivurilla saat käsiteltyä yksiltä jalansijoilta moninkertaisen pinta-alan moottorisahaan verrattuna. Vaihtoehtoisesti voit moottorisahalla kurkotella ja liikkua sahatessasi (houkuttelevan helppoa kevyellä sahalla), kipeyttää selän ja loukata muutenkin itsesi. Toisekseen ohut riuku taipuu ja siksi pomppii sahan hampaissa, joten edes teoriassa saati käytännössä en jaksa uskoa Leevin ajatuksen tuovan mitään lisäarvoa metsänhoitoon. Päinvastoin.
Kuusen istuttamista yhdessä paikassa pohdin. Päällä on viisimetsistä lehtipuuta ja alla jokunen sata kuusta. Varjostusta on sen verran, ettei alikasvostaimet varmaankaan pääse kasvullaan yllättämään. Toisaalta heinikkokin pysyy jollain tavalla aisoissa. Periaatteessa lähtökohta kuusten istuttamiseen lienee huono, mutta jospa vuoden tai parin kuluttua harventaisi lehtipuut alle tuhannen ja poistaisi ne kuusten ensiharvennuksessa. Vai ottaisiko kaiken ylimääräisen nyt pois ja satsaisi täysillä alikasvokseen. Vaihtoehtona on myös kasvattaa harvahko ja aukkoinen lehtipuusto, eikä tehdä mitään erityistä. Korkeintaan toivoa, että luontaista alikasvoskuusikkoa tulee lisää. Viimeistä vaihtoehtoa kyllä epäilen, koska tähän mennessäkään ei sitä tuon enempää ole.
Matti Kärkkäinen sanoo asian kuten se hirvikantaan liittyen on Metsäradion jaksossa ”Metsäsijoittaminen nykyisessä taloustilanteessa” kohdasta 10.11 alkaen:
http://areena.yle.fi/radio/1683964
On huomattava, että kyse on aktiivisesta toimijasta, eikä mistään pusikoiden kasvattajasta.
Minutkin 192 on yllättänyt. Laite näyttää ja tuntuu aika heppoiselta, mutta niin vain on hyvin kestänyt. Mutta kuten sähkösahakeskustelussa (160) totesin, tarveharkintaa kannattaa noudattaa. Metsässä 192:n potku loppuu isompiin sahoihin tottuneen mielestä herkästi kesken, joten pykälää järeämpi on huomattavasti monipuolisempi. Ihan jokaiseen kohteeseen kun ei omaa sahaa kannata hankkia. Toisaalta keveys voi olla hyvä peruste valita 192, kuten tässäkin ketjussa muutamaan otteeseen on todettu. 80-vuotiaalle miehelle tai sahaamiseen totuttelevalle naiselle ei sahan maksimaalinen suorituskyky ehkä ole ihan päällimmäinen vaatimus. Toisaalta esimerkiksi rakennushommissa 192:n teho riittää hienosti ja muutenkin laite on siinä puuhassa parhaimmillaan. Ja saahan 192:lla satunnaiset tukkikokoiset puut ongelmitta nurin ja karsittua. Ainakaan minua lyhyt laippa ei ole häirinnyt.
Sukupuuttoaalto ja siihen johtavat seikat ovat asia, joka kerrottiin minulle jo peruskoulun ala-asteen biologian tunnilla n. 30 vuotta sitten. Kyseessä ei siis ole mikään uusin tieteen havainto tai vihreiden populismi, eikä suomalainen hirvipolitiikka ole kuin hyttysen pissan haihtunut jäännös tässä kokonaisuudessa. Valitettavasti vain talous on asia, joka menee tuollaisen tiedon edelle. Hiukan karrikoituna hyvinä aikoina on varaa olla huolestunut, mutta huonoina aikoina ei muu kuin oman talouden tila kiinnosta. Eikä monimuotoisuuden puolesta tehtyjen toimenpiteiden runsaus ainakaan tähän mennessä ole ollut liioittelua, enemmänkin eräänlaista käsienpesua. Siis käytännössä muodollisuuteen rajoittuvaa vakuuttelua siitä, että jotain asialle on tehty. Täysin ymmärrettävä ongelma on, että pieni Suomi tai edes EU ei voi globaalissa asiassa olla niin merkittävä suunnannäyttäjä kuin haluaisi. Se talous…
Niin paljon kuin vihreää puoluetta moititaankin taloudellisen toiminnan edellytysten torppaamisesta, taustalla kuitenkin kiistämättä on aivan oikea tavoite. Niitä ei saavuteta, ellei hankalia päätöksiä tehdä. Paljonko ollaan tarvittaessa valmiita uhraamaan elintasosta? Ja esitetään sama kysymys vaikkapa Euroopan eteläisille maille.
Suorittava porras: ”Alueelliset erot eläinmäärissä ovat valitettavasti melkoiset. Ehkä väitteeni siitä ,että hirviongelmat ovat ohi , eivät pidä aivan joka kolkassa paikkaansa .”
Ei tosiaan pidä, siitä pitää huolen 85000 yksilön talvikanta. Pikemminkin niin, että mainitsemiasi tyhjiöitä löytyy sieltä sun täältä. Jos tyhjiöitä olisi merkittävä määrä, tarkoittaisi se sitä, että muilla alueilla tiheys olisi valtava, samoin vahingot. Ja tällöin ei tietenkään olisi kuvaavaa sanoa, että aivan joka kolkassa hirvivahingot eivät olisi ohi.
Suorittava porras: ”Tosiasia kuitenkin on , että ongelmat eivät ole enää kovin laajoja , enemmänkin paikallisia.”
Kyse on suhteellisesta asiasta ja sinä varmaankin vertaat tilannetta huippuvuosiin. Metsänomistajilla on varmaan oma näkemys siitä, mitkä ovat ongelmia ja kuinka laajoja ne ovat.
Suorittava porras: ”Viime keväisessä hirvitalousalueen käsittävässä palaverissa todettiin kannan pudonneen Keski-Suomessa paria poikkeusta lukuunottamatta tavoitetason alarajalle.”
HIljattain oli jossain lehdessä kartta koko Suomen hirvikannan tilanteesta maakunnittain. Sen mukaan Lappia lukuunottamatta oltiin suht tasaisesti hiukan päälle 3 yksilöä/1000 ha kaikkialla. Tavoitekantahan, joka tosin on metsästäjien, mutta ei metsänomistajien määrittelemä, on lähteestä riippuen 2-4 tai 3-4/100 ha.
