Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Puun takaa: ”Minulle on jäänyt epäselväksi, mistä ja kenen tahdosta tämä uusin metsälain muutos on saanut alkunsa?”
Jokunen vuosi sitten, kun metsälakia korjattiin nykyisen perustuslain edellyttämään muotoon, sai silloinen maa- ja metsätalousministeri kepun Sirkka-Liisa Anttila valtavasti palautetta lain muutostarpeesta. Osin ehkä siksi, että tuossa muutoksessa meinattiin perustuslaillisten ongelmien lisäksi samalla jatkaa vanhakantaista tuotannon määrää korostavaa linjaa esimerkiksi velvoittamalla uudistamisessa tiettyjä poikkeuksia lukuunottamatta maanmuokkaukseen. Lakiehdotuksen kommenttikierrokselta saatu palaute avasi ministerin silmät, ja siitä tämä prosessi sai alkunsa. MMM:n sivuilla on 27.1.2010 pidetyn Metsänhoidon linjat -seminaarin puheenvuorot. Tämä oli eräänlainen aloitus nykyiselle metsälain uudistamiselle. Anttila perusti MEMO-työryhmän, jonka raportin pohjalta nyt on menty.
Muistatko, kun tuo raportti julkaistiin? Sehän sai alan eri osapuolilta ennenkuulumattoman paljon kiitosta, joten tuskin tässä turhaan ollaan liikkeellä.
MMM:n sivuilla perustellaan metsälain muutoksia kannattavuuden paranemisella, käsittelymenetelmien monipuolistamisella, sääntelyn vähentämisellä, kestävällä käytöllä, innovatiivisuuden lisäämisellä ja kannattamattomien investointien välttämisellä. Kuitenkin tietyissä, varsin tavanomaisissa tilanteissa perusteltu tapa uudistaa metsät estetään ja ohjataan konservatiiviseen kaavaan, jonka on todettu tuottavan kallista, mutta vähemmän laadukasta puutavaraa. Miksi? Kyseinen yksityiskohta on vaikeasti ymmärrettävissä, kun lainlaatijan mielestä vt-kankaalle saa istuttaa vaikka tervaleppää täysin laillisesti tai puolen hehtaarin kuvioilla voi kikkailla metsän repaleiseksi puskaksi.
Nyt olisi syytä miettiä uudestaan, mitä lailla haluttiinkaan saavuttaa ja viilata rajat sen mukaisiksi.
Metsän uudistamisen vaatimukset ei vaikuta yhtään mitään hirvikantaan. Metsästyslaissa ei sidosryhmille jätetä valtaa päättää asiasta, koska riistahallinnon kohtuullisiksi katsomansa vahingot sallitaan. Vai joutuiko riistahallinto jotenkin vastuuseen edes talvikannan lipsahtamisesta 140 000 yksilöön?
Kyseessä on täysin hampaaton laki, joka pitäisi uudistaa välittömästi. Tai ainakin tulkinnassa pitäisi huomioida hirvikannan todelliset vaikutukset esimerkiksi juurikäävän leviämisen estämisen estäjänä, jonka tuloksista saa nauttia nyt työssä käyvän sukupolven lasten lapsetkin. Minusta tässä ei ole mitään kohtuullista. Lisäksi samalla, kun on hehkutettu hirvikannan alenemista huippuvuosien lukemista (nyt melkein on saavutettu katastrofia edeltänyt 20 vuoden takainen taso), on viimeisten 15 vuoden aikana tapahtunut peurakolareiden kaksinkertaistuminen jäänyt julkisuudelta huomiomatta. Ei niissä ole kuollut 2000-luvulla kuin 2 ihmistä, mutta loukkaantuneita tulee keskimäärin 28 tapauksen vuosivauhtia.
http://www2.liikennevirasto.fi/
julkaisut/pdf3/lti_2012-03_
hirvielainonnettomuudet_
maanteilla_web.pdfKassavirta on vain yksi tapa mitata toimintaa. Omaisuuden arvon kehittyminen on toinen. En usko, että tässä kisassa energiapuunkasvatus pärjää yhtä hyvin. Eli voisi sanoa että rahat, jotka sinä otat energiapuun korjuusta ja sijoitat kenties johonkin muualle, tukkipuun kasvatukseen tähtäävä sijoittaa ne omaan metsäänsä. On sitten makuasia, kumpaa pitää parempana. Jos sinä sijoitat ne johonkin, et sinäkään rahoja mihinkään varsinaisesti käytä. Siten on aivan sama, vaikka tili leimikosta tulisikin vasta myöhemmin.
Jos sen sijaan käytät energiapuusta saamasi rahat arkiseen elämään, ei voi puhua sijoittamisesta. Tällöin kassavirralla on isompi merkitys, koska metsätilan myynti ei nyt ole realistinen vaihtoehto.
Juttujen perusteella pitäisi olla lasten sarja alle 50-vuotiaille. Sitten minäkin voisin harkita. Mutta ehkä en kuitenkaan pilaa mukavaa hommaa kilpailemisella. Toisaalta, enhän halkoja ole edes tehnyt, kun vain klapeja käytän.
