Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Toki lumikin tuhoja tekee, mutta hirvituhoja on tällaisten asioiden taakse turha peittää. Metsätilastollisesta vuosikirjasta lainattua: ”Hirvieläimet ovat suurin yksittäinen tuhonaiheuttaja taimikoissa.”
Lumituhoista ei mainita sanallakaan.
Oletin, että vastaus Timpan kysymykseen olisi se, että metsästijiksi nimitetään kaikkea riistahallinnon alaisuudessa toimivia. Hiukan harhaanjohtava käsite siis ja siksi syyte kohdistusi jossain määrin syyttömillekin. Mutta kaksi edellistä kommenttia osoittaa, että Timpan kysymys oli aiheellinen.
Olen kuitenkin edellisten kanssa sikäli eri mieltä, että yksittäisellä metsästäjällä tai seuralla ei ole velvollisuutta hakea kannan alenemiseen johtavaa määrää kaatolupia. Kysehän on harrastuksesta, joka ei sinänsä kannan alentamiseen velvoita. Ongelma on siinä, että kun pohditaan metsästyslaissa mainittuja reunaehtoja kannan säilyttämisestä ja vahinkojen kohtuullisuudesta, jossain organisaation yläpäässä määritellään tavoitteelliset hirvimäärät. Metsästäjäthän sanan varsinaisessa merkityksessä ovat toimineet hyvin, kun tavoitteessa ollaan. Päälliköiden sopima tavoite on se, mikä mättää, joten turha täällä ruohonjuuritasolla on alkaa turhaan riidellä keskenään, kun yhteistyötä pitäisi tehdä.
Jos paikallinen seura ei jostain syystä riittävää määrää hirviä saa kaadettua, ei meillä keinot siihen lopu. Kansalaisaloitetta koskevassa keskustelussa listasin muutaman vaihtoehdon. Lisäksi Suomen lähihistoriasta löytyy keino, jolla toimintaan saadaan tarvittaessa vauhtia. Sen myötä lajeja on osattu metsästää liki sukupuuttoon ennenkin.
Hesaria en ole saanut käsiini, mutta toivotaan muutosten korjaavan ehdotuksen puutteet. Metsälehdessä MTK:n kanta kuulosti huolestuttavalta: ”MTK:lle metsälaki kelpaa, kunhan se pysyy lakina metsäelinkeinosta.”
Toivottavasti MTK:n kanta lain lausuntokierrokselta tulee julkiseksi. Toistaiseksi vain ympäripyöreät kommentit on julkaistu, joista MTK:n todellinen mielipide ei ole selvinnyt.
Timppa varmaan tarkoittaa esimerkiksi 2 ha alaa, jossa on yhteensä 5000 männyntainta. Jos niistä on syöty 500 eli 250 kpl/ha, onko kyseessä tuho vai luonnon suorittama harvennus.
Tietenkään luvuista yksin ei voi päätellä koko asiaa. Se selviää vain ko. kuvion arvioimisella. Mutta koska tiedämme, että hirvet ovat ongelma kestävässä puuntuotannossa, on tarpeetonta pohtia, onko 19 vai 16% taimikoista kärsineet todellista haittaa aiheuttavia hirvituhoja. Joka tapauksessa vahinkoa syntyy liikaa ja kuten Anton alussa totesi, ne kohdistuvat muihin puulajeihin kuin kuuseen. Lisäksi lukujen päälle tulee juurikääpäiselle tai männylle soveltuvalle kuviolle istutetuista kuusista aiheutava tappio, jota ei missään tilastossa näy. Kuten ei sitäkään, että männyn kasvatus edellyttää liki täydellistä yhden lajin ja ikäluokan muodostamaa puustoa, monimuotoisuutta ja maaperän ominaisuuksia ylläpitävää muuta puustoa ei sallita. Samaan aikaan aiheutuu n. 1000 kolaria vuosittain.
Mistä löytyy se taho, joka nämä faktat huomioiden voi nykyistä menoa puolustaa?
SP: ”Tuolla toisessa ketjussa totesin (jälleen kerran) lääkkeistä , jotka vähentävät hirvivahinkoja.”
Tarkoitat varmaan taimikon hoitoa. Hirvien määrästä johtuvaa ongelmaa ei sillä ratkaista.
