Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Pekka K: ”Mielenkiintoinen lähtökohta, mutta tuo toisen kappaleen pohdintasi on nopeasti ajateltuna vähän raakile. Jos puun halkaisija on ennen oksakohtaa 10 cm ja siten oksien yhteenlaskettu pinta-ala pitäisi Da Vincin mukaan olla sama kuin rungolla eli ~78cm². Jos oksakiehkuran jälkeen puu ohenisi sen määrän niin pituuskasvuhan loppuisi hetikohta aivan tykkänään.”
Leonardon havainnon mukaan puun haarautuessa pinta-ala säilyy. Eli haarojen yhteenlaskettu ala on sama kuin ennen haarautumista. Sen sijaan kysymykseni oksista ei ole raakile. Oksat ei ole sama asia kuin puun rungon haarautuminen, eikä oksien ala ei ole sama kuin rungon, joten rungon kasvun ei tarvitse loppua oksakohtaan, eikä tarvita hatusta revittyä 6% korjausta.
Harrastelija: ”- hirvivahingot 70 ha:lla, se tipahti n. puoleen 2010 vuodesta. Koko metsäalaan (26 300 000 ha) verattuna se on 0,000266 %.”
Miten tuollaiseen lukuun päädyit?
Harrastelija: ”Puuvaranto on Suomessa suurin sitten 1980-luvun, liekö edes silloinkaan ollut enemmän, koska metsämaata on lisätty kaikenlaisilla hoitotoimenpiteillä.
…
Suomen metsät kestää kyllä sorkkaeläinden laiduntamista 2-3 / hirveä tuhannella hehtaarilla.
Eli paljon melua mehänpoika tyhjästä 🙂 ”Ei synny tämä melu tyhjästä. Puuta meillä kyllä on enemmän kuin aikana, jolloin asiaa on tilastoitu. Mutta satsaukset, joita puun määrän kasvattamiseksi vuosikymmenien mittaan on tehty, ovat olleet valtavia. Ei todellakaan ole syytä väheksyä työtä ja syöttää tulosta hirville.
Olennaista on kuitenkin se, kuinka taloudellisesti raaka-aineketju toimii. Vaikka puuta kuutiomääräisesti olisikin paljon, ei tuottajaa, korjuu-urakoitsijaa, eikä ostajaa lämmitä viallisten puiden korjuu huonosta leimikosta. Jos tavoitteena olisi hakettaa metsät, ei asialla olisi niin väliä, mutta kun tavoitteet useimmilla on pikkuisen kunnianhimoisemmat.
Jos keskiarvoksi eteläisessä Suomessa saataisiin 2 hirveä/1000 ha, tilanne olisi minun mielestäni aika hyvä. Mutta koska kanta on nyt n. kolmanneksen suurempi, ei se uskoakseni useimpia aktiivisia puuntuottajia tyydytä.
Tuota noin. Taiteesta en mitään ymmärrä. Mieleeni tulee silti tapaus, jossa joku taidealan ihminen, olisiko ollut gradua tehnyt opiskelija, analysoi Juice Leskisen tekstejä ja löysi niistä mitä erilaisimpia merkityksiä. Kun sitten Juicelta kysyttiin, mitä teksteillään halusi sanoa, ainakaan analyysiä tehneen löytämiä ajatuksia ei niissä ollut.
Kokeilin, miten onnistuu lähellä ja kauempana olevien kohteiden saaminen samaan kuvaan. Relaskoopilla oli hyvä kokeilla ja yksi niistä sitten päätyi tänne. Ihan hauskaa silti on, jos kuva saa mielikuvitukseen vauhtia tai jos siitä löytyy muuta sisältöä. Mutta en nyt ainakaan toistaiseksi aio vaihtaa kuvaa.
Mitä tarkoitat?
AC:n lainaus MT:stä: ”Kuusettuminen ei ole hyvä asia esimerkiksi metsätuhojen, kuten kirjanpainajan ehkäisyn kannalta.”
Tuo on totta, mutta kokonaisuutena toistaiseksi pelkkää spekulointia. Suomessa mänty on laji, jonka määrä ja myös osuus puustosta on viime vuosikymmeninä kasvanut eniten. Kuusen, koivun ja muun lehtipuun määrä on kasvanut maltillisemmin, 90-luvun alusta viime vuosiin kuusen tilavuus on jopa supistunut. Aivan viimeisinä vuosina kuusi on kirinyt, mutta edelleen ollaan vuoden 1990 tasolla. Siis ajalla, jolloin kokonaispuusto oli n. 1850 milj. m3, kun se nyt on 2300 milj. m3.
Kokonaan eri asia sitten on se, että lehtipuun määrän kasvua selittää ainakin osittain hoitamattomuus, mikä varmasti tuottaa omistajalle isomman tappion kuin kuusettumisen aiheuttama maaperän köyhtyminen. Toki aktiivisesti hoidetuissa metsissä saattaa kuusettumista tapahtua, mutta mikään kansallinen ongelma se ei ainakaan tähän saakka ole VMI:n tilastotietojen valossa ollut.
Metsäpäivät on eri asia kuin metsämessut. Pääsylipun hinnassakin on siirretty pilkkua.
Hankala paikka. Mitä jälkiviisaana ja ilman sääntelyä tekisit toisin, jos nyt vastaava tilanne osuisi kohdalle? Lieneekö taloudellisesti mahdoton tilanne yrittää tuossa tehdä mitään varsinkin, kun melko pohjoisessa ollaan?
Mutta ihanaa ja södeä metsätyttöstä ei tuolla taktiikalla ole viereesi sohvalle istumaan tainnut tulla?
Paljon on tosiaan hyviä ja ns. hyviä neuvoja annettu, mutta moniko ihan oikeasti on onnistunut iskemään yhden illan aikana itselleen oikeasti kivan ihmisen, josta on rakentunut pitempi parisuhde?
Taneli: ”6tukkikin tietää kokemuksesta, miten paljon variaatioita siihen samankin puun kaatamiseen voi sisällyttää.”
Niin, eihän sitä välttämättä etukäteen tiedä, mistä suunnasta huomenna tuulee.
”Tässä sitä pimeinä ja sateisina iltoina miettii että olisipa se mukavaa kun olisi ihana ja tosi söde metsätyttönen seurana,niin ei tarvitsisi itsekseen istuskella.”
Sitten kun tuollainen tyttönen vieressä istuu, aika metsän hoitamiseen kutistuu murto-osaan nykyisestä ja näkemys hoitorästeistä saa ihan uutta ulottuvuutta. Harva kun tyytyy istumaan vieressä vain pimeinä ja sateisina iltoina ja tuskinpa edes Iron Man sitä haluaa. Mutta odotas vain, kun löydät ympäriltäsi joukon lapsia… Tarkoitus ei ole pelotella, mutta kokonaisuus on syytä tiedostaa.