Laittakaa hyviä arvauksia suuruusluokista, johon pitäisi päästä, jottei ihan kokonaan itseään kisassa nolaisi. Mitä tehdään ja mitä pitää saada aikaan. Sitten tietää, päteekö sama kuin missä tahansa urheilussa eli että n. 50% tuloksiin huippuihin verrattuna pääsee pienellä harjoittelulla, mutta tuosta eteenpäin pitää jo keskittyä.
Kiinnostavampi asia on uudistamisvelvoite ja kasvatushakkuun rajat. Uudistamistoimenpiteet pitää tehdä kolmen vuoden aikana kuten ennenkin. Mutta jos 50 cm kasvatuskelpoinen taimikko pitää olla olemassa etelässä 7 vuodessa, se saattaa jo jotain toimijoita rajoittaa. Pohjoisemman Suomen asioihin en ota kantaa, kun en niitä niin tunne.
Rajan määritteleminen 50 senttiin on hyvä muutos, kuten lakiehdotuksen perusteluista ilmenee. Mutta ehdotuksen mukaisessa tilanteessa esimerkiksi männyn luontaiseen uudistamiseen ja kylvöön liittyisi jo riski, jos tavoitteena on noudattaa lakia. Järkeä ei olisi siirtyä istutukseen vain tämän lakipykälän takia. Lisäksi koska 7 vuotta alkaa juosta hakkuun pättymisestä, eikä uudistamistoimenpiteiden päättymisestä tai sen määräajan (3 v) päättymisestä, esimerkiksi myyrähuipun takia 1-2 vuodella lykättävä uudistaminen istuttamallakin saattaa tehdä jossain paikoissa hommasta tukalaa. Uudelleen tarkastelun paikka siis ehdottomasti. Koko maata kattavia kannattavuuslaskelmia ehdotuksesta ei ole tarpeen tehdä, koska minkäänlaista tappiota ei tässä asiassa tarvitse sietää.
Kari m: ”Metsälaissa (asetuksessa) on varsin alhainen runkoluku, jonka verran täytyy metsässä hyväksyttyjen puuntaimia [olla]”.
Onko ehdotus vähimmäistaimimääräksi ole jo tehty? MEMO-jatkotyöryhmän muistiossa puhutaan vain riittävästä tiheydestä ja että se tullaan asetuksella säätämään.
Kasvatushakkuissa on myös kiinnostava kohta. Ymmärsinkö oikein, että etelässä rehevä KL3 kuusikko pitää harventaa niin, että jäljelle jää vähintään 800 runkoa ja 15 m2 pohjapinta-alaa? Kun vielä ajourat ja ojalinjat lasketaan mukaan, jää puustoisiin kohtiin melkoisen tiheä puusto, yli 800 runkoa/ha. Vai riittääkö, että toinen ehdoista täyttyy?
(Liite 3: Ehdotus metsien kestävästä hoidosta ja käytöstä
annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta)Maan puhdistaminen on kiinnostava ajatus ja ilmeisesti tulevaisuudessa entistäkin tärkeämpi asia ongelmien jatkuvasti laajentuessa. Tarkoittaisiko se sitä, että kyseinen kuvio olisi esim. Metsäkeskuksen papereissa kirjattu määräajaksi erityiskohteeksi ja käsittely olisi päätetty seuraavien vuosikymmenien ajaksi? Jos näin, mitä siitä seuraisi omistajatasolla? Toisaalta, tiedetäänkö juurikäävästä esim. kantojen nostoon liittyen tarpeeksi, jotta asiaa voidaan arvioida 30 vuoden päähän? Ja osataanko tulevaisuutta ennustaa niin hyvin, että noin pitkiä sitoumuksia on perusteltua tehdä.
Jos nyt kuitenkin hirvikanta saataisiin vaikka puolitettua, olisi edes teoriassa taloudelliset edellytykset puhdistaa maata. Nykytilanteessa ei rajoittava tekijä vain männylle soveltuvia kohteita lukuunottamatta ole laki, vaan hirvet.
Sallittavien puulajien osalta en jaksa kiinnostua, koska ehdotus on talousmetsäkäytön suhteen vähintään riittävän väljä. Luontoihmisille tämäkään ei riitä, kun pajuakin eriavässä mielipiteessä haikailtiin. Ovat kai ihastuneet Hannu Hyvösen ”täystiheästä kolmimetrisestä” pihjan muodostamasta taimikosta, joka on luonnostaan syntynyt istutuskuusikon päälle. Erikoinen piirre kuitenkin on sallittujen puulajien ja kasvupaikkatyypin riippumattomuus hieskoivu poikkeuksena. Kai siihen jokin syy on, en vain keksi mikä. Jos laki kuitenkin tällaisena tulee voimaan, on syytä seurata tarkasti uudistamistulosten kehittymistä. Meidän ei nyt pidä pusikoittaa lastemme metsiä toisarvoisilla puulajeilla. Niitä ei kukaan taloudellisesta toiminnasta kiinnostunut tule perkaamaan, ellei keksitä tarkoitukseen soveltuvaa puimuria motokuskeja ilahduttamaan.
