Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Sivulla 8 oleva kuva juuri harvennetusta kuviosta herättää ajatuksia. Siinähän on muutama tukkikokoon kasvanut mänty ja koivu, jotka on kai tarkoitus hakata 20 vuoden kuluttua. Alla kasvaa kuusia, joista samassa yhteydessä joitain voi poistaa, jotta tilaa uudelle sukupolvelle tulee lisää. Mutta mikä tilanne on 20-40 vuoden kuluttua? Pelottavan huterilta ylimmän kerroksen puut tuulia ajatellen näyttävät, eikä lehtipuiden taimet noissa olosuhteissa suorarunkoista puuta kasva. 20% lehtipuusekoitukseen ei millään pääse, mikä on Kujalan tavoitteena. Eikä kuvassa etummaisena näkyvä (hies?)koivukaan tukkilaatua ole, sen verran lenkoa joka suntaan löytyy. Mutta eipä noilla prosenteilla kiinnostavaa koivutukkikauppaa synny, joten siten asialla ei ehkä olekaan merkitystä.
Timpan kanssa olen samaa mieltä siitä, että artikkeliissa olisi saanut olla tarkempaa tietoa kannattavuuden määräytymisestä. Mutta koska tekstissä oli käytetty mainosmiesten suosimaa tapaa määritellä asia sanan ”jopa” avulla, jätän luvut omaan arvoonsa.
Kujala todennäköisesti on Suomen kovin jk-mies. Harva uhraa asiansa puolesta omaa rahaa hyvän, keskikokoisen etelä-suomalaisen metsätilan verran. Jotenkin toivoisi, että metsäala palkitsisi kaverin työstä, johon ei massiivinen suomalainen virkamieskoneisto pystynyt edes eu-aikana. On kohtuutonta, että Kujalan palkkioksi jää se, että prosessin jälkeen Suomessa saa kasvattaa metsiä niin kuin parhaaksi näkee.
Itse kasvatusmenetelmästä voidaan sitten olla montaa mieltä. Kujalan valituksessahan ydinasia oli mhy:n ja metsäkeskuksen asema, ei kasvatusmenetelmät sinänsä.
Mhy:n neuvontaan artikkelissa kohdistettu kritiiki on minusta hiukan epäreilua. Jos konsultin (mhy) mielestä tasarakenteinen kasvatus on parempi vaihtoehto, sitä tarjotaan. Jos erirakenteista ei hallita, ei siitä hyvää saa hyvällä tahdollakaan. Toisaalta, jos konsultin ajatukset tiedetään sopimattomaksi omaan arvomaailmaan, mikä pakko sieltä neuvoja on hakea? Ja sitten vielä harmitellaan sitä, ettei omistajalla ole päätösvaltaa, vaikka lähtee ihan omasta tahdostaan huonoksi havaitsemaltaan konsultilta apua pyytämään. Jos apua tarvitsee ydinliiketoiminnan pyöritykseen, onko tällöin edes edellytyksiä arvostella konsulttia? Tätä kokonaisuutta minun on vaikeata ymmärtää. Eri asia sitten on se, jos nykyinen lainsäädäntö tulee ongelmaksi hoitomenetelmien suhteen.
Puun takaan mainitsemassa puun polton haitallisuuden tutkimisessa ei tietääkseni ole otettu huomioon sitä, että polton lopettaminen täytyisi korvata jollain tavalla. Herkästi tulee mieleen, että vaihtoehtona olisi ulkomailta tuotu, uusiutumattomista raaka-aineista tuotettu energia, joka ei sekään olisi haitatonta. Ei terveydelle, eikä taloudelle.
Verovaroin tosiaan pyritään Suomessa ampumaan itseään jalkaan. Saa nähdä, miten maitosodassa käy. Kilpailuviraston mielestä kotimainen tuottaja myy meille maitoa liian halvalla ja siten pyrkii kilpailemaan ulkomaista suuryritystä vastaan. 70 miljoonan euron sakon arvoinen teko on tämän hetken tulkinta asiasta.
Kyllähän pickupin ajettavuus maantiellä pitemmälläkin matkalla on ollut minusta ihan riittävän hyvä jo ainakin 20 vuotta eli siitä lähtien, kun noilla olen ajellut. Ei ne mitään mikroautoja ole, mutta jos jotakuinkin sääntöjen mukaan ajellaan, ei mitään kilpa-autoa tarvitakaan. Päinvastoin, jäisi varmaan monelta turha koheltaminen pois. Mutta vaikka uusissa kulutuslukemat ovat pudonneet 25% kymmenen vuoden takaisiin verrattuna, silti henkilöautoon verrattuna käyttökulut ovat tavanomaisilla ajokilometreillä 1000-2000 euroa korkeammat. Tehostuuko metsänhoito vuosittain tuon verran, jotta lisäkustannus olisi perusteltu? Lisäksi yleensä pickup ei riitä taloudessa ainoana autona, edes kakkosautona se ei aina toimi. Yleensä siihenkin tarvitaan takapenkki.
Oletko Timppa jo saanut kuvat kuntoon?
