Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Tuo luonnossa vallitsevien mitä monimuotoisempien tekijöiden huomioinnin vaikeus minullakin jäi päällimmäiseksi ajatukseksi. Esimerkiksi Saaristomeren ahvenkannan sanotaan olevan pienentynyt. Syynä pidetään kovaa kalastuspainetta, jonka takia isokokoisimmat ja siten usein myös nopeakasvuisimmat yksiöt ovat tehokkaimmin poistettuja. Tämä on vaikuttanut perimään, jolloin uudet sukupolvet ovat hitampikasvuisten yksilöiden jälkeläisiä. Tiedä sitten, pitääkö paikkaansa, mutta vähintään epäillen on syytä suhtautua hirvihavaintoihin.
Puun takaa: ”Kyllähän nopealiikkeinen pottiputkimies laittaa taimia maahan ihan laadukkkaasti ja kustannustehokkaastikin, mutta kysymys onkin siitä, mistä näitä kavereita riittää jatkossa. Ainakin meilläpäin suurimmat metsänomistajat, eli metsäyhtiöt, yhteismetsät ja suuremmat yksityiset ovat siirtyneet koneistutukseen jo vuosia sitten. Nyt varhaisperattuna ei voi kuin ihastella näitä nuoria taimikoita.”
Istutus onkin huomattavasti helpompi ympäristö kuin raivaus ja siksi siinä koneellistumisen näkymät ovat lupaavammat. Mutta kun otit tekijän roolin esiin, voisi sitäkin koneellistumiseen uskomisen lomassa pohtia.
Otetaan esimerkki urheilusta. Tavallinen riviharrastaja juoksee maratonin 5 tuntiin suhteellisen vähällä harjoittelulla. Maailman huiput tarvitsee puolet ajasta. Kaikki ei maailman huippuja voi olla, mutta mikä on potentiaali tavallisella ammattimiehellä tai -naisella työtehon kehittämisessä. Ei välttämättä niin, että hikipäässä repiä pitäisi kuten ennätystä maratonissa, vaan ihan samalla rasitustasolla kuin nykyäänkin työtä tehdään. Veikkaan, että aiheeseen paneutumalla tuloksiakin syntyisi. Ainakin nopeammin kuin konetta odottaessa. Samalla tietysti tuska koneiden kehittäjien puolella kasvaisi.
Alussa heitin ennusteen siitä, että koneiden käyttö edellyttää koneiden ehdoilla tehtyä taimikkoa. VTT kehitteli jokin aika sitten sirua, jolla tukkien alkuperä voidaan tunnistaa. En tiedä, mitä projektille kuuluu, mutta mahtaako homma mennä siihen, että tulevaisuudessa siru laitetaan jo taimeen ja josta raivuri paikantaa säästettävän taimen. Luonnontaimien ennuste on sitten heikompi.
Tulevaisuutta arvuutellessa on hauska joskus löysätä pipoa ja oksentaa ajatukset ulos ilman turhaa itsekriittisyyttä…
Puun takaa: ”Tämä robottikeskustelu muistuttaa yli 30-vuoden takaista keskustelua motoista. Silloin sanottiin, ettei motoilla voi, eikä kannata tehdä kuin kaikkein suurimpia aukkoja. Meni kymmenen vuotta ja puusta korjattiin jo 90% motoilla.”
Ketjun alussa esität kovin optimistisia näkemyksiä aiheesta. Niissä kaikissa on erona vain se, että joko toimintaolosuhteet ovat huomattavasti taimikkoa vakiintuneemmat tai yksinkertaisemmat tai sitten robotti ei tee massatuotantoa. Lentokoneetkin käsittääkseni nousevat ja laskevat edelleen ihmisen ohjaamana, vaikka automatiikkaa siinäkin on mukana. Mutta kun taivaalle päästään, napsauttaa lentäjä autopilotin päälle. Samoin laivat ohjataan käsin satamaan, mikä on vaikein vaihe koko hommassa. Taimikon hoito on jatkuvasti näihin verrattavaa työtä, joten itse en 10 vuoden perspektiiviin usko, vaikka se motojen kohdalla niin menikin.