SP: ”Luin artikkelin 1000 ha:n metsäomaisuuden hankkineesta henkilöstä. Hän on ostanut hoitamattomia nuoria metsiä , jotka ovat kasvaneet kriittisessä vaiheessa vahinkojen oslta hirvikannan ollessa runsaimmillaan !”
Niitä sitten kaveri laittoi kuntoon. Silti hän pitää hirvikantaa liian suurena männyn kasvatusta ajatellen. Mutta asiaan ei yksittäisen omistajan toimenpiteet vaikuta. Niin yksityis-, kuin kansantaloudellisestikin syntyy vahinkoa, kun hirvet aiheuttavat tuhoa. Hoidon tasosta riippumatta. Ja muistathan, että meillä istutetaan kuusia sopimattomille paikoille hirvien takia. Näin syntyy vahinkoa vuosikymmenien ajaksi, mutta mihinkään tilastoon se ei pääse. Korkeintaan juurikäävän määrää kuvaavaan tilastoon tulevien sukupolvien ihmeteltäväksi.
SP: ”Mistä muuten GLA:n mainitsema tieto 85 000:n hirven talvehtivasta kannasta on peräisin ?”
En muista, mistä se on peräisin, Mutta ihan sama, onko kanta 80 vai 85. Tuo ei ole olennainen asia tässä yhteydessä.
SP: ”Kaatolupia oli myönnetty kuluneelle jahtikaudelle monin paikoin reilusti yli kestävän määrän . Siksi kaatoprosentti oli keskim. 82 %. Harkinta oli siirretty paikallistasolle ja harkintavaltaa oli ahkerasti käytetty. Oli nimittäin pakko , kun metsästettävää ei ollut.”
Harkintaa käytetään, kun metsästettävää ei ole. Näin sen pitääkin olla, kuten Matti Kärkkäinen Metsäradiossa totesi. Mutta harkintaa ei käytetä, kun metsästettäää olisi.
Vuonna 2011 kaadettiin 58577 hirveä. Kun nyt on lupia vähennetty kolmanneksen ja sen tuloksena on kaadettu n. 40000 hirveä, tilanne on täysin johdonmukainen, eikä sitä voi selittää alhaisella lupien käyttöasteella. 58577*0,67 = 39247.
Suorittava porras: ” Nämä äänekkäimmät valittajat eivät ole pystyneet tekemään mitään konkreettista hirvikanna pienentämiseksi , metsien hoidosta puhumattakaan.”
Olikohan ihan loppuun saakka mietitty kommentti?
Mitä valittajat ihan oikeasti voisi tehdä muuta, kuin pitää hirviongelmaa esillä? Lainsäädäntö on rakennettu sellaiseksi, ettei vaikutusvaltaa yksinkertaisesti ole riistahallinnon ulkopuolella.
Äänekkäimmistä valittajista voisi nimetä erään Matti Kärkkäinen. Hän on omalla nimellään julkisuudessa toistuvasti vaatinut hirvikannan pudottamista neljäsosaan nykyisestä. Metsätkin on varmaan hoitamatta. Samalla linjalla oli uusimmassa Metsälehdessä toinen 1000 ha omistaja. Tuskin tälläkään on ollut aikaa vesakon perkuuseen, kun 35 vuodessa on omaisuutensa kasannut.
Että jatka vaan suorittava samalla linjalla, niin hyvä tulee.
”Kuvitteellinen tilanne:
gla viestejä 10000
kisi viestejä 10000”Jokunen vuosi tuohon vielä on aikaa, jos laskuri säilyy hengissä siihen saakka. Nykyään kun on tapana tehdä kaikenlaisia uudistuksia milloin mistäkin syystä.
Jos tasalukuun joskus pääsee, sen kyllä voisi jo huomioida vaikka osallistumalla tapaamiseen.
Jos joku haluaa harjoittaa kaupallista metsästystä minun maillani, olen valmis muuttamaan sopimusta tämän mahdollistamiseksi, kunhan toiminta ei kohtuutonta haittaa aiheuta. Sopimuksen muuttaminen on varsin yksinkertainen toimenpide. Kohtuullisen korvauksen haluan tästä vasta siinä vaiheessa, kun toiminta alkaa olla laajempaa bisnetsä matkailua pyörittäville.