Kirjautumalla paikkatietoikkunan sivustolle ehkä jotain lisäominaisuuksia tulee käyttöön. Itse en viitsinyt, joten kokosin muutamia karttatasoja powerpointtiin. Paikkatietoikkunassa tiedot on ruuduissa, joiden rajoja ei näy, mutta kokeilemalla selviää. Copypaste-menetelmä ei siis sellaisenaan toimi vähänkään isommilla alueilla, vaan tiedot pitää kopioida ruuduittain ja sitten powerpointissa yhdistää sopiviksi kokonaisuuksiksi. Hiukan täytyy kokeilla, miten logiikka toimii, mutta pian sen hoksaa. Kannattaa kopioida ruutuja valmiiksi dioihin, josta sitten niitä siirtelee sopiviin paikkoihin. Kuvien skaalauksen kanssa pitää olla varovainen, homma menee herkästi siinä sekaisin. Jos samassa diassa on useampi ruutu, skaalauksen myötä ruudut menee päällekkäin ja kartta on tietysti kelvoton. Kaikki ruudut pitää siis skaalata erikseen, mutta tietysti saman kokoisiksi. Samoin siinä pitää olla tarkkana, mikä karttataso on alimmaisena ja mikä päällimmäisenä. Muuten esimerkiksi rajat jää piiloon.
Itse otin powerpointtiin maaperäkartan selityksineen, rajat, ojat (osin vanhentunutta tietoa tosin), korkeuskäyrät, tiestön ja kasvupaikat selityksineen. Samalla otin myös maasto- ja taustakartan sekä ilmakuvan väärävärisenä, jos niille jotain käyttöä myöhemmin keksin. Kasasin noista maaperä- ja kasvupaikkakartat. Liikaa ei kannata ahtaa tietoa yhteen kuvaan, kolme (esim. maaperä, tiestö, rajat) on sopiva määrä luettavuuden kannalta. Tulostuksen kanssa ei pitäisi olla ongelmia. Kopiolaitoksessa saa kuvat muutamalla eurolla vaikka lamiointua, jolloin niistä saa maastokelpoisia.
Varsin havainnollista tietoa metsästä. Toivottavasti myös totuudenmukaista.
Matti Kärkkäinen kertoi Metsieni kirjassaan, että palkkasi yliopistolta geologin selvittämään, mistä kannattaa etsiä sora- ja hiekkaesiintymiä esimerkiksi teiden rakentamista varten. Paikkatietoikkuna taitaa ajaa nyt saman asian hiukan halvemmalla.
Metsuriavusteinen menetelmä on kiinnostava. Jos oikein ymmärsin, metsuri kaataa ajourien välistä moton ulottumattomiin jäävät puut ajouran suuntaan, josta kone saa ne otettua karsittavaksi ja katkottavaksi. Kun unohdetaan korjuuvauriot yms. asiat ja keskitytään puhtaasti tuottavuuteen, en ihan heti kuitenkaan usko sen olevan kovin merkittävästi tehoa lisäävä asia.
Metsuri ei voi kaataa kovin paljon runkoja valmiiksi, jottei tuloksena ole myrskytuhon kaltaista ryteikköä, jossa koneen aika menee kasaa peratessa. Ja kovin montaa kertaa ajouraa pitkin edestakaisin ei varmaan kannata motoa ajattaa, aika menee koneen siirtoihin. Näin ollen koneen ja metsurin töiden keskinäinen rytmittäminen on hankalaa. Kannattavuuden pitäisi perustua siis ajourien osuuden pienenemisestä saatavaan hyötyyn. Vaikka ajourat ottavatkin n. 20% maapohjan pinta-alasta, todellinen tappio on vähäisempi. Latvukset kasvavat ajouran päälle ja ainakin teoriassa ajouran varressa puut kasvavat ylimääräisen tilan ansiosta paremmin kuin muualla. Jossain oli esitetty arvio, että nämä huomioiden ajoura hukkaisi todellisuudessa vain 10% pinta-alasta. Säästöpotentiaali on siis urien määrän puolittamisessa käytännössä pieni.
Mutta jos jollain on tästä enemmän tietoa, kiinnostavaa siitä olisi lukea. Iisalmen sanomien juttua ei löydy netistä vapaasti luettavana.
Voihan Puun takaa olla, että hallituspohjan vaihtuminenkin vaikutti keskustelun hiipumiseen. Enää ei voitu pitää kepua sylkykuppina, kannatuksen romahdus vaaleissa antoi sekin osansa. Mutta merkittävä asia oli myös MEMO-muistion julkaisu. Se toi niin positiivisia uutisia, ettei enää tarvinnut tästä asiasta valittaa. Ja ilman valitusta ei keskustelua oikein synny. Nyt kuitenkin olisi aika herätä, koska mainitsemani asiat lakiehdotuksessa ei oikein vastaa sitä henkeä, mitä muistiossa tarjottiin. Toivottavasti Koskisen kaudella ei munata Anttilan aloittamaa, hyvään alkuun päässyttä metsäalalla historiallista muutosta.
