Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Ylempänä mainitsin päätehakkuun jälkeisen tauon pitämisestä. Jostain olen saanut käsityksen, jonka mukaan Ruotsissa muutaman vuoden elpymisvaihe olisi käytössä oleva menetelmä. Jos käsitykseni on oikea, perustuuko tuo tutkittuun tietoon vai mutuun? Ja mihin sillä pyritään, tukkimiehen täin torjuntaan vai johonkin muuhun?
Narun venyminen onkin kaksipiippuinen juttu juuri tuon löystymisen takia. Itselläni ei venymätöntä narua ole ollut, joten ainakin jonkinlainen jännitys on säilynyt siihen saakka, kun puu on omalla painollaan alkanut kaatua. Voi olla, että joustavuudesta on jossain tapauksissa hyötyäkin.
Kääntöpyörää ehdotettiin taljaan. Varmaan hyvä, mutta minun ratkaisuni on ollut puun pituutta kauempana oleva kiinnityskohta. Silloin ei vaaraa allejäämisestä ole. Jos rissaa käyttää, tulee vetonarulle herkästi pituutta tarpeettoman paljon, jolloin venyminen pitää ottaa entistäkin paremmin huomioon.
Traktori on varmasti hyvä, jos kohteessa tilaa ja koneessa painoa riittää. Yleensä kaava-alueella ei tilaa ole, joten taljalla monesti joudutaan pelaamaan.
Ei varmaan ole huono ajatus kokeilla taljaa muutaman kerran helppojen puiden kanssa, ennenkuin kahden talon väliin alkaa tukkipuuta tähtäämään. Vaikka sitten metsässä simuloi tilannetta kaatamalla jonkun puun väärään suuntaan, siis luonnollista kaatosuuntaa vastaan. Ja tosiaan, sähkölaitokselta edelleen saa apuja linjojen vieressä. Kaadonsuuntaajan saattaa saada mhy:stä lainaksi, mutta itse en ainakaan sillä lähtisi harjoittelemaan, kun en vehjettä koskaan ole käyttänyt.
A. Jalkanen: ”Kysymys kuuluu, mitä uudistamisen vaihtoehtoja meille jää jäljelle: kylvö, luontainen uudistaminen ja jatkuva kasvatus?”
Tilanteessa, jossa juurikääpä on ongelma, eikä puulajin vaihto mahdollinen, tulee mieleeni yksi mahdollisuus. Se on perinteisen käsityksen mukaan vihonviimeinen tapa hoitaa metsää, mutta jos vahinko on jo tapahtunut, sen reunaehtojen mukaan pitää pelata.
Päätehakkuun jälkeen pidetään useamman vuoden tauko ennen uudistamista. Tiedän, että periaatteessa juurikäävästä toipuminen kestää ainakin kuusella puolet ihmisiästä, joten niin kauan ei ole mahdollista odottaa. Kantojen noston vaikutusta juurikääpään selvittäneessä tutkimuksessa kuitenkin todettiin taudin vähenevän ainakin ohuemmista juurista muutamassa vuodessa merkittävästi, joten ehkä tämän tyyppisellä asialla voisi tilanteeseen vaikuttaa.
En tiedä, kuinka juurikäävän vähenemistä ilman kantojen nostoa on tutkittu, mutta asia voisi olla selvittämisen arvoinen.
Suorittava porras: ”Hirvieläimet uhkaavat enää aniharvoilla alueilla metsätalouden harjoittamista. Ihmisten välinpitämättömyys ja lyhytnäköinen ajattelu ovat todelliset ongelmat. Ilmastonmuutoskin on uhkana kyseenalainen.”
Milloin mahdat päästä eroon tuosta päähänpinttymästäsi? Se, että sinun kotiseudullasi on hirvityhjiö ja media uutisoi vain samanlaisia tapauksia hirviporukoiden syksystä, ei hirven vaikutusta metsätalouden harjoittamiseen muuta mihinkään. Muistathan, että meillä kuitenkin on 85000 yksilön talvikanta, joka edelleen on merkittävä vahinkoa aiheuttava tekijä taimikoissa.
Suorittava porras: ”Mutta mitä tekevät ”energiapuunkasvattajat”?”
Olen samaa mieltä kanssasi energiapuun korjuun järjettömyydestä monissa kohteissa.
Suorittava porras: ”Avaajan esittämiin kysymyksiin tulee suhtautua vakavasti , mutta kannattaa kuitenkin lukea perjantain Maaseudun Tulevaisuuden (02.10.1012) metsätaloutta koskeva pääkirjoitus ja päätellä tämän jälkeen asioiden tärkeysjärjestys.”
Ei hoitorästejä ja hirvikannan alentamista pidä laittaa tärkeysjärjestykseen. Ne eivät millään tavalla liity toisiinsa. Hirvikanta tekee tuhoja niillekin, jotka metsänsä ovat moitteettomasti hoitaneet. Tällöin hirvivahingoille ei mitään voi. Lisäksi hirvikanta aiheuttaa ylisukupolvisia vahinkoja esimerkiksi vaikeuttamalla juurikäävän torjuntaa. Hoitamattomuuden seurauksena aiheutuneet tappiot ovat kuitenkin oma valinta. Päätösvalta siinä asiassa löytyy peilistä toisinkuin hirvivahinkojen suhteen on tilanne.