Motonkin tehokkuus perustuu siihen, että kone ihmisen ohjaamana pystyy tekemään raskasta työtä. Taimikonhoidossa ei työn raskaus ole päälimäinen ongelma, vaan vaatimus nopeudesta ilman, että tuhoaa säästettäviä taimia. Lisäksi vieläkään ei ole opittu tekemään hakkuita taimikon seassa (kaksijakoinen metsä tai harsinta), joten pitkä matka motoillakin on vielä edessä, ennenkuin ne soveltuvat oikeasti monimuotoiseen työhön. Kehitys kehittyy, mutta koneellisen taimikon hoidon läpimurrosta ei ole vielä merkkiäkään. Vastahan on jätetty raivurista kaasarin säätöruuvit pois.
Puun takaa: ”Siinä vapaaehtoisessa yhdistelmässä on ajatus, että sellainen metsänomistaja, jolla on puunmyyntiaikeita ja -haluja, voisi maksaa osan verosta pinta-alan mukaan ja saisi hyvityksenä pienemmän myyntiveroprosentin. Valinta olisi määräaikainen, esim. 10 vuotta.
Tämä laittaisi puuta liikkeelle ja helpottaisi esim. metsätilojen sukupolvenvaihdoksia.”Noin varmaan artikkelissa mainittu kaverikin asiaa oli pohtinut. Teoriassa hyvä juttu, mutta käytännössä ole samoilla linjoilla kuin putte. Lisäksi tulee pinta-alaverotuksen määräytymisperusteiden aiheuttama ylimääräinen työ eli kustannus jonkin maksettavaksi. Vaarana on myös luoda porsaanreikiä markkinoille, kuten edellissä muutoksessa tapahtui. Vaikka moni niistäkin osasi hyödyn korjata, en jaksa uskoa reikien parantavan alan toimivuutta ainakaan, jos tarkastellaan vähänkään pitempää ajanjaksoa.
Ihan varmasti koneiden työn laadussa on varsinkin kehittelyvaiheessa sanomista. Vaan niin on ihmisen tekemässä työssäkin. Tämän palstan juttujen mukaan näin tapahtuu ainakin, jos mhy:n kautta operoi…
Voi olla, ettei raivuria erikoisempi laite yleisty vielä pitkiin aikoihin, mutta jos pelle pelottomat eivät kehittele, ei kehitystäkään tapahdu. Ja kannattaa sekin ottaa huomioon, että metsuri+raivuri-yhdistelmässäkin kehitettävää riittää alkaen siitä, millä systeemillä taimikkoansa kasvattaa. Nykyinen tapa hoitaa ne vasta kun on pakko tai vähän sen jälkeen on aika älyvapaa tilanne, kun puhutaan jostain roboteista.
A Jalkanen: ”Miten muuten noihin 9000 pisteeseen pääsee – minä en pääse 10 kysymystä edemmäksi, siinä joutuu aina arvontaan tai loppuruutuun. Voiko 9000 pistettä kerätä jo 10 kysymyksellä?”
Maksimi taitaa olla 9330 pistettä. Nopeus ratkaisee, siten lista ei ihan parasta mahdollista kuvaa metsäalan osaamisesta anna. Voidaan myös spekuloida sillä, onko esimerkiksi makasiinin ensimmäinen vuosikerta olennainen tieto. Toki jos mönkkäriä jaetaan palkintona, lievä mainostaminen olkoon sallittua. Yli 8000 pisteen suoritus kyllä edellyttää sitä, ettei koko kysymystä ja kaikkia vastausvaihtoehtoja ehdi lukemaan. Enemmän kyse on Speden spelien reaktionopeustestin kaltaisesta laitteesta, jossa harjoittelulla on aika iso merkitys. Mutta ihan hauskaa viihdettä ja jospa Metsälehti laittaisi rankilistan kärjelle erikoispalkinnot…
