Jos nyt edes hiukan vakavammin pohtii metsänhoidon koneellistumista, en usko raivauksen olevan kovin lupava kehityskohde. Koneellistumisessa pitäisi tehojen nousta radikaalisti manuaalityöhön verrattuna, koska konetyön kustannustaso on kova. Käytännössä teho tarkoittaa järeitä koneita ja selväpiirteistä työmaata. Näinhän homma on kaikkialla muuallakin mennyt, esim. maataloudessa. Kaikenlaiset mönkijät, tehojätkät, ruotsalaisten pikkukoneet yms. viritykset edustavat puuhastelua, jossa pääomakulut kasvaa suhteettoman suureksi. Tuollainen näennäisesti näppärä robottikaan ei edes teoriassa voi toimia taimikossa tehokkaasti, siihen tarvittaisiin valtavan kokoinen himmeli. Se taas aiheuttaa omat ongelmansa taimikossa. Eihän robottikaan tee muuta kuin tutkimustyötä.

Veikkaan, että hoidon koneellistumisen edellytyksenä on ympäristöväkeä kauhistuttavat puupellot, jotka on uudistamisvaiheen alusta asti suunniteltu konetyön ehdoilla. Puut suorissa riveissä, suorat ajourat, kivet yms, liikkumista haittaavat tekijät poistettu, massiiviset kuviokoot jne. Vaihtelevan maaston ongelmat jää silti jäljelle. Ei varmaan olisi pahitteeksi jo nyt ottaa mahdollisuuksien mukaan tällaisia asioita uudistamisvaiheessa huomioon.

ostaamy: ”pullovesibisnes

http://yle.fi/ohjelmat/1764856

Tuohan se onkin vielä ryöväämättä: puhtaat vedet joita ei ole vielä metalleilla pilattu.”

Ei ole metalleilla pilattu, mutta kun puhtaassa vedessä kasvatetaan bakteereja, on jotkut siitäkin valmiita maksamaan ylimääräistä.

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/
Hanavesi+voittaa+pulloveden+
puhtaudessa/1135228894066

Kun tänne linkitetyn Heldan arkiston vanhoja kirjoja olen lueskellut, samaan johdonmukaisuuteen olen kiinnittänyt huomiota. Pari asiaa tulee mieleeni. Ensinnäkin se, että mitä oleellista tutkimus on viimeisen sadan vuoden aikana saanut selville. Toisaalta tällainen pitkäjänteisyys antaa aihetta varovaisuuteen uusien villitysten suhteen.

Metsässä ”voi kokeilla”-tyyliset jutut metsänomistajatasolla ovat aika arveluttavia. Jos nyt istutan vaikka siperianpihtaa ja saan aikaiseksi hyvän taimikon, ensimmäiset merkit onnistumisesta tai epäonnistumisesta saan ehkä silloin kun on aika luopua metsistä. Toisaalta kokeilut pitäisi tehdä isommassa mittakaavassa, jotta niistä voisi joskus olla iloa. Pieni erikoisempaa puulajia oleva kuvio tuskin on kiinnostava ostokohde kenellekään, ellei sitten kelpaa massapuuksi kuusen tai männyn sekaan. Isommassa kohteessa taas riskit kasvaa, joten itse jätän tällaiset kokeilut Metlan murheeksi.

Edellä kirjoitinkin, että sinun mielestä kantaa ei tarvitse alentaa metsästämällä. Se on eri asia kuin pelkkä hirvien metsästäminen. En siis ole laittanut sanoja suuhusi. Sinä ainoastaan kuvittelet niin.

Tässä yhteiskunnassa asiat nyt vain menee niin, että jos halutaan luoda jollekin asialle riittävät edellytykset, pitää siihen vaikuttaviin asioihin puuttua. Jotta nykyisin metsänhoidossa vallitsevalla tavalla olisi edellytykset onnistua taloudellisesti, edellyttää se tiettyä sorkkimista metsätaloudelle ongelmia aiheuttaviin tekijöihin. Luonnollisesti haittoja pitää siis vähentää. Asia on periaatteessa sama kuin vaikkapa liikenteen aiheuttama melu. Jos melu alkaa haitata asutusta, on syytä rakentaa meluvalli. Olisi epärealistista pyrkiä vähentämään liikennettä melun vähentämiseksi. Aivan sama pätee sinun ajatuksiisi metsän kasvattamisesta ilman taimikoita, koska vain realististen keinojen käyttöä on syytä harkita. Siinä olet kyllä oikeassa, että hirviltä loppuu ruoka ja siten kanta alenee, mutta niin loppuu myös edellytykset kilpailukykyiseltä metsänhoidoltakin. Harsimalla ei vanhan kuusikon tilalle saa kasvatuskelpoista männikköä tai koivikkoa aikaan ainakaan ilman, että voidaan puhua taimikoista luopumisesta.