Ihan tavallisella rautakaupan 4000 kg:n taljalla olen kaatanut pihapuita. Mitään erityisen hankalia ei ole ollut. Sellaisia kuitenkin, että suunnan varmistaminen pelkän kaatokolon ja vänkärin lisäksi on apua ollut syytä käyttää.
Tikkailla vaijeri (naru) kiinni niin ylös, kun mahdollista. 5 metriä antaa jo kivasti momenttia. Toinen pää pitäisi myös saada johonkin tukevaan paikkaan kiinni riittävän kauas. Tukkikokoisen puun tyvi on hyvä. Sitten vain kiristämään, sahaamaan kaatokoloa ja taas kiristämään. Ainoa ongelma tuossa on pitkän narun venyminen, tavallisen taljan varat loppuu herkästi. Kannattaa siis valita venymätön naru. Tai sitten vaijeri, joka varmaan venyy hyvääkin narua vähemmän.
Pahasti väärään suuntaan kallella oleviin en tätä menetelmään pihapuiden suhteen itse kokeilisi, koska riski puun pyörähtämisestä tai vastaavasta yllätyksestä on silloin turhan iso.
Valtioneuvoston asetus metsien kestävästä hoidosta ja käytöstä
3 §
MetsäsuunnitelmaMetsälain 4 a §:ssä tarkoitettuun metsäsuunnitelmaan on sisällytettävä:
1) metsänomistajan yhteystiedot, tiedot suunnitelman laatijasta sekä laadintaperiaatteista;
2) yhteenvetotiedot puustosta, kasvusta, hakkuista ja metsänhoitotöistä sekä kehitysennuste;
3) metsiköiden sijainti kartalla, pinta-ala, kasvupaikkatiedot, puuston ikä, puuston kehitysvaihe ja määrä, ehdotetut metsänhoitotyöt ja niiden kiireellisyys sekä hakkuissa hakkuutapa, kertymän rakenne ja hakkuun ajankohta sekä uudistushakkuissa lisäksi uudistamisen työvaiheet;
4) tiedot metsälain 10 §:ssä tarkoitetuista erityisen tärkeistä elinympäristöistä, kiinteistä muinaisjäännöksistä sekä muut maan- ja metsänkäytön rajoitteet.
Ajantasaisella metsäsuunnitelmalla tarkoitetaan suunnitelmaa, jonka tietojen keruusta ei ole kulunut Ylä-Lapissa 20 vuotta, muualla Pohjois-Suomessa 15 vuotta ja muualla Suomessa kymmentä vuotta pidempää aikaa. Ylä-Lapilla tarkoitetaan Enontekiön, Utsjoen ja Inarin muodostamaa aluetta. Ajantasaisena pidetään myös vanhempaa metsäsuunnitelmaa, jos metsäsuunnitelman tietoja on päivitetty metsässä tehtyjen toimenpiteiden jälkeen, uusia toimenpidetarpeita kirjataan suunnitelmaan ja puuston kasvut päivitetään vuosittain.
PMM: ”2. Onko metsäsuunnitelmasta mitään lakia tai virallista ohjetta jossa kerrottaisiin mitä suunnitelman tulisi sisältää?”
Metsälaki:
4 a § (10.9.2010/822)
MetsäsuunnitelmaMetsäsuunnitelmalla tarkoitetaan metsänomistajan yhden tai useamman metsäkiinteistön metsien puuvaroja ja tilaa sekä hoitoa ja käyttöä koskevaa ajantasaista suunnitelmaa, joka on laadittu usealle vuodelle. Metsäsuunnitelmassa esitetyt toimenpiteet eivät saa olla suunnitelman laatimisajankohtana voimassa olevien metsien hoitoa ja käyttöä koskevien säännösten vastaisia.
Edellä 1 momentissa säädetyt vaatimukset täyttävä metsäsuunnitelma on suunnitelma, jota tarkoitetaan yhteismetsälain (109/2003) 31 §:ssä, metsänhoitoyhdistyksistä annetun lain (534/1998) 10 §:n 1 momentin 1 kohdassa, ortodoksisen kirkon kirkkojärjestyksen (174/2007) 117 §:ssä ja kirkkojärjestyksen (1055/1993) 15 luvun 8 a §:ssä.
Metsäsuunnitelman ajantasaisuudesta, sisällöstä ja tarkistamisesta säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.
Kantona on ilmeisesti päättänyt harsia metsiään. Mainitsit, että ei tehdä mitään mistä ei tule tiliä. Menetelmäsi kyllä kuulostaa siltä, että tiliä ei tosiaan tule.
Sitä en kuitenkaan tiedä, miten esimerkkiisi liittyy velkaantuminen verrannollisena vallitsevalle tavalle hoitaa metsiä. Itse en keksi metsiin liittyen muuta tapaa velkaantua kuin ostaa lisää metsää. Se taas ei riipu siitä, miten metsiä hoitaa, mutta vaikuttaa olelllisesti velanmaksunopeuteen.
Ainoa, mistä taidetaan olla samaa mieltä on se, että energiapuukohteen kasvattaminen ei ole tavoitteena. Fakta tietysti on se, että energian hinnalla on vain yksi suunta, joten tulevaisuudessa tilanne saattaa olla toinen. Kuitenkaan alussa mainittu pieniläpimittainen kohde ei ole ratkaisu siinäkään tilanteessa